Mikkelin tuomikirkko, hiippakunnan työntekijöiden yhteiset päivät

Matteuksen evankeliumista 18:1–6 (7–9) 10  

Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?”  
    Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi:  
    ”Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. (Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.) Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja.”

 

 

Tervetuloa Mikkeliin ja arkkienkeli Mikaelin kaupunkiin!

Tuo komea lasimaalaus kertoo siitä, kuinka tämä taivaallisten sotajoukkojen komentaja taistelee pahuutta vastaan. Danielin kirjassa ja Ilmestyskirjassa mainittu taivaallisten sotajoukkojen päällikkö, ylienkeli Mikael on enkeleistä tärkein ja ensimmäinen. Hänen hepreankielinen nimensä tarkoittaa ”se, joka on niin kuin Jumala.”

Mutta vaikka Mikaelilla on koko taivaallinen sotajoukko komennettavanaan ja hän eittämättä on tärkein enkeleistä, niin siitä huolimatta Mikael on palvelija, Jumalan palvelija. Hän ei taistele omasta edestään, vaan hän palvelee Jumalaa.

Kuka sinun mielestäsi on merkkihenkilö? Kenen sanoissa on niin paljon painoarvoa, että sinäkin pysähdyt kuuntelemaan? Millaiset kriteerit määrität henkilölle, jolle olet valmis osoittamaan arvostusta? Mikkelin päivän teksti puhuu siitä, kuka on suurin taivasten valtakunnassa.

Opetuslapset ovat keskustelleet asiasta jo jonkin aikaa. Kiistely siitä, kuka on suurin taivasten valtakunnassa osoittaa sen, että kiistelijät eivät itse asiassa ole taivasten valtakunnassa. Tai eivät ainakaan ole ymmärtäneet, mitä se tarkoittaa, sillä kiistely vallasta tai asemasta on täysin absurdi ajatus, kun puhutaan taivasten valtakunnasta.

Opetuslapset olivat seuranneet Jeesusta, kuulleet opetuksia ja luulisi, että he olisivat jo oppineet jotakin Jeesuksen sanomasta, mutta Jeesus sanoo heille varsin selkeästi, että teidän tulee kääntyä, siis tehdä totaalinen käännös ajatusmaailmassa vastakkaiseen suuntaan, ja katsoa sydämen asennetta maallisten kiistelyjen sijaan.

Opetuslapset olivat fiksoituneet maalliseen arvoasteikkoon, oppineisuuteen, siihen, kuka ehkä saisi maallisen valtakunnan uskontoministerin salkun. Mutta kyse on näkymättömästä taivasten valtakunnasta ja ensimmäinen askel kohti taivasten valtakuntaa on sydämen asenne.

Opetuslasten ymmärtämättömyydestä kertoo myös se, että Jeesus on hieman aiemmin kertonut heille häntä kohtaavasta tuskasta ja kuolemasta (Matt.16:21-23, 17:22-23) ja, että hänen seuraamisensa tarkoittaa ristin kantamista ja itsensä kieltämistä (Matt.16:24-26). Mutta vaikuttaa siltä, että sanoma ei todella ole mennyt perille. Selvästikään opetuslapset eivät ole sisäistäneet Jeesuksen opetusta taivasten valtakunnasta, koska tärkein kysymys tuntuu olevan, kuka on suurin? Kuka on suurin? Eikä tämä ollut ensimmäinen kerta, kun opetuslapset kiistelivät siitä, kuka on tärkein, rakkain ja suurin.

Pietari, Jaakob ja Johannes olivat saaneet erityiskohteluna kutsun kirkastusvuorelle (Joh. 17:1), Sebedeuksen pojat tulivat äidin kanssa penäämään kuka saisi istua Jeesuksen oikealla puolella taivasten valtakunnassa (Matt 20:23) ja sitä, kuka opetuslapsista oli Jeesukselle rakkain, pohditaan tutkijoiden keskuudessa vielä tänäkin päivänä.

Voi, kuinka inhimillistä. Voin sieluni silmin nähdä Jeesuksen, joka jälleen kerran tuskastuu opetuslasten ymmärtämättömyyteen. Jeesus vastaa tavalla, jota opetuslapset eivät osaa odottaa. Jeesus ottaa eteensä lapsen, joka tuossa ajassa oli mitätön olento. Tänä päivänäkin tiedämme, että monet maailman lapset ovat hyljeksittyjä, yönsä kaduilla pelkän pilvipeiton alla nukkuvia Jumalan lapsia. Jeesus asettaa lapsen opetuslasten eteen ja sanoo: tässä, tämä lapsi on suurin taivasten valtakunnassa! Tämä lapsi, joka teidän silmissänne ei ole mitään, on suurin taivasten valtakunnassa!

Opetuslasten kiistelyssä on kyse keskinäisestä kilpailusta, kateudesta, vallanhalusta. Kyse on arvoasemasta, ranking listasta, kenen katsotaan olevan arvoasteikolla tärkein? Kenen sana painaa vaakakupissa eniten? Lapsella ei ole mitään näistä arvoasteikkoon liittyvistä oikeuksista. Lapsi on täysin riippuvainen ympärillä olevista aikuisista, hänen on pakko olla valmis luottamaan ja myös oppimaan.   Lapsen maailmassa kerta toisensa jälkeen on pakko suostua opettelemaan. Ja tämän ihmistaimen Jeesus nostaa esimerkiksi taivasten valtakunnan arvoasteikosta.

Tämä samainen Raamatun kohta on kuvattuna Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumeissa. Matteuksen kuvauksessa Jeesus jatkaa: Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa (Matt.18:4). Luukkaan evankeliumissa Jeesus sanoo: Se teistä, joka on kaikkein pienin, on todella suuri (Luuk 9:48). Markuksen evankeliumissa ( Mark 9:33) Jeesus puhuu palvelemisesta: Jos joku tahtoo olla ensimmäinen, hänen on oltava viimeinen ja kaikkