Helsingin Agricolan kirkko, Marian päivä

Luuk. 1:26–38 (UT 2020 käännös)

Elisabetin kuudennella raskauskuukaudella Jumala lähetti enkeli Gabrielin Nasaretin kaupunkiin Galileaan tapaamaan nuorta tyttöä, joka oli neitsyt ja luvattu vaimoksi Daavidin suvusta tulevalle Joosefille. Tytön nimi oli Maria. Enkeli tuli sisään ja sanoi hänelle: »Terve, Maria! Ilo täyttää sinut, sillä Herra on kanssasi!» Sanat saivat Marian täysin ymmälleen, ja hän ihmetteli, mitä tällainen tervehdys mahtoi tarkoittaa. Enkeli kuitenkin jatkoi: »Älä pelkää, Maria. Jumala on päättänyt osoittaa sinulle erityistä suosiota. Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, jolle sinun pitää antaa nimeksi Jeesus. Hänestä tulee merkittävä, ja häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi. Herra Jumala antaa hänelle hänen esi-isänsä Daavidin valtaistuimen. Hän hallitsee kuninkaana Jaakobin sukua, ja hänen valtakautensa on ikuinen.» Maria kysyi enkeliltä: »Miten se on mahdollista? Minähän olen koskematon.» Enkeli vastasi: »Pyhä Henki tulee sinun yllesi, ja Korkeimman voima peittää sinut varjoonsa. Syntyvä lapsikin on sen vuoksi pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi. Myös sukulaisesi Elisabet on raskaana ja odottaa poikaa vanhoilla päivillään. Hän on jo kuudennella kuukaudella, vaikka häntä pidetään hedelmättömänä. Jumalalle mikään ei ole mahdotonta.» »Olkoon siis niin», Maria sanoi. »Minä olen Herran palvelija.» Niin enkeli lähti hänen luotaan.  

Riemullinen Marian päivän tervehdys teille kaikille! Mistä tahansa elämäntilanteesta tai päivän tapahtumasta tuletkaan, niin nyt on hetki aikaa asettua Jumalan kasvojen eteen, saamme hiljentyä Pyhän äärelle. 

Itse tulen tähän hetkeen mummihommista. Pari päivää lastenlasten kanssa pistää asiat perspektiiviin ja ihmisen kokoinen maailma asettuu taas radalleen. Meillä luetaan paljon satuja. Viikonloppuna iltasatua valitessani silmiini osui kirja, jonka nimi on Iltasatuja kapinallisille tytöille – 100 tarinaa ihmeellisistä naisista. Sadut ovat lyhyitä kuvauksia kunkin mukana olevan naisen elämästä ja saavutuksista. Kirjan ovat kirjoittaneet yhdysvaltalaiset Elena Favilli ja Francesca Cavallo. Kaikki kirjan sata elämäntarinaa kertovat sydämen asenteesta, voimasta ja saavutuksista, jotka ovat muuttaneet maailmaa. 

Mukana on totta kai lähes itsestään selvinä esimerkkeinä muun muassa Marie Curie ja Kuningatar Elisabeth, mutta mukaan mahtuu myös hieman tuntemattomampia naisia. Esimerkiksi keksijä Ann Makosinski kehitteli Onton taskulampun, koska hänen lapsuuden ystävänsä kodissa ei ollut sähköä eikä ystävä voinut lukea illalla läksyjä. Makosinskin Ontto taskulamppu tuottaa valoa ruumiinlämmöstä ilman pattereita tai aurinkoenergiaa. Vuonna 2013 Makosinski sai Googlen tiedemessuilla ykköspalkinnon.  

Yhdysvaltalaisten kirjoittajien kirjaan on mahtunut mukaan myös Fadumo Dayib, joka pakeni Somalian sotaa ja päätyi lopulta Suomeen. Opiskeltuaan Suomessa hän palasi YK:n työntekijänä perustamaan sairaaloita Somaliaan. Hän oli myös ensimmäinen nainen, joka oli ehdolla maan presidentiksi.  

Nämä naiset ovat rikkoneet lasikattoja, opiskelleet ja vaikuttaneet oman yhteiskuntansa rakentamisessa paremmaksi. Toki meillä on kotimaassakin näitä ensimmäisiä naisia, jotka ovat raivanneet tietä tuleville sukupolville. Vaikkapa presidentti Tarja Halonen tai piispa emerita Irja Askola. 

