Kouvolassa 7.5.2023

”Herätyskristillisyys on ollut kolmensadan vuoden ajan suomalaiselle kristillisyydelle leimallinen ilmiö. Toisin kuin useimmissa Euroopan maissa, Suomessa herätysliikkeet ovat vaikuttaneet kirkon sisällä ja kirkkoon. Kirkkoa ja uskontoa laajemmin niiden jäljet näkyvät muussakin suomalaisuudessa. Kulttuuriamme, poliittisia suuntauksiamme ja perimmäistä kansanluonnettamme on vaikea ymmärtää, ellei ota huomioon kansanliikkeiden syvällä kulkevaa pohjavirtaa.”

Näin toteaa suomalaisia herätysliikkeitä tutkinut teologian tohtori Teemu Kakkuri (Suomalainen herätys, s 9. Kirjapaja 2014). Tämä todellisuus näkyy myös Mikkelin hiippakunnassa ja Kymenlaaksossa. Tähän kokonaisuuteen liittyy osaltaan viisi vuosikymmentä toiminut Kouvolan seudun rauhanyhdistys.

Kun piispana katsoa herätysliikkeitä ja kirkollisia järjestöjä Mikkelin hiippakunnassa, korostuu kolme asiaa.

Ensinnä herätysliikkeet ja kirkolliset järjestöt ovat vuosikymmenten aikana vaikuttaneet merkittävästi hiippakunnassamme. Yhä edelleen ne ovat tärkeä voimavara kirkon työssä. Esimerkiksi ne ovat huomattavia maallikkoaktiivisuuden toteuttajia. Ne tarjoavat vastuullisia tehtäviä ja mielekästä toimintaa. Niiden kautta moni jäsentyy seurakuntaan ja kirkkoon. Tärkeä on myös se osaaminen ja vastuun kantaminen, jonka herätysliikeaktiivit ovat tuoneet seurakuntien, hiippakunnan ja kokonaiskirkon hallintoon.

Maallikoissa on kirkkomme tulevaisuus. Herätysliikkeet ovat osanneet hyödyntää maallikkovastuuta. Tässä ne voivat olla koko kirkolle esimerkkinä ja apuna. Niiden jäsenistö on kirkolle mahdollisuus tilanteessa, jossa vapaaehtoistoiminnan merkitys kasvaa. Herätysliikkeillä voi olla kirkon tulevaisuutta vahvistava merkitys, sillä ne ovat kirkkoa joustavampia ja usein innovatiivisempia omaksumaan uusia toimintoja.

Toiseksi erityisen tärkeänä näen herätysliikkeiden ja järjestöjen luoman yhteisöllisyyden. Niistä on löytynyt monille sellainen viiteryhmä, johon voi tuntea samaistuvansa ja kuuluvansa. Hengellinen koti kuvaa hyvin tällaista yhteisöä.

Hengellisten liikkeiden piirissä löytyy erilaisia uskon ja elämän malleja. Näin näen ne osana seurakuntaelämää enkä seurakunnan ulkopuolella tai vaihtoehtona olevana toimintana. Arvostan sitä, että herätysliikkeet pitävät esillä uskomme ydinasioita ja muistuttavat henkilökohtaisen uskonsuhteen merkityksestä.

Luterilaisen käsityksen mukaan kirkon olemus, tehtävä ja hengellinen elämä nousevat Jumalan sanasta. Kirkossa on tehtävä jatkuvasti työtä sen hyväksi, että Jumalan sana saa sille kuuluvan paikan ja arvon. Tästä kiitän herätysliikkeitä. Tämä on tärkeää varsinkin nykyaikana, kun Raamattuun Jumalan sanana ja kirkon perustana kohdistuu erittäin suurta kriittisyyttä.

Välttämätöntä on jatkuvasti palata Raamattuun ja etsiä sieltä Jumalan tahtoa omalle ajallemme, niin yksityisenä kristittynä, herätysliikkeenä kuin kirkkona. Sanassa kohdataan elävä, todellinen Kristus. Hän on voittanut synnin, kuoleman ja kaiken pahan. Siksi se sana seisoo vahvana. Martti Luther on sanonut, että kirkko on rakennettu Jumalan sanalla ja Jumalan sanalla on kirkon viatkin korjattava.

Kolmanneksi monet herätysliikkeet ovat syntyneet protestiliikkeinä kirkkoa kohtaan. Yhteiselo ei ole aina ollut kivutonta ja yksinkertaista. Välillä on arvosteltu puolin ja toisin. Toisinaan on tapahtunut ylilyöntejä niin herätysliikkeissä kuin kirkonkin puolella. Terveen yhteisön merkki on se, että se kykenee arvioimaan opetustaan, toimintaansa, rakenteitaan ja toimintakulttuuriaan sekä käymään avointa keskustelua sekä sisäisesti että yhteisön ulkopuolella.

Kirkko tarvitsee jatkuvasti rakentavaa ja rakastavaa kritiikkiä. Näin toimimalla herätysliike palvelee parhaiten kirkkoa. Mielestäni piispa Olavi Kareksen aforismissa on syvä viisaus: ”Samassa suhteessa kuin kirkon sisäisen, rakentavan opposition merkitys vähenee, kasvaa ulkoa tulevan opposition iskuvoima.”

Kirkon historiaan ja varsinkin suuren enemmistökirkon elämään on aina liittynyt jakautumista erilaisiin hengellisiin ryhmiin. Suomessa tilanne on myönteinen, kun herätysliikkeet ovat pysyneet pääosin kirkon yhteydessä. Toivon näin olevan myös tulevaisuudessa. Siksi olen tahtonut viranhoidossani vahvistaa herätysliikkeiden ja kirkollisten järjestöjen yhteyttä. Päämäärä on yhteinen: rakentaa Kristuksen kirkkoa, jotta mahdollisimman moni ihminen saisi syntinsä anteeksi, voisi uskoa Jumalaan ja pääsisi kerran taivaan kotiin.

Näiden ajatusten myötä tuon Mikkelin hiippakunnan tervehdyksen Kouvolan seudun rauhanyhdistyksen juhlaan. Onnittelen sitä viiden vuosikymmenen toiminnasta. Kiitän lämpimästi sen tekemästä kirkon työstä tällä seudulla. Hyvä Jumala antakoon siunauksensa Kouvolan seudun rauhanyhdistyksen työlle ja tuleville vuosille.