Mikkelin tuomiokirkossa 29.10.2023

Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 16 (Matt. 16:1-4)

Jeesuksen luo tuli fariseuksia ja saddukeuksia, jotka halusivat panna hänet koetukselle ja pyysivät häntä näyttämään merkin taivaasta. Mutta Jeesus vastasi heille: ”Illalla te sanotte: ’Tulee kaunis ilma, kun taivas ruskottaa’, ja aamulla: ’Tänään tulee ruma ilma, sillä taivas on synkän ruskottava.’ Taivasta te kyllä osaatte lukea, mutta ette aikojen merkkejä. Tämä paha ja uskoton sukupolvi vaatii merkkiä, mutta ainoa merkki, joka sille annetaan, on Joonan merkki.” Hän jätti heidät siihen ja lähti pois.

 

Muutimme perheemme kanssa Belizeen, Väli-Amerikkaan, kun lapsemme olivat vielä alle kouluikäisiä. Isovanhemmat olivat tulossa vierailulle Meksikon Cancuniin ja ajoimme lähes tuhat kilometriä tapaamaan heitä. Belize on pieni kehittyvä ja suhteellisen köyhä maa. Siellä ei ollut silloin suuria ostoskeskuksia, eikä länsimaista tavarakylläisyyttä. Kun sitten saavuimme Meksikon Cancuniin, matkailijoiden megaparatiisiin, pieni tyttäremme kiljaisi takapenkiltä; ”Äiti, tuolla on iso M, mennään sinne”. Iso M on tunnetun hampurilaisketjun merkki. Täytyy myöntää, että koin terveellisen ruokavaliokasvatuksen menneen hieman vikaan, kun lapseni riemuitsi tunnistaessaan ylikansallisen pikaruokajätin merkin.

Tänään kun saavuitte tänne kirkkoon, olette luultavasti nähneet matkalla useita erilaisia merkkejä. Ne, jotka tulivat autolla, osasivat toivottavasti tulkita liikennemerkkejä oikein. Joku toinen on ehkä jo tänä aamuna lähettänyt viestin ystävälle ja liittänyt loppuun hymiön. Kolmas on ehkä miettinyt laittaako jalkaan Nokiat vai Niket. Me elämme erilaisten merkkien maailmassa ja merkeillä on merkitystä.

Kun katselet ympärillesi täällä kirkossa, täälläkin on merkkejä. Osa niistä liittyy arkisiin ohjeisiin vaikkapa kuulosilmukasta tai hätäuloskäynnistä, mutta osa merkeistä kertoo iankaikkisesta elämästä. Katsopa hetki ympärillesi. Voit nähdä kirkon pylväissä pieniä ristejä, kastemaljan yllä on IKHTYS merkki, joka on alkukristillinen uskontunnustus. Iēsūs Khristos Theū (H)yios Sōtēr ”Jeesus Kristus Jumalan Poika Pelastaja”. Pienessä merkissä on suuri merkitys. Samoin tänään papiksi vihittävien stolissa on ristin merkki. Me olemme tänään koolla Kristuksen ristin merkissä.

Tänään on suuri juhlapäivä. Teologian maisterit Tiina, Kari ja Marko, vihitään tänään pappisvirkaan ristinmerkillä.

Meillä on tänään toki toinenkin juhlapäivä, sillä luterilainen kristikunta viettää tänään reformaation päivää. Sen merkkinä moni muistaa Luther ruusun, tai oikeammin Lutherin käyttämän sinetin. Sekin on merkki.

Luther kuvaa tuota sinettiään 8. kesäkuuta 1530 kirjoittamassaan kirjeessä näin:

”Kaiken keskuksena on musta risti luonnollisen värisen sydämen sisällä. Sillä joka sydämestään uskoo, on vanhurskas … Tämän sydämen tulee olla valkoisen ruusun sisällä, jotta näkyisi, että usko tuo mukanaan iloa, lohdutusta ja rauhaa … siksi ruusu on valkoinen eikä punainen; sillä valkoinen on henkien ja enkelien väri. Tämän ruusun tausta on taivaansininen, sillä sielun uskon tuoma ilo on tulevan taivaallisen riemun alkua … Ja tätä taustaa ympäröi kultainen rengas, sillä taivaan autuus jatkuu ikuisesti, ilman loppua ja on kaikkea iloa ja omaisuutta arvokkaampaa, niin kuin kulta on malmeista arvokkainta ja jalointa.”

