Tervehdyspuhe Kaakkois-Suomen Rajamieskillan 60-vuotisjuhlassa
17.11.2022
Imatralla 17.11.2022
Olen elänyt lapsuuteni 1960-luvulla Lauritsalan kauppalassa ja nuoruuteni Lappeenrannan kaupungissa. Ensimmäiset työvuoteni ovat kuluneet Imatralla 1980-luvun alkupuolella. Raja on siten kuulunut läheisesti elämänhistoriaani. Rajan läheisyys kiehtoi, mutta myös pelotti, varsinkin noiden vuosikymmenten ilmapiirissä. Nyt kuluneena vuotena maamme itäraja on ollut julkisuudessa enemmän kuin pitkiin aikoihin. Väistämättä omat lapsuuden ja nuoruuden tunnekokemukset ovat nousseet pintaan. Raja on yhä ja jälleen ajankohtainen.
Pikkupojan pelkoa ja huolta 1960-luvulla lievitti se, että isä kertoi maamme rajaa valvottavan. Pelottavat rajamerkit kieltoineen olivat olemassa turvallisuuden vuoksi. Opin luottamaan rajavartioihin. Nykyisessä työssäni saadessani rakentaa yhteyksiä Rajavartiolaitokseen tämä luottamus ja arvostus on vain kasvanut.
Rajavartijat ovat turvallisuuden ammattilaisia ja moniosaajia, joita yhdistää kutsumus palvella isänmaata ja halu antaa oma panoksensa sen turvallisuuden eteen. Kiitollisena ajattelen veteraanisukupolvea heidän taistelustaan ja työstään meidän puolestamme. Kiitos kuuluu myös nykyhetken rajavartijoille, jotka tälläkin hetkellä huolehtivat turvallisuudestamme.
Tähän kokonaisuuteen Kaakkois-Suomen Rajamieskilta liittyy olennaisella tavalla. Maanpuolustushengen vaaliminen, perinteiden ja yhteisten muistojen ylläpitäminen ja yhteyden rakentaminen on ollut Killan tärkeä tehtävä jo kuuden vuosikymmenen ajan. Kaikki tämä vaatii aktiivisuutta ja toimintaa: ihmisiä, jotka tarttuvat toimeen ja tekevät työtä. Näin tehdessänne te Killan jäsenet rakennatte maamme tulevaisuutta. Mikkelin hiippakunnan ja erityisesti sen rajaseurakuntien puolesta kiitän Kaakkois-Suomen Rajamieskiltaa arvokkaasta työstä sekä erinomaisesta yhteistyöstä vuosikymmenten aikana.
Hyvät juhlavieraat. Raja on itse asiassa kuva elämästä. Tunnettu saksalaissyntyinen, luterilainen teologi Paul Tillich kirjoitti paljon rajalla olemisesta. Hän piti rajan käsitettä koko persoonallisen ja henkisen kehityksensä symbolina. Tillich on kuvannut koko elämäänsä “rajalla olemiseksi”. Siitä sai hänen yksi merkittävä teoksensakin nimen “Rajalla”.
Olemassaolon peruskysymykseen – tai kuten hän puhui ”eksistentiaaliseen ahdistukseen” – Tillich vastasi:
”Ulospääsytien ihminen löytää
ainoastaan, kun hän käsittää
seisovansa ajallisen ja ikuisen,
katoavan ja katoamattoman
paradoksaalisella rajalla.”
Ihminen elää koko ajan hyvinkin monilla rajoilla, ei yksin valtakunnan rajalla tai maantieteellisillä rajoilla. Raja on yhtaikaa jotakin mikä erottaa ja jotakin mikä yhdistää.
Monesti rajalla olemisesta käsin avautuvat toisilleen näennäisesti vastakkaisten ilmiöiden kosketuspinnat. Se kiehtoo ja kiinnostaa, joskus pelottaa, mutta rajalla ihminen aina kaipaa ja tarvitsee turvaa. Siksi kristinuskossa turva on keskeinen käsite. ”Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kantavat ikuiset käsivarret.” (5. Moos. 33:27). Tässä on kirkkomme viesti meille monessa merkityksessä rajalla eläville ja työskenteleville.
Parhaimmat onnitteluni ja siunaukset toivotukseni Kaakkois-Suomen Rajamieskillalle.