Viime aikoina on puhuttu paljon tasa-arvosta. Parin viime viikon ajalle on osunut niin naistenpäivä kuin Minna Canthinkin päivä. Molemmat päivät alleviivaavat tasa-arvoista maailmaa. Minna Canth (1844-1897) on 1800-luvulla elänyt suomalainen kirjailija, toimittaja ja seitsemän lapsen äiti. Hän oli myös ensimmäinen nainen, joka sai Suomessa oman liputuspäivän. Canth nosti näytelmissään ja kirjoissaan esiin tasa-arvo-ongelmia ja muita yhteiskunnan epäkohtia. Eikä suotta, sillä Canthin elinaikana naisen asema oli lähinnä kotona tai opettajattarena. Minna Canthin tuttu lause: Naiskysymys ei ole ainoastaan naiskysymys vaan ihmiskunnan kysymys, on äärimmäisen ajankohtainen myös tänään. 

Naisen aseman parantaminen parantaa koko yhteisön elinolosuhteita.  Ikävä kyllä YK:n hiljattain julkaisema raportti kertoo, että naisten oikeudet taantuivat viime vuonna lähes neljäsosassa maailman maista. Mutta ilokseni kuulin, että Suomessa on myös tahtoa parantaa naisten asemaa. Naisten pankki kertoo, että Naistenpäivän tavoitteena oli kerätä varat 2000 naiselle ammatti Aasiassa ja Afrikassa, mutta keräys oli niin onnistunut, että koulutus ammattiin voidaan nyt tarjota 3 500 kehittyvien maiden naiselle! Se on vahva tuki naisille, lapsille ja koko yhteisölle! 

Suomi on juuri rankattu onnellisimmaksi maaksi kahdeksannen kerran peräjälkeen, mutta Euroopan unionin perusoikeusviraston tutkimuksen mukaan Suomi on ikävä kyllä myös EU:n toiseksi turvattomin maa naisille. Yli puolet naisista (57 %) on kokenut fyysistä väkivaltaa, seksuaaliväkivaltaa tai uhkailua. Joten meillä on paljon työtä Suomessakin.

Tähän parin viikon ajalle on osunut myös kaksi sunnuntaita, joiden evankeliumitekstin keskiössä on nainen. Viikko sitten rukouksen ja uskon sunnuntaina Raamattu muistutti meitä kanaanilaisesta naisesta. Matteuksen evankeliumissa kuulimme äidin hädän, kun lapsi sairastaa. Nainen huutaa hätäänsä, vaikka hänellä ei oikeastaan ole oikeutta huutaa. Ei ole oikeutta eikä lupaa, koska hän on pakana, eikä kuulu juutalaiseen sukuun. Mutta hätä ei piittaa muureista, jotka on nostettu eri näkemysten rajaksi tai suojelemaan erilaisia kuppikuntia.    

Opetuslapset seisovat muurina huudon ja Jeesuksen välillä, kääntävät selän, ja pyytävät Jeesusta vaientamaan naisen. Mutta hätä ei tunne ihmisten rakentamia muureja, vaan etsii rohkeudella ja vimmalla keinoja, aukkoja muurista, joista mennä läpi. Huuto on rukous. Muuriin ja rajoihin tulee särö. Jeesus tunnistaa sydämen uskon. Jeesus tunnistaa naisessa saman uskon, jonka näemme myös Matteuksen evankeliumissa kertomuksessa sadanpäällikön palvelijan parantamisesta. Naisen usko on myös uskallusta. Uskallusta kurottaa yli ihmisten rakentamien rajojen ja muurien, riippumatta siitä, mitä muut sanovat. 

Tänään vietämme Marian, Jumalan Pojan synnyttäjän, päivää. Myös tämän päivän evankeliumissa keskiössä on nainen, sydämen usko sekä rohkeus ja uskallus astua uusille vesille.  

Maria on nuori tyttö, jolle Jumalan enkelin ilmestyy. Ajatellen tuon ajan naisen asemaa tai yhteiskunnallista kontekstia, Marian suostumus enkelin ilmoittamaan tehtävään on merkittävä. Kuka on lapsen isä? Kuka ottaa lapsen sukuunsa? Maria on taitekohdassa ja kaikki aiemmin opittu on murroksessa. Nyt pitäisi uskaltaa luottaa ja uskoa siinäkin hetkessä, kun kaikki ympärillä olevat rakenteet ja asenteet huutavat sitä vastaan. Marian oli aivan samoin kuin kanaanilaisen naisen, kohdattava julkinen häpeä, jonka ihmiset ympärillä olivat valmiita heittämään Marian kannettavaksi. Ihmiset eivät ymmärtäneet Jumalan suunnitelmaa, he näkivät vain nuoren tytön, joka on jo kihlattu, mutta lapsen isästä on epäselvyyttä. Maria puolestaan joutui vain luottamaan. 

Marian sydämen asenne ja luottamus kantoivat hedelmää. Marian vastaus enkelille on osoitus sydämen uskosta: Olkoon siis niin», Maria sanoi. »Minä olen Herran palvelija.» Marian sydämen yksinkertainen luottamus Jumalaan mahdollistaa uuden syntymisen. Tuo nuoren tytön sydämen luottamus mahdollistaa Jumalan suunnitelman. Maria kantaa kohdussaan Jumalan Poikaa, maailman Vapahtajaa, joka rakkaudessaan lunastaa koko ihmiskunnan.  

Ei ole sattumaa, että luterilaisuuden ytimessä on sydämen usko. Kuvaillessaan vaakunaansa, Luther toteaa: Kaiken keskuksena on musta risti luonnollisen värisen sydämen sisällä, sillä joka sydämestään uskoo, on vanhurskas. Joka sydämestään uskoo, on vanhurskas. Usko tulee todeksi sydämen luottamuksessa. 

Raamatussa puhutaan itse asiassa aika paljon sydämestä. Sananlaskuissa 4:23 sanotaan: Ennen muuta varjele sitä, mikä on sydämessäsi — siellä on koko elämäsi lähde. Usko Jumalan armoon, rakkauteen ja pelastukseen lähtee siis sydämestä. Opitut uskontunnustukset ja Isän meidän rukoukset ovat uskomme opillista ydintä, mutta kaiken täytyy tulla todeksi sydämessä. Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne, sanotaan Heprealaiskirjeessä (3:15). Sydämen täytyy siis olla tunteva sydän. Raamatun mukaan sydän tuo esiin ihmisen asenteet ja todelliset motiivit. Jumala näkee ihmisen sydämen. Jumala näki Marian sydämen. Tuosta sydämestä nousee Marian kiitoslaulu, joka kertoo vallankumouksesta, jossa ylpeät ajatukset lyödään hajalle, korotetaan alhaiset ja ruokitaan nälkäiset. Ja samalla muutetaan maailmaa. 

Tasa-arvon nimissä otan mukaan myös miesnäkökulman. Nimittäin tästä samasta sisäisestä tuntemisesta seppä Högman muistutti Paavo Ruotsalaista: ”Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki – Kristuksen sisällinen tunto.” 

Tuo Kristuksen sisällinen tunto tangeeraa vahvasti Lutherin käsitykseen sydämen uskosta. Paavo ymmärsi, että ihmisteoin tai hurskastelevan opillisuuden painottaminen eivät avaa tietä Kristuksen tuntemiseen, vaan sydämen yksinkertainen usko. Ehkä se on sitä naisen uskoa, josta joskus naisia moititaan, jonka Ukko-Paavokin lopulta ymmärsi. Kristuksen käsittäminen sydämen ikävöimisellä ja uskolla oli Paavolle pääasia. Tuo sisäinen tuntemus ei ole hurmahenkistä tunnemyllerrystä, vaan enemmänkin sielun hiljaista oivaltamista. Tässä olen Jumalan armon edessä, eikä ole mitään muuta kuin sydämen hiljainen luottamus Jumalaan. 

Sydämen uskolla on siis suuri voima. Ei pelkästään siinä, miten me toimimme tässä näkyvässä maailmassa, vaan sillä on merkitystä myös uskossamme Jumalaan. Sydämen usko antoi voimaa kapinallisille naisille muuttaa maailmaa, se antoi voimaa Minna Canthille ja sukupuoleen katsomatta, sydämen usko antaa voimaa kaikille, jotka haluavat rakentaa yhteistä, parempaa, maailmaa.  

Mutta tärkein on kuitenkin tuo sydämen usko, jonka opimme nuorelta Marialta ja josta myös seppä Högman Ukko-Paavoa muistutti. Kun hälinä ympäriltä laantuu, ylistyslaulut hiljenevät ja olet yksin Jumalan läsnäolossa ja siinä hiljaisuudessa sydän kuiskaa: Pyhä Jumala, olkoon siis niin, minä olen Herran palvelija. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit, 

se on sitä sydämen uskoa, joka johtaa meitä myös niissä elämän hetkissä, jotka vaativat rohkeutta ja luottamusta. Siihen uskoon me saamme tänäänkin liittyä. 

Piispa Mari Parkkinen