Saarna piispantarkastuksen juhlamessussa 24.4.2016 Sulkavan kirkossa
24.4.2016
Jeesus sanoi: ”Nyt minä menen hänen luokseen, joka on minut lähettänyt. Kukaan teistä ei kysy minulta, minne minä menen, vaan sydämenne on täynnä murhetta sen johdosta, mitä teille sanoin. Mutta minä sanon teille totuuden: teille on hyödyksi, että minä menen pois. Ellen mene, ei Puolustaja voi tulla luoksenne. Mutta mentyäni pois minä lähetän hänet luoksenne, ja hän tulee ja paljastaa, että maailma on väärässä, hän paljastaa, mitä on synti, mitä vanhurskaus ja mitä tuomio. Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun, vanhurskaus tulee julki siinä, että minä menen Isän luo ettekä te enää näe minua, ja tuomio on siinä, että tämän maailman ruhtinas on tuomittu. Paljon enemmänkin minulla olisi teille puhuttavaa, mutta te ette vielä kykene ottamaan sitä vastaan. Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. Hän ei näet puhu omissa nimissään, vaan puhuu sen, minkä kuulee, ja ilmoittaa teille, mitä on tuleva. Hän kirkastaa minut, sillä sen, minkä hän teille ilmoittaa, hän saa minulta. Kaikki, mikä on Isän, on myös minun. Siksi sanoin, että hän saa minulta sen, minkä hän teille ilmoittaa.” (Joh. 16:5-15).
Vuosikymmeniä sitten oli Lappeen seurakunnassa papinvaalit. Vaalinäytteet oli määrätty annettaviksi pääsiäisen jälkeisinä pyhinä. Ensimmäinen ehdokas saarnasi 2. pääsiäisen jälkeisenä sunnuntaina ja tekstiksi osui: "Minä olen se hyvä paimen, ja minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut." Toisella oli seuraavana pyhänä saarnatekstissä ne sanat, jotka olivat viime sunnuntain evankeliumissa: "Vielä vähän aikaa, niin te ette enää minua näe." Kolmas saarnasi 4. pääsiäisen jälkeisenä sunnuntaina ja luki evankeliumista sanat, jotka äsken kuulimme: "Kuitenkin minä sanon teille totuuden: teille on hyödyksi, että minä menen pois." Kuulemma ensimmäisellä vaalisijalla ollut tuli valituksi.
Kun tutkii pääsiäisen jälkeisten sunnuntaiden evankeliumeja, huomaa niissä helposti yhden yhteisen piirteen. Ne ovat hyvin pohjimmiltaan valoisia ja puhuvat paljon ilosta ja riemusta. Jeesuksen ylösnousemuksesta alkoi ilon aika. Pääsiäisen jälkeiset sunnuntait kertovat siitä, mitä Kristuksen kuolema ja ylösnousemus toi tullessaan.
Tämän sunnuntain evankeliumiteksti on osa Jeesuksen jäähyväispuhetta. Hän piti sen oppilailleen ennen kärsimystään ja kuolemaansa. Hän jätti jäähyväisiä ystävilleen ja oppilailleen. Jeesus antoi ymmärtää, ettei hänen opetuslapsillaan tule olemaan helppoa. Heitä vihataan ja vainotaan. Heitä ei ymmärretä vaan halveksitaan ja pilkataan. Mutta erityisesti Jeesus tahtoi alleviivata yhtä asiaa eron lähestyessä. Hän ei jätä heitä yksin. Vaikka Herra Jeesus lähtee pois ja kulkee ristinkuoleman ja ylösnousemuksen kautta takaisin Isän luo taivaaseen, hän ei jätä heitä yksin. Jeesuksen työ, toiminta ja läsnäolo jatkuvat tässä maailmassa. Sen mahdollistaa Pyhä Henki, jonka Jeesus lähettää keskuuteemme.
Jeesus käyttää Pyhästä Hengestä ilmaisua ”Puolustaja”. Kyseessä on auttaja, edustaja, asianajaja, asiamies, puolestapuhuja. Tällaisia merkityksiä tuolla sanalla on. Jeesus sanoi: ”teille on hyödyksi, että minä menen pois”, jotta hän voisi lähettää edustajansa tilalle. Evankeliumitekstissä korostuu kaksi Pyhän Hengen tärkeää tehtävää.
Ensinnä Puolustaja, Pyhä Henki on aina Jeesukseen uskovien kanssa. Suurimmissakaan vaikeuksissa ei yksikään hänen seuraajansa ole yksin, vaan hänellä on auttaja, puolustaja, Pyhä Henki.
Millainen ihminen tarvitsee puolustajaa? Ei ainakaan se, joka pärjää yksin. Ei se, joka jaksaa ja osaa ja menestyy, jolla menee hyvin kaikin tavoin uskossa ja elämässä. Puolustajaa tarvitsee se, joka ei tahdo jaksaa eikä osata, joka on rikki tai jonka usko horjuu. Tällaisia olivat ensimmäiset Jeesuksen opetuslapset. Tällaisia ovat monet meistä.
