Yhtäkkiä Jeesus itse seisoi opetuslastensa keskellä ja sanoi: ”Rauha teille.” He pelästyivät suunnattomasti, sillä he luulivat näkevänsä aaveen. Mutta Jeesus sanoi heille: ”Miksi te olette noin kauhuissanne? Miksi teidän mieleenne nousee epäilyksiä? Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani: minä tässä olen, ei kukaan muu. Koskettakaa minua, nähkää itse. Ei aaveella ole lihaa eikä luita, niin kuin te näette minussa olevan.” Näin puhuessaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa. Kuitenkaan he eivät vielä tienneet, mitä uskoa, niin iloissaan ja ihmeissään he nyt olivat. Silloin Jeesus kysyi: ”Onko teillä täällä mitään syötävää?” He antoivat hänelle palan paistettua kalaa ja näkivät, kuinka hän otti sen käteensä ja söi.Jeesus sanoi heille: ”Tätä minä tarkoitin, kun ollessani vielä teidän kanssanne puhuin teille. Kaiken sen tuli käydä toteen, mitä Mooseksen laissa, profeettojen kirjoissa ja psalmeissa on minusta kirjoitettu.” Nyt hän avasi heidän mielensä ymmärtämään kirjoitukset. Hän sanoi heille: ”Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista. Te olette tämän todistajat. Minä lähetän teille sen, minkä Isäni on luvannut. Pysykää tässä kaupungissa, kunnes saatte varustukseksenne voiman korkeudesta.” (Luuk. 24:36-49).

Monta vuotta on kulunut hyvin tiiviissä tehtävässä. Takana on lukuisia kohtaamisia, tärkeisiin asioihin paneutumista, kiireitä ja julkisuuden painetta. Noihin vuosiin on kuulunut monenlaisia asioita ja kokemuksia, myös paljon ennalta arvaamatonta. Erityisesti viime aikojen tapahtumat ovat herättäneet kysymyksiä. Mitä tästä kaikesta pitäisi sanoa? Olemmeko toimineet oikein ja viisaasti vai ovatko vuodet menneet hukkaan? Ainakin ulkopuolisten arvioinnit ovat olleet kovia. Miten tästä eteenpäin? Millainen tulevaisuus meillä on?

Nämä olisivat voineet olla Jeesuksen opetuslasten tuntemuksia pääsiäisen jälkeen. He olivat kulkeneet Herransa matkassa kolmen vuoden ajan. Elämä oli ollut työntäyteistä, kiinnostavaa ja palkitsevaa. Suuressa tehtävässä mukana oleminen innosti. Toki he olivat kokeneet myös raskaita vaiheita, huolta ja ulkopuolelta tulevaa arvostelua. Erityisesti nyt, kun Herra Jeesus oli kuollut, pettymys, pelko ja epävarmuus sävyttivät tulevaisuutta. Silloin ylösnoussut Jeesus yllättäen ilmestyi heidän keskelleen ja sanoi: ”Rauha teille.”

Rauha on Raamatun keskeisiä lupauksia. Jo itse sana ”rauha” esiintyy Raamatussa yli 300 kertaa. Raamatullisessa kielenkäytössä rauha ei merkitse vain sodan tai väkivallan poissaoloa. Heprean shalom tarkoittaa kaikinpuolista eheyttä, hyvinvointia, turvallisuutta ja mielenrauhaa. Uudessa testamentissa jäähyväispuheessaan Jeesus lupasi jättää opetuslapsilleen oman rauhansa (kreikan eireenee). ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” (Joh. 14:27). Lupaus toteutui ylösnousemuksen jälkeen, kun Jeesus näyttäytyi oppilailleen ja tervehti heitä juutalaiseen tapaan: ”Rauha teille.” Se rauha on tyystin erilaista kuin maailman antama rauha. Se on Jeesuksen pelastustyöstä nousevaa, anteeksiantamukseen ja hyväksymiseen perustuvaa rauhaa Jumalan kanssa. Se johtaa eheyteen, hyvinvointiin ja mielenrauhaan, siis sopuun itsensä ja lähimmäistensä kanssa. Tällaista rauhaa ylösnoussut Herra Jeesus meille tänään tarjoaa. Elämän rikkinäisyyden, levottomuuden ja huolten keskelle me kuulemme Jeesuksen sanat: ”Rauha teille.”

Rauha ei ole ainoastaan Jumalan lahja, vaan myös tehtävä. Erityisellä tavalla täällä rajan pinnassa ymmärretään rauhan merkitys. Olemme saaneet Suomessa elää seitsemänkymmentä rauhan vuotta. Se on suuri kiitoksen aihe. Maailman tapahtumat viime aikoina ovat osoittaneet, että rauha ei ole itsestäänselvyys. Muutama vuosi sitten emme aavistaneet, että Euroopassa soditaan. Uusia konflikteja on syntynyt ja entiset tuntuvat jatkuvan. Maailmanpolitiikka on kiristynyt ja kylmän sodan ilmapiiri on palaamassa. Aiemmin tuntemattomista terrorijärjestöistä on tullut liiankin tuttuja. Luottamuksen tilalle on hiipinyt pelko.

