Kauhavalla 30.6.2023

”Yhdistyksen tarkoituksena on herättää ja elvyttää kristillistä uskonelämää sekä edistää kristillissiveellisiä elämäntapoja, raittiutta ja isänmaallista mieltä kansan keskuudessa.” Näin kuuluu Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys ry:n (SRK) sääntöjen toisen pykälän alku.

SRK:n tarkoitus kuulostaa äkkiseltään vanhanaikaiselta. Kieli on vanhahtavaa eikä nykyisin julkisuudessa juuri ole näkynyt puhetta vaikkapa raittiudesta tai siveellisistä elämäntavoista. Tarkemmin asiaa pohtien tarkoituspykälä paljastuu kuitenkin hyvin ajankohtaiseksi.

Viime vuosien ja aivan viime viikkojen tapahtumat Euroopassa osoittavat isänmaallisuuden arvon. Maanpuolustustahto on itsenäisyyden ja vapauden säilymisessä ratkaisevan tärkeä. Maamme sodat opettivat ja nyt Ukrainan taistelut näyttävät, että vahva henki saa teräksenkin taipumaan.

Päihteiden aiheuttamat ongelmat ovat mittaluokaltaan suuret. Yksistään alkoholihaitat aiheuttavat Suomessa 1,6 miljardin euron välittömät kustannukset. Suomen työpaikoilla päihdehaitat aiheuttavat vähintään 500 miljoonan euron vuotuiset kustannukset. Hintalappu on moninkertainen, jos ajatellaan välillisiä kustannuksia, puhumattakaan päihteiden aiheuttamasta inhimillisestä kärsimyksestä.

Entä kristillissiveelliset elämäntavat? Avioliiton, perheen ja kodin arvostaminen, rehellisyyden, ja toisen omaisuuden kunnioittaminen, työn arvostaminen ja lepopäivän pyhittäminen, kunnioittava puhe kaikista ihmisistä, ystävällinen asennoituminen eri ihmisryhmiin, lähimmäisen rakastaminen. Listaa voisi jatkaa, mutta eivätkö nämä kaikki ole asioita, jotka kuuluvat terveeseen elämään myös nykyaikana?

SRK:n tarkoitus edistää kristillissiveellisiä elämäntapoja, raittiutta ja isänmaallista mieltä kansan keskuudessa on siis hyvin ajankohtaista. Toimiessaan sääntöjensä mukaisesti vanhoillislestadiolainen herätysliike palvelee parhaiten suomalaista yhteiskuntaa ja täällä eläviä ihmisiä. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sisällä toimiessaan se samalla tekee kirkon työtä ihmisten parhaaksi.

SRK:n tehtävä ei sääntöjensä mukaan kuitenkaan tyhjene turvallisen yhteiselämän edistämiseen. Tarkoituspykälä alkaa: ”Yhdistyksen tarkoituksena on herättää ja elvyttää kristillistä uskonelämää.” Tämä on kaikkein keskeisintä.

Kirkon näkökulmasta tällöin korostuu kolme asiaa. Ensinnä lestadiolaisuus muiden herätysliikkeiden ja kirkollisten järjestöjen tapaan on tärkeä voimavara kirkon työssä. Herätysliikkeiden kautta moni jäsentyy seurakuntaan ja kirkkoon. Liikkeet ovat huomattavia maallikkoaktiivisuuden toteuttajia. Ne tarjoavat vastuullisia tehtäviä ja mielekästä toimintaa. Suviseurat ovat konkreettinen esimerkki ja näyttö tästä.

Maallikoissa on kirkkomme tulevaisuus. Herätysliikkeet ovat osanneet hyödyntää maallikkovastuuta. Tässä ne voivat olla koko kirkolle esimerkkinä ja apuna. Niiden jäsenistö on kirkolle mahdollisuus tilanteessa, jossa vapaaehtoistoiminnan merkitys kasvaa.

Toiseksi erityisen tärkeä on herätysliikkeiden ja järjestöjen luoma yhteisöllisyys. Niistä on löytynyt monille sellainen viiteryhmä, johon voi tuntea samaistuvansa ja kuuluvansa. Hengellinen koti kuvaa hyvin tällaista yhteisöä. Moni Suviseuravieras kokee juuri näin.

Hengellisten liikkeiden piirissä löytyy erilaisia uskon ja elämän malleja. Ne ovat osa seurakuntaelämää eikä seurakunnan ulkopuolella tai vaihtoehtona olevaa toimintaa.

Arvostan sitä, että herätysliikkeet pitävät esillä uskomme ydinasioita ja muistuttavat henkilökohtaisen uskonsuhteen merkityksestä. Näin SRK:n säännöissä juuri todetaan: ”Yhdistyksen tarkoituksena on herättää ja elvyttää kristillistä uskonelämää.”

Luterilaisen käsityksen mukaan kirkon olemus, tehtävä ja hengellinen elämä nousevat Jumalan sanasta. Kirkossa on tehtävä jatkuvasti työtä sen hyväksi, että Jumalan sana saa sille kuuluvan paikan ja arvon. Tästä kiitän vanhoillislestadiolaista herätysliikettä. Tämä on tärkeää varsinkin nykyaikana, kun Raamattuun Jumalan sanana ja kirkon perustana kohdistuu erittäin suurta kriittisyyttä.

Välttämätöntä on jatkuvasti palata Raamattuun ja etsiä sieltä Jumalan tahtoa omalle ajallemme, niin yksityisenä kristittynä, herätysliikkeenä kuin kirkkona. Sanassa kohdataan elävä, todellinen Kristus. Hän on voittanut synnin, kuoleman ja kaiken pahan. Siksi se sana seisoo vahvana. Martti Luther on sanonut, että kirkko on rakennettu Jumalan sanalla ja Jumalan sanalla on kirkon viatkin korjattava.

Kolmanneksi monet herätysliikkeet ovat syntyneet protestiliikkeinä kirkkoa kohtaan. Yhteiselo ei ole aina ollut kivutonta ja yksinkertaista. Välillä on arvosteltu puolin ja toisin. Toisinaan on tapahtunut ylilyöntejä niin herätysliikkeissä kuin kirkonkin puolella. Terveen yhteisön merkki on, että se kykenee arvioimaan opetustaan, toimintaansa, rakenteitaan ja toimintakulttuuriaan sekä käymään avointa keskustelua sekä sisäisesti että yhteisön ulkopuolella. Tämä koskee myös vanhoillislestadiolaisuutta. Samalla tavalla kirkko tarvitsee jatkuvasti rakentavaa kritiikkiä.

Kirkon historiaan ja varsinkin suuren enemmistökirkon elämään on aina liittynyt jakautumista erilaisiin hengellisiin ryhmiin. Suomessa tilanne on myönteinen, kun herätysliikkeet ovat pysyneet pääosin kirkon yhteydessä. Toivon näin olevan myös tulevaisuudessa. Siksi olen tahtonut viranhoidossani vahvistaa herätysliikkeiden ja kirkollisten järjestöjen yhteyttä. Päämäärä on yhteinen: rakentaa Kristuksen kirkkoa, jotta mahdollisimman moni ihminen saisi syntinsä anteeksi, voisi uskoa Jumalaan ja pääsisi kerran taivaan kotiin.

Näiden ajatusten myötä tuon Suviseuroihin Mikkelin hiippakunnan tervehdyksen. Kiitän kutsusta saapua tänne vielä näin viranhoitoni viime kuukausina, sillä piispuusaikanani ei Mikkelin hiippakunnan alueella ole Suviseuroja järjestetty. Hyvä Jumala antakoon siunauksensa Suviseuroille ja vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen työlle.