Puolustajaa tarvitsevat ne, joiden elämässä on syntiä, ahdistusta, rikkinäisyyttä ja kipeitä haavoja. Puolustaja vie Kristuksen luo. Hän armahtaa, antaa anteeksi, tekee rikkinäisen ehjäksi ja parantaa haavat. Ensimmäisen Johanneksen kirjeessä ovat sanat: ”Rakkaat lapset! Kirjoitan tämän teille, jotta ette tekisi syntiä. Jos joku kuitenkin syntiä tekee, meillä on Isän luona puolustaja, joka on vanhurskas: Jeesus Kristus. Hän on meidän syntiemme sovittaja, eikä vain meidän vaan koko maailman.” (1. Joh. 2:1-2).
Toiseksi Puolustaja, Pyhä Henki muistuttaa, mitä Jeesus on puhunut. Raamattukin on syntynyt tämän vaikutuksen kautta. Pyhä Henki näyttää todeksi synnin, vanhurskauden ja tuomion. Tärkein Pyhän Hengen tehtävä on, että hän ”kirkastaa Kristusta”, siis auttaa uskomaan Jeesukseen. Me emme voi uskoa Jeesukseen, emme syntien sovitukseen, emme lunastukseen, vaikka sitä vielä enemmän julistettaisiin kuin nyt, ellei Pyhä Henki evankeliumin kautta ”kutsu, kokoa, valaise ja pyhitä”, kuten Katekismuksessa sanotaan. Ainoastaan Jumalan Pyhä Henki voi herättää ihmisessä uskon. Hänen tehtävänään on todistaa Jeesuksesta, auttaa ja johtaa uskomaan häneen. ”Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden”, sanoo Jeesus.
Tämä kaikki saattaa tuntua vaikealta ymmärtää. Ehkä vertaus antennista auttaa ymmärtämään Pyhän Hengen toimintaa. Televisioantenni ottaa vastaan näkymättömiä aaltoja. Ne välittävät kuvan ja äänen katsojan kotiin, jos vastaanotin on päällä. Mutta silloinkin, kun vastaanotin suljetaan, studiossa jatkuu elämä ja kuvat sinkoutuvat aaltoina avaruuteen. Katsoja ei voi päättää, mitä televisiostudiossa tapahtuu. Mutta hän päättää, onko vastaanotin päällä, ja siitä, mihin antenni on suunnattu.
Jumala tarjoaa Pyhän Henkensä välityksellä jokaiselle uskon lahjaa ja elämän voimaa. Seurakunnassa, Raamatussa ja kaikkialla, missä Jumalan sana vaikuttaa, hän etsii yhteyttä meihin. Ihmisen on vain suunnattava sisäinen vastaanotin ja korvat tai silmät oikeaan suuntaan ja asetuttava kuulolle. Jumalaa voi oppia tuntemaan vain olemalla tekemisissä hänen ja hänen seurakuntansa kanssa. Jumala ei pakota. Pyhä Henki kutsuu ja odottaa.
Kristittyinä olemme kaikessa riippuvaisia Pyhästä Hengestä. Hän on kolmiyhteisen Jumalan elävä persoona. Ilman häntä ei ole pelastavaa uskoa, ei palvelevaa rakkautta eikä kristillistä kirkkoa. Pyhä Henki on ilon ja rohkeuden henki. Hän tuo Jumalan hyvyyden ja Kristuksen rakkauden keskellemme. Hän on Eläväksi tekijä, joka herättää meissä hengellisen kaipauksen, synnyttää uskon ja vie Kristuksen luo. Hän rukoilee puolestamme Isää silloinkin, kun emme itse osaa tai jaksa. Nimensä mukaisesti Pyhä Henki on Pyhittäjä, joka tekee syntisistä ihmisistä pyhiä. Totuuden Henkenä hän opettaa kuulemaan Jumalan sanaa, ymmärtämään sitä ja pysymään siinä. Kärsimyksessä ja surussa hän lähestyy meitä Lohduttajana. Ahdistuksissa ja vainoissa hän on Puolustaja.
Täällä Sulkavalla on ollut oma seurakunta vuodesta 1630. Sitä ennen se on ollut osa Säämingin seurakuntaa omana kappelinaan. Kristillinen seurakunta on ollut täällä nämä vuosisadat siksi, että Pyhä Henki saisi tehdä työtään näilläkin seuduilla. Seurakuntalaiset ovat rakentaneet kirkon siksi, että Jumalan sanaa julistettaisiin ja sakramentteja jaettaisiin tässä seurakunnassa uskon syntymiseksi ja vahvistamiseksi. Seurakuntaa ja kirkkoa tarvitaan myös tulevaisuudessa, jotta usko ja rakkaus saisivat vaikuttaa Sulkavalla.
Takaisin ylös