”Rauha teille.” Jeesuksen sanat kutsuvat jokaista rauhantekijäksi. Meillä kaikilla on vastuu siitä, miten suhtaudumme toisiin ihmisiin, ihmisryhmiin ja kansoihin. Rauha kulkee käsi kädessä oikeudenmukaisuuden kanssa. Erityisesti kansojen johtajat sekä kaikki poliittiset ja sotilaalliset päätöksentekijät tarvitsevat viisautta etsiessään oikeudenmukaisuutta ja rauhaa rakentavia ratkaisuja.

Väkivalta ja voimakeinot eivät tuo kestävää turvallisuutta. Sen olemme oppineet maailmansodista ja monista nykyisistä konflikteista. Vastuun kantaminen kansamme tulevaisuudesta tarkoittaa kuitenkin, ettei isänmaan puolustamiselle ole vaihtoehtoja. Se on täällä rajan läheisyydessä kansamme historian eri vaiheissa koeteltu. Se merkitsee nyt myös järkkymätöntä työskentelyä kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseksi. Tehtävämme on puhua ja toimia rauhan puolesta.

Rauhan puute näkyy myös siinä, että uskonnonvapaus näyttää kaventuvan maailmassa. Varsinkin kristittyjen vainot ovat koventuneet viime vuoden aikana. Kristityt eivät suinkaan ole ainoa ryhmä, joka joutuu kärsimään mielipiteittensä tai vakaumuksensa tähden, mutta tällä hetkellä selkeästi suurin. Maailman uskontoperäisistä vainoista 80 prosenttia kohdistuu kristittyihin. Maantieteellinen alue, jolla kristittyjä vainotaan, on laajentunut. Kristittyjen kannalta kymmenen pahinta maata ovat Pohjois-Korea, Somalia, Irak, Syyria, Afganistan, Sudan, Iran, Pakistan, Eritrea ja Nigeria. Pahimmillaan kristityt joutuvat terroritekojen ja väkivallan kohteeksi. Joissain valtioissa jopa valtiovalta vauhdittaa vainoja tai sulkee niiltä silmänsä. Nytkin pääsiäisen aikaan olemme saaneet kuulla näistä maista kristittyjen vainoista, sisartemme ja veljiemme surmaamisesta, hyökkäyksistä jumalanpalveluksiin ja kirkkojen polttamisista. Traagista on, ettei tämä aihe näytä juurikaan kiinnostavan meitä länsimaisia kristittyjä tai mediaa. Uutisointi on ilmiöön laajuuteen nähden hyvin vähäistä. Vallitsevana asenteena näyttää olevan yleinen välinpitämättömyys.

Meitä kutsutaan muistamaan kärsiviä sisariamme ja veljiämme eri puolilla maailmaa. Meitä kutsutaan työhön rauhan, oikeudenmukaisuuden ja uskonnonvapauden puolesta. Kristuksen antama rauha voi muuttaa ihmisten sisimmän ja sen kautta tämän maailman. Sisäinen rauha ja turvallisuus Jumalan yhteydessä johtavat työhön ulkonaisen rauhan vahvistamiseksi.

Torstaina vieraillessani Värtsilän kylätalolla käsiini osui kirpputorilla YK:n pääsihteerinä toimineen Dag Hammarskjöldin elämästä kertova kirja (Sven Tolpe: Dag Hammarskjöld, yksinäinen ihminen). Ostin sen muutamalla eurolla. Se sai minut lukemaan myös Hammarskjöldin tunnetuinta teosta Kiinnekohtia. Siellä hän kirjoittaa Isä meidän –rukoukseen liittyen: ”Pyhitetty olkoon Sinun nimesi eikä minun. Tulkoon sinun valtakuntasi eikä minun. Tapahtukoon Sinun tahtosi eikä minun. Anna meille Sinun rauhasi, rauha ihmisten kesken, rauha omaan sydämeemme ja päästä meidät pelosta.” (s 132).

Rukous rauhan puolesta on ajankohtainen, kun ajattelemme maailman kriisialueita niin Euroopassa, Lähi-idässä kuin muuallakin maailmassa. Kristus on meidän rauhamme. Rauha ei kuitenkaan saavu, jos me emme taivu noudattamaan Jumalan tahtoa. Jaakobin kirjeen mukaan: ”Vanhurskauden siemen kylvetään rauhan tekoina, ja se tuottaa hedelmän niille, jotka rauhaa rakentavat.” (Jaak. 3:18). Rukous muuttaa meitä itseämme toimimaan rauhan puolesta. Siksi nyt on aika rukoilla, nyt on aika toimia rauhan puolesta, nyt on aika rakastaa – ei vain ”sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa” (1. Joh. 3:18).

Tänään Tohmajärven piispantarkastuksen juhlamessussa kuulemme Jeesuksen sanat: ”Rauha teille.” Ne ovat muistolause tästä jumalanpalveluksesta, matkaeväät tulevaan. Jumalanpalvelus päättyy Herran siunaukseen. Ensin siinä pyydetään Herraa siunaamaan, varjelemaan, kirkastamaan kasvonsa ja olemaan armollinen. Kaikkein tärkein asia sanotaan lopuksi: ”ja antakoon teille rauhan”. Jumalan siunaukset tiivistyvät tähän yhteen sanaan: rauha. Sen rauhan Kristus meille lupaa ja kutsuu meitä myös toimimaan rauhan puolesta kansamme ja koko maailman parhaaksi.