Kouvolan keskuskirkossa 4.12.2022

Jeesus sanoo:
”Pitäkää vaatteenne vyötettyinä ja lamppunne palamassa. Olkaa niin kuin palvelijat, jotka odottavat isäntäänsä häistä valmiina heti avaamaan oven, kun hän tulee ja kolkuttaa. Autuaita ne palvelijat, jotka heidän herransa palatessaan tapaa valvomasta! Totisesti: hän vyöttäytyy, kutsuu heidät pöytään ja jää itse palvelemaan heitä. Autuaita nuo palvelijat, jos hän tapaa heidät näin valvomasta, tulipa hän ennen sydänyötä tai sen jälkeen!
Ymmärrättehän, että jos talon isäntä tietäisi, minä yön tuntina varas tulee, hän ei antaisi murtautua taloonsa. Olkaa tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista.” (Luuk. 12:35–40).

Adventti merkitsee suomeksi tulemista tai saapumista. Pohjimmiltaan adventissa on kyse Herran saapumisesta. Luterilaisessa kirkossa opetamme Herran saapumisesta kolmella tavalla. Ensinnä Jumala tuli ihmiseksi Jeesus-lapsessa. Toiseksi Kristus tulee yhä seurakuntansa keskelle sanassa ja sakramenteissa. Kolmanneksi hän saapuu takaisin kerran aikojen lopulla.

Toinen adventti keskittyy näistä kohdista viimeiseen. Adventin aikana emme odota vain Vapahtajan syntymäjuhlaa ja valmistaudu siihen. Odotamme myös hänen tuloaan uudelleen keskellemme ja valmistaudumme ottamaan hänet vastaan. Ensimmäinen adventti kertoi, miten Kristus-kuningas tuli luoksemme nöyränä. Toinen adventti julistaa, että kerran hän tulee keskellemme kunniassaan. Nämä kaksi tapahtumaa liittyvät erottamattomasti yhteen.

Tämä yhteenkuuluvuus koskee myös meitä. Me elämme näiden kahden suuren tapahtuman, Kristuksen ensimmäisen ja toisen tulemisen, välistä aikaa. Tälle hetkelle antaa merkityksen sekä se, mitä kerran on tapahtunut, että se, mitä kerran tulee tapahtumaan.

Uusi testamentti puhuu varsin paljon Jeesuksen paluusta. Yhdymme joka pyhä uskontunnustukseen: ”… ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.” Katekismuksessa Jeesuksen paluuta selitetään näin: ”Aikojen lopulla Kristus tulee takaisin. Kaikki joutuvat nöyrtymään hänen valtansa ja oikeudenmukaisen tuomionsa alle. Iankaikkisesta kadotuksesta meidät pelastaa vain Kristuksen armo. Kristitty odottaa luottavasti tulevaisuutta ja sitä päivää, jolloin Kristuksen valtakunta tulee näkyväksi.”

Kuluvan syksyn aikana on Kouvolan seurakuntayhtymässä ja seurakunnissa toimitettu piispantarkastus. Ohjelmassa on ollut muun muassa vierailuja seurakuntien kannalta tärkeisiin kohteisiin. Yksi näistä vierailupaikoista oli Kymenlaakson pelastuslaitoksen Kouvolan paloasema. Keskustelimme pelastusjohtajan kanssa valmiudesta ja varautumisesta sekä viranomaisyhteistyöstä. Lisäksi tutustuimme paloasemaan ja näimme, miten siellä ollaan jatkuvasti valmiina lähtöön. Vaatteetkin ovat paloauton vieressä valmiina.

Toisen adventin evankeliumissa Jeesus kehottaa meitä olemaan valmiina. Miten täällä toisessa pelastuslaitoksessa, kirkossa, on varauduttu? Olemmeko valmiit?

Jeesus antaa kaksi neuvoa varautumiseen. Ensinnä hän sanoo: Pitäkää vaatteenne vyötettyinä. Jeesus
puhuu toimintavalmiina olemisesta. Tuolloin yleisesti käytetty vaate, pitkä viitta, täytyi sitoa ennen työhön ryhtymistä vyöllä ylös, muutoin työnteko ei onnistunut. Jeesus kehottaa meitä odottamaan hänen paluutaan niin, että olemme aina valmiit ottamaan hänet vastaan. Kristityn on oltava valmiina tämän maailmanajan päättymiseen joko Kristuksen palatessa tai omassa kuolemassa.