Näin siis Luther omasta sinettimerkistään. Jos ajattelemme tähän päivään liittyviä merkkejä, niin meillä on kristityn ensimmäinen merkki, risti. Sen lisäksi meillä on Lutherin sinetti, Luther ruusu, ja päivän evankeliumi antaa meille vielä yhden merkin, Joonan merkin.

Muistanet Joonan kertomuksen Raamatusta. Joona lähti karkuun Jumalan antamaa tehtävää. Karkumatkalla merellä nousi myrsky ja Joona päätyi valaan vatsaan kolmeksi päiväksi. Kun Joona lopulta kääntyi hädässä Jumalan puoleen ja suostui lähtemään toimittamaan annettua tehtävää, Niniven kaupungin nuhtelua, Jumala peruikin tuomionsa ja osoitti kaupunkilaisille armoa.

Joona puolestaan sydämistyi totaalisesti tällaisesta mielen muutoksesta ja armon osoittamisesta ja sanoo Jumalalle: ”Siksihän minä ensiksi lähdin Tarsisiin. Minä tiesin, että sinä olet anteeksiantava ja laupias Jumala, sinä olet kärsivällinen ja sinun hyvyytesi on suuri. Sinä olet aina valmis luopumaan rangaistuksesta, jolla olet uhannut” (Joon 4:2). Joona oli siis omasta mielestään mellastanut aivan turhaan. Kuunneltuaan ja katseltuaan Joonan kiukuttelua, Jumala kysyy: onko sinulla mitään syytä olla suutuksissa? Onko sinulla mitään syytä olla suutuksissa Jumalalle, kun Hän osoittaa armollisuuttaan? Tärkeä kysymys meille.

Kun Jeesus viittaa Joonan merkkiin, hän viittaa Jumalan armollisuuteen. Jeesus on itse Jumalan armollisuuden merkki. Tämä maailma oli tuomittu, mutta Jumala armahti. Jumala säälii, armahtaa, rakastaa heitäkin, jotka eivät tiedä mitä tekevät. Jumala armahtaa sitä, joka juoksee karkuun Jumalan edestä, Jumala armahtaa sitä, joka ajattelee olevansa opillisesti ainoa oikeassa oleva, Jumala armahtaa jokaista, joka kääntyy Hänen puoleensa. Ja se on Joonan merkki, jonka Jeesus lupaa fariseuksille ja saddukeuksille. Tosin hieman kiukkuisena, koska nämä eivät tunnista Jeesuksessa Jumalan armollisuuden merkkiä.

Hyvät papiksi vihittävät Tiina, Kari ja Marko. Teidät kutsutaan tänään pappisvirkaan, joka on evankeliumin saarnavirka. Pitäkää työn keskellä katseenne tuossa ensimmäisessä merkissä, ristissä, joka on Jumalan täydellisen pelastustyön merkki. Palatkaa yhä uudestaan alkulähteelle ja ohjatkaa myös seurakuntalaisia yhä uudestaan kääntämään katseensa ristiin.

Kantakaa sydämissänne Lutherin sinettiä, joka kertoo luterilaisuuden ytimen: yksin uskosta, yksin Jumalan armosta. Muistakaa armo arjen keskellä, niissäkin hetkissä, kun itse tai kanssakulkija kompuroi elämän karikossa. Armo on Jumalasta lähtevää haavahoitoa ja sitä riittää kaikkiin haavoihin.

Ja julistakaa Joonan merkkiä, Jumalan armon ja rakkauden sanomaa, joka on tarjolla ihan jokaiselle, joka kääntyy Jumalan puoleen.

Tänään teidät vihitään Kristuksen kirkon palvelijoiksi. Vaikka saatte kutsun kukin omaan seurakuntaan, niin te olette Kristuksen kirkon palvelijoita aina ja kaikkialla. Pappeja ei koskaan vihitä reserviin, vaan teitä odottaa työntäyteinen arki. Pappisvirka velvoittaa, mutta Kristus kantaa. Te saatte lähteä viranhoitoon Kristuksen merkin alla, Jumalan siunauksen, armon ja rakkauden saattelemina.