Helsingin tuomiokirkon kryptassa 1.6.2023

Minulla on ilo tuoda Kulttuuripitäjä Iitti -näyttelyn avajaisiin Mikkelin hiippakunnan tervehdys. Nykyisin hiippakunta muodostuu neljästä rovastikunnasta: Kymenlaakso, Päijät-Häme, Etelä-Karjala ja Etelä-Savo. Mikkelin hiippakuntaan kuuluu 36 seurakuntaa, joissa on noin 420 000 seurakuntalaista ja noin 2000 työntekijää.

Mikkelin hiippakunta kantaa yhdessä Tampereen hiippakunnan kanssa vanhan, vuonna 1554 perustetun Viipurin hiippakunnan perintöä. Hiippakunnan seurakunnat vaalivat alueen historiaa sekä henkisiä ja hengellisiä arvoja. Tähän kunniakkaaseen joukkoon kuuluu Iitin seurakunta.

Tässä näyttelyssä Iittiä luonnehditaan kulttuuripitäjäksi. Jos tuon sanan purkaa alkutekijöihinsä, avautuu mielenkiintoinen näkymä siihen, miksi tämä näyttely on tärkeä.

Sana kulttuuri periytyy latinan sanasta cultura, joka tarkoittaa viljelyä. Termi on viitannut alun perin maanviljelyyn (lat. agricultura).  Myöhemmin käsitteellä viitataan hengen viljelyyn. Tällaisen merkityksen kulttuuri on suomen kielessä saanut vasta 1800-luvun jälkipuoliskolla. Nykyisin kulttuurilla tarkoitetaan hyvin eri asioita, mutta yleisen määritelmän mukaan kulttuuri tarkoittaa yhteisön tai koko ihmiskunnan henkisten ja aineellisten saavutusten kokonaisuutta.

Sana pitäjä puolestaan on tarkoittanut maaseutukuntaa ja seurakuntaa. Alun perin pitäjä on keskiajalla merkinnyt veronkantoaluetta, joka on vastannut kestitysverojen hankinnasta ja pitojen järjestämisestä veronkantajille. Taustalla on sana pitää, johon sisältyy muun muassa merkityksiä pysäyttää, seisauttaa, säilyttää.

Kulttuuripitäjä-käsitteeseen siis liittyy henkisen ja aineellisen saavutusten kokonaisuus, joka on tarpeen säilyttää. Myönnän auliisti, että tämä lyhyt etymologinen katsaukseni on kovin pinnallinen. Mutta silti se kertoo olennaisen siitä, miksi Kulttuuripitäjä Iitti -näyttely on tärkeä.

Näyttelyssä menneisyydestä avautuu näköala tähän päivään ja tulevaisuuteen. Voimme ammentaa siitä henkisen ja aineellisen saavutusten kokonaisuudesta, jonka olemme saaneet perinnöksi. Näyttely osoittaa, kuinka rikas iittiläinen kulttuuri on sanan eri merkityksissä. Se on yhteisöä koossa pitävä voima. Se vahvistaa ihmisten kokonaisvaltaista hyvinvointia ja henkistä kriisinkestävyyttä.

Ilman historiaa ja ymmärrystä kulttuurista yhteisö on kuin muistisairas ihminen. Hän ei tiedä, kuka oikein on, mistä tulee ja minne on menossa. Kulttuurin vaaliminen luo pohjan yksilön ja yhteisön identiteetille. Vain siten yhteisö voi suuntautua tulevaisuuteen. Kun tietää, mistä tulee, on riittävän vahva kohtaamaan tulevaisuuden.

Maassamme kristillinen kirkko on vuosisataisella kasvatustyöllään juurruttanut kansaamme uskon ja luottamuksen Jumalaan. Hänessä on se turva, jolla meitä edeltäneet sukupolvet ovat jaksaneet vaikeuksien keskellä rakentaa tätä maata ja kotiseutuaan, myös Iitissä. Olemme siitä kiitollisia. Nyt on meidän vuoromme vaalia kulttuuriamme. Tehtävämme on välittää kulttuurimme kestäviä arvoja tuleville sukupolville.

Psalmissa 78 sanotaan: ”Me emme salaa niitä lapsiltamme vaan kerromme tulevillekin polville Herran voimasta, Herran teoista, ihmeistä, joita hän on tehnyt. Hän sääti Jaakobille säädöksensä, hän antoi Israelille lakinsa ja käski meidän isiämme opettamaan ne lapsilleen, jotta tulevakin polvi ne tuntisi, jotta vastedes syntyvätkin ne oppisivat ja kertoisivat omille lapsilleen. Jumalaan heidän tulee turvautua, muistaa, mitä hän on tehnyt, ja noudattaa hänen käskyjään.” (Ps. 78: 4-7).

Näiden ajatusten myötä tuon Kulttuuripitäjä Iitti -näyttelyyn Mikkelin hiippakunnan tervehdyksen. Näyttely on vaatinut monien eri toimijoiden yhteistyötä ja vaivannäköä. Kiitän Länsi-Kymen Kulttuuritieyhdistystä ja teitä kaikkia, jotka olette aikaansaaneet ja rakentaneet tämän näyttelyn. Hyvä Jumala teitä kaikkia siunatkoon.