Piispantarkastuksen juhlamessu

Jeesus sanoo:
”Pitäkää varanne, olkaa valveilla, sillä te ette tiedä milloin se aika tulee. Kun mies matkustaa vieraille maille ja talosta lähtiessään antaa kullekin palvelijalle oman tehtävän ja vastuun, niin ovenvartijan hän käskee valvoa. Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, koska talon herra tulee: illalla vai keskiyöllä, kukonlaulun aikaan vai aamun jo valjetessa. Hän tulee äkkiarvaamatta – varokaa siis, ettei hän tapaa teitä nukkumasta. Minkä minä sanon teille, sen sanon kaikille: valvokaa!” (Mark. 13:33-37).

 

”Suomalaisten yöunet lyhentyneet, valtaosa kärsii univajeesta” (Yle Prisma-studio 31.1.2017). ”Suomalaiset nukkuvat liian vähän, ja sillä voi olla vakavia seurauksia” (HS 8.5.2017). ”Tutkimus: Suomalaiset arvostavat unta, mutta nukkuvat liian vähän” (Savon Sanomat 20.6.2016). Tällaisia otsikoita on viime aikoina näkynyt runsaasti tiedotusvälineissä.

Nukkumisella on erittäin tärkeä merkitys ihmisen hyvinvoinnille ja terveydelle. Tutkimusten mukaan yöunet ovat lyhentyneet ja unihäiriöt lisääntyneet vuoden 1972 jälkeen. Kaksi kolmesta suomalaisesta herää lähes joka aamu väsyneenä. Univaje heikentää henkistä suorituskykyä ja lisää monien sairauksien riskiä. Unenpuute vaikuttaa mielialaan ja motivaatioon. Moni meistä kärsii unettomuudesta. Joku ei saa unta ja pyörii sängyssään. Toinen puolestaan herää keskellä yötä valvomaan.

Enligt många undersökningar sover finländare nuförtiden dåligare än förr. Sömnlöshet har blivit en folksjukdom. Två tredjedelar av oss lider av just detta. En god och tillräcklig nattsömn är en viktig del av livet. I dagens evangelietext uppmanar oss Jesus trots allt att vaka. Vad menar han med detta?

Tänään Jeesus kehottaa evankeliumissa: ”Minkä minä sanon teille, sen sanon kaikille: valvokaa!” Mitä hän oikein tarkoittaa? Valvomisella, josta Jeesus puhuu, ei ole mitään tekemistä meidän päivittäisen valveilla olemisemme ja nukkumisemme kanssa. Se on jotakin muuta.

Kehotus valvomiseen kuuluu Kristuksen ylösnousemuksen ja hänen paluunsa väliseen aikaan. Juuri tätä aikaa me elämme. Odotamme sitä hetkeä, jolloin Jeesus tulee takaisin maan päälle. Kristuksen tulo on etukäteen valmistettu ja ilmoitettu tapahtuma, mutta sen toteutumisen hetki on yllätys. Sitä ei tiedä kukaan muu kuin Jumala yksin. ”Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, koska talon herra tulee: illalla vai keskiyöllä, kukonlaulun aikaan vai aamun jo valjetessa. Hän tulee äkkiarvaamatta – varokaa siis, ettei hän tapaa teitä nukkumasta.”

Valvova elämänasenne on elämää Jumalan yhteydessä. Se on elämistä Jumalan lapsena, hänen tahtonsa noudattamista, toimimista lähimmäisten keskellä siten kuin Raamattu opettaa. Tämä on erittäin tarpeellinen näkökohta. Yksi edeltäjistäni, piispa Martti Simojoki nosti kristityn valvomisesta puhuessaan esille juuri tämän: ”Kristityn valvominen on ensinnäkin sitä, että hän antaa Jumalan sanalle sille kuuluvan arvon. ’Autuas se ihminen, joka minua kuulee, valvoo minun ovillani päivästä päivään.’ Raskas uneliaisuuden henki painaa meitä kaikkia ja sen tähden silmämme ovat sulkeutuneet Sanaa kuunnellessamme ja lukiessamme. Kun Jumala herättää ihmisen valvomaan, se aina tapahtuu siten, että Sana tulee tälle ihmiselle eläväksi.”

Enligt Jesu undervisning så är vakandet i sig inte ett självändamål utan det leder människan till Guds Ord. Jag tror att det är viktigt för oss att lyssna till biskop Martti Simojokis insikt i den här frågan. Han säger: ”När Gud väcker en människa till att vaka så sker det alltid så att Gud Ord blir levande för den människan.”

Mutta miten meidän aikanamme suhtaudutaan Jumalan sanaan? Yksi jos toinen, myös kirkon opetusvirassa oleva, poistaa kirkkovuoden todellisen sisällön selittämällä päivän aiheen vertauskuvalliseksi. Joulu on kaunis legenda, Jeesuksen kuolema ei ollut muuta kuin epäonnistunut marttyyrius ja hänen ruumiinsa haudattiin joukkohautaan, Jeesuksen ylösnousemus ei ollut historiallinen tapahtuma, vaan vain opetuslasten julistusta, Kristuksen taivaaseenastuminen selitetään samoin epähistorialliseksi. Marianpäivänä kielletään Marian neitsyys, mikkelinpäivänä selitetään, ettei enkeleitä ole ja pyhäinpäivänä, ettei perille päässeitä pyhiä ole, koska ihminen kuolee ruumiineen ja sieluineen. Tuomiosunnuntaina selitetään, että taivas ja helvetti ovat vain jotain vertauskuvallista, tai että kadotusta ei ole, sillä kaikki pääsevät taivaaseen.

Jumalan sanaa mestaroiva ja halveksiva kirkko ei ole valvova kirkko. Jumalan sanaa väheksyvä ja laiminlyövä kristitty ei ole valvova opetuslapsi. ”Kun Jumala herättää ihmisen valvomaan, se aina tapahtuu siten, että Sana tulee tälle ihmiselle eläväksi.” Tätä Martti Simojoen lausetta on syytä kuunnella tarkkaan. Oikea valvominen johtaa aina Jumalan sanan äärelle. Silti valvominen ei ole jännittyneisyyttä ja kiristyneisyyttä, vaan lapsen vapaata ja turvallista oloa Taivaan Isän hoidossa.

Det sanna vakandet är en rofylld förtröstan på Gud. Friheten och glädjen får vi inte genom att vårt Guds förhållande byggs på våra egna gärningar eller förutsättningar utan genom det som står på Guds Ords grund. Denna grund är Jesu Kristi kärlek och syndernas förlåtelse genom Honom.

Jeesus sanoo: ”Valvokaa!” Kristuksen tulo tapahtuu yllättäen. Siksi ei ole ihme, että kautta aikojen monet ovat hätääntyneinä pohtineet tulemisen ajankohtaa. He ovat tahtoneet ottaa vaarin oikeasta hetkestä. Siksi he ovat Raamattu kädessä tehneet aikalaskelmia ja uskoneet tietävänsä päivämääriä. Näin on toimittu vuosisatojen ajan ja yhä edelleen näin tapahtuu. Valitettavasti moni joutuu näiden laskelmien kanssa epätoivoon tai menettää jopa mielensä tasapainon. Erityisen paljon tällaisia ennustuksia ja tuhon profeettoja on suurten katastrofien ja luonnonilmiöiden aikana. Tällaista laskelmointia Jeesus ei valvomisella tarkoittanut.

Toinen valvomistapa on se, että vetäydytään pois normaalin elämän keskeltä eristettyyn hengelliseen alueeseen. Kaikki tämänpuoleinen nähdään pahana ja vääränä. Jo vanhan kirkon aikana syntyi erakko- ja munkkiyhteisöjä, joiden tarkoituksena oli irrottaa ihminen ajallisesta elämästä. Siten ihminen voisi keskittyä vain uskonharjoitukseen, vain tuonpuoleisuuteen. Tässä kaikessa on paljon tärkeää ja opittavaa. Mutta harhaan mennään silloin, kun maallinen elämä ja hengellinen elämä katsotaan kilpaileviksi tai toisensa kokonaan poissulkeviksi asioiksi. Tällainenkaan ei ole Jeesuksen tarkoittamaa valvomista.

Valvominen on sitä, että ihmisen koko elämä on tarkoitettu elettäväksi Jeesuksen yhteydessä. Oikeaa valvomista on siellä, missä Jumala otetaan todesta ja pidetään kiinni syntisten Vapahtajasta. Valvominen tapahtuu keskellä työtä ja velvollisuuksia, arkielämässä. Siinä iäisyys on jo lähellä ja Kristus läsnä.

I vår kyrkas Gudstjänsthandboks aftonbön sägs det: ”Beskydda oss Herre när vi vakar, bevara oss när vi sover så att vi kan vaka med Kristus och vila i frid.”

Valvominen Kristuksen kanssa ei ole pelokasta odotusta eikä ahdistunutta maailmanmenon tai itsensä tarkkailua. Se on lepoa Kristuksessa ja hänen iloista palvelemistaan. Silloin unikin tulee helpommin ja univaje jää vähemmälle. Suojele, meitä, Herra, valvoessamme, varjele nukkuessamme, niin että valvomme Kristuksen kanssa ja voimme levätä rauhassa.

 

Seppo Häkkinen