Kysymys ei kuitenkaan ole vain Jeesuksen paluusta. Vaatteiden vyöttäminen merkitsee valmiina olemista työhön, palvelemaan lähimmäisiämme. Tuomiosunnuntain evankeliumin viimeisen tuomion kuvaus (Matt. 25) kertoo, että kaikki se, minkä olemme tehneet tai jättäneet tekemättä yhdelle Jeesuksen vähäisimmistä veljistä, sen me olemme tehneet tai jättäneet tekemättä hänelle. Jeesus saapuu jatkuvasti luoksemme lähimmäisissämme. Meiltä kysytään, olemmeko valmiita palvelemaan heitä.

Toiseksi Jeesus neuvoo: Pitäkää lamppunne palamassa. Se merkitsee valvomista moraalisesti ja hengellisesti. Se tarkoittaa uskon lampun hoitamista niin, että siinä on öljyä ja sydän on puhdas. Vanhastaan kristityt ovat ilmaisseet asian siten, että tilivälit on pidettävä lyhyinä niin toisten ihmisten kuin Jumalan kanssa.

Yksin Jeesuksen ristinkuoleman tähden sydämemme voi olla puhdas. Ilmestyskirja opettaa: ”Autuaat ovat ne, jotka ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.” (Ilm. 7:14). Vain Jeesuksen sovintoveri voi pestä sydämemme puhtaaksi synneistämme niin, että uskon lamppu pysyy palamassa. Olemme valmiina silloin, kun elämme päivittäin ja hetkittäin syntien anteeksiantamuksessa.

Öljylamppu ei voi palaa, jos öljyä ei lisätä. Samoin on uskomme laita: se tarvitsee polttoainetta, hengellistä ravintoa. Siksi kirkolle on annettu armonvälineet, sana ja sakramentit. Siksi olemme nytkin kokoontuneet yhteiseen jumalanpalvelukseen. Jo nyt ehtoollisella tapahtuu ihme. Talon isäntä ryhtyy palvelemaan palvelusväkeään: ”Totisesti: hän vyöttäytyy, kutsuu heidät pöytään ja jää itse palvelemaan heitä.”

Meidän on vaikea ymmärtää, kuinka vahva sanoma tähän sisältyy. Talon väkeä oli sen ajan oloissa monenlaisia. Isäntä ja hänen perheväkensä, tilanhoitaja, työnjohtajat, vakituiset työntekijät, satunnaiset päivätyöläiset ja viimeisimpänä palvelijat ja orjat. Hämmästyttävintä Jeesuksen kertomuksessa oli se, että isäntä alkoi palvella talonsa vähäarvoisinta työväkeä, palvelijoita ja orjia. Tällaista menettelyä ei tunnettu Jeesuksen aikana eikä tunneta Lähi-idässä nykyäänkään. Isäntä saattoi kyllä palvella vieraita, mutta ei koskaan omia palvelijoitaan ja orjiaan.
Isäntä tuli palvelijoiden luo, jotka valvoivat ja odottivat. Hän vyötti kupeensa ja käski palvelijoita asettumaan ruokapöydän ääreen, niille paikoille, joissa isäntä perheineen söi. Kulttuuriin kuului, ettei kukaan saanut asettua isännän vakiopaikalle.

Vertauksen kuvaus isännästä on hätkähdyttävä. Se on täysin vastoin sitä, mitä ihmiset luontaisesti ajattelevat. Mutta näin Jumala toimii. Jumala tulee taivaallisesta kirkkaudesta syntisten ihmisten luokse ja palvelee heitä. Se on voimakas kuvaus myös siitä, mitä tapahtuu ehtoollisessa. Siinä itse Jumala palvelee ihmisiä. Hän antaa taivaallista ruokaa ja juomaa. Hän ruokkii meitä, jotta lamppumme pysyvät palavina.

Hyvät seurakuntalaiset. Piispantarkastus päättyy Kouvolan seurakuntayhtymässä ja seurakunnissa juhlapäivään. Se viestii siitä, että seurakunnat liittyvät suurempaan kokonaisuuteen, Mikkelin hiippakuntaan, Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja Kristuksen maailmanlaajaan kirkkoon. Yhteisessä jumalanpalveluksessa kohtaamme Jeesuksen Kristuksen, kirkon Herran. Hän itse palvelee meitä. Hän antaa synnit anteeksi ja uutta voimaa elämään. Hän vie perille iankaikkiseen elämään.