Saarna Savonlinnan tuomiokirkossa 15.11.2020

Saarna Aunuksen ystävyysseurakuntatyön nimikkopyhän messussa 15.11.2020 Savonlinnan tuomiokirkossa

Jeesus sanoo:

”Pitäkää varanne, olkaa valveilla, sillä te ette tiedä milloin se aika tulee. Kun mies matkustaa vieraille maille ja talosta lähtiessään antaa kullekin palvelijalle oman tehtävän ja vastuun, niin ovenvartijan hän käskee valvoa. Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, koska talon herra tulee: illalla vai keskiyöllä, kukonlaulun aikaan vai aamun jo valjetessa. Hän tulee äkkiarvaamatta – varokaa siis, ettei hän tapaa teitä nukkumasta. Minkä minä sanon teille, sen sanon kaikille: valvokaa!” (Mark. 13:33–37).

Valvomisen sunnuntai on kirkkovuoden toiseksi viimeinen pyhäpäivä. Katse suuntautuu kohti Jeesuksen toista tulemusta. Markuksen evankeliumin 13. luvussa Jeesus puhuukin viimeisistä tapahtumista. Uskomme mukaan Jeesus palaa kerran maan päälle. Tämä maailmanaika päättyy. Kristityt odottavat Jeesuksen paluuta, uutta taivasta ja uutta maata. Tulee viimeinen tuomio. Jeesuksen sanat evankeliumitekstissä liittyvät hänen paluuseensa. On oltava valmis. Siksi on valvottava.

Lyhyessä evankeliumitekstissä muutama yksityiskohta kiinnittää erityistä huomiota.

Ensinnä Jeesus antamat käskyt ovat monikossa: ”Pitäkää varanne, olkaa valveilla.” ”Valvokaa.”

Jeesus puhuu uskovilleen yhdessä. Herran sanat koskevat jokaista kristittyä erikseenkin, mutta myös ja nimenomaan heitä kaikkia yhdessä. Jokaisella meistä on oma tehtävämme. Sinun ja minun on valvottava omassa elämässämme, miten uskomme ja elämme, jotta olemme valmiita Jeesuksen paluuseen. Tätä vastuuta emme voi yksittäisinä kristittyinä väistää. Jokaisella talon palvelijalla on oma tehtävänsä.

Pitäkää varanne, olkaa valveilla, valvokaa. Nämä sanat on sanottu Jeesuksen paluuta odottavalle seurakunnalle. Jeesuksen sanoihin sisältyy rohkaisu. Kenenkään Herran oman ei tarvitse yksin tai omin voimin yrittää olla varuillaan tai valppaana. Valvominen ja valmiina oleminen Jeesuksen paluuseen ja viimeiseen tuomioon on seurakunnan ja kirkon yhteinen tehtävä.

Koska tehtävä on yhteinen, meidän on myös tuettava ja rohkaistava toisiamme. Tämä koskee niin yksittäisiä kristittyjä, seurakuntia ja kirkkoja.

Kuluneena viikonloppuna vieraanani Mikkelin hiippakunnassa piti olla Inkerin kirkon piispa Ivan Laptev seurueineen. Tänään sunnuntaina Ivan-piispan piti saarnata Savonlinnan tuomiokirkossa ja messun jälkeen suunnitteilla oli Inkerin kirkon juhla. Tarkoitus oli vahvistaa kirkkojemme välistä yhteyttä sekä myös ystävyysseurakuntatoimintaa Inkerin kirkon ja Suomen luterilaisen kirkon välillä.

Koronaviruspandemia esti suunnitelmien toteutumisen. Siitä huolimatta vietämme tänään Aunus-työn nimikkopyhää. Savonlinnassa on tehty vuosikymmenten ajan ystävyysseurakuntatyötä Venäjän Karjalassa Inkerin kirkon Aunuksen seurakunnan kanssa. Kiitos kaikille vastuunkantajille pitkäjänteisestä ja tärkeästä työstä.

Ystävyysseurakuntatoiminta on olennainen osa kirkkomme kansainvälisiä suhteita, kirkkojen välistä yhteyttä ja kansainvälistä diakoniaa. Sen merkitys on korostunut erityisesti aikana, jolloin kansainvälinen kahtia jakautuneisuus on syventynyt. Mitä enemmän muualle rakennetaan muureja, sitä tärkeämpi kirkkojen on rakentaa siltoja.

Nykyisessä maailmassa on entistä merkittävämpää tukea seurakuntina ja kirkkoina toinen toisiamme. Kyse on myös yhteisestä kristillisestä todistuksesta, jotta maailma uskoisi (Joh. 17:21). Ystävyysseurakuntatyö on tätä hyvin konkreettisella tavalla. Toivon, että myös nuoremmat sukupolvet löytäisivät paikkansa ystävyysseurakuntatoiminnassa.

Pitäkää varanne, olkaa valveilla, valvokaa. Nämä sanat on sanottu Jeesuksen paluuta odottavalle seurakunnalle. Ne kehottavat ryhdistäytymään ja tarkastelemaan omaa tehtävää ja uskollisuutta Jumalalle. Evankeliumiteksti on erityisen kova papeille ja piispoille.

Valvominen kuuluu kaikille kristityille, kaikille Kristuksen kirkon palvelijoille. Heistä mainitaan kuitenkin erikseen ovenvartija. Tämän on tulkittu tarkoittavan seurakunnan paimenta, siis pappia. Hänet mainitaan erikseen, koska hänen tehtävänsä on talon isännän eli Jeesuksen poissa ollessa muita vastuullisempi. Hänen tulee huolehtia, ei vain omasta valvomisestaan, vaan samalla kantaa vastuuta koko seurakunnasta ja kirkosta. Papeille ja piispoille evankeliumi on muistutus huolehtia omasta kilvoituksestaan, mutta myös opettaa ja julistaa seurakunnalle valvomisen tärkeydestä.

Toiseksi huomio kiinnittyy evankeliumitekstissä Jeesuksen käyttämään valvokaa-sanaan. ”Minkä minä sanon teille, sen sanon kaikille: valvokaa!” (13:37). Jeesuksen puhe ei ollut tarkoitettu vain opetuslapsille, vaan kaikille uskoville kaikkina aikoina, siis myös meille tänään Savonlinnan tuomiokirkossa.

Uudessa testamentissa Jeesuksen käyttämä sana (gregoreo) esiintyy runsaat 20 kertaa. Kyseistä sanaa käytetään Raamatussa hengellisen velttouden ja uneliaisuuden vastakohtana, ja vain poikkeustapauksissa valvomisesta sanan kirjaimellisessa merkityksessä. Jeesus puhuu hengellisestä ja moraalisesta valvomisesta, ei kirjaimellisesta unesta pidättäytymisestä. Olkaa varuillanne, olkaa valppaina, olkaa hereillä. Ainakin näillä merkityksillä nämä Jeesuksen sanat voitaisiin kääntää suomeksi. Jeesuksen opetuksen mukaan kristityn perusasenne tässä maailmassa on valvomisen asenne.

Muutama viikko sitten julkaistiin kirkkomme uusin nelivuotiskertomus ”Uskonto arjessa ja juhlassa. Suomen evankelis-luterilaisen kirkko vuosina 2016-2019”. Se kuvaa monia huolestuttavia kehityskulkuja ja antaa myös suosituksia kirkolle. Kirjaa lukiessani pohdin, että suurin ongelma taitaa olla meidän uskovien penseys ja välinpitämättömyys. Olemmeko me ja kirkko meidän myötämme tullut niin hajuttomaksi ja mauttomaksi, ettei se ole enää kiinnostava eikä siihen haluta kuulua? Elämmekö me itse siitä uskosta, johon muita kutsumme?

Tänään Jeesus kutsuu ja kehottaa meitä valvomaan. Se on jatkuvaa kilvoittelua ja parannuksen tekoa. Se merkitsee itsensä avaamista Jumalan edessä ja antautumista hänen tutkittavakseen. Se on kääntymistä Jumalan puoleen, taistelemista syntiä vastaan omassa itsessään. Se on myös turvallista luottamista Jeesuksen ristillä täytettyyn työhön. Oikeaa hengellistä valvomista ja Kristuksen paluun odotusta on elää syntien anteeksiantamuksesta, sen varassa, että Jumala armahtaa meitä syntisiä Poikansa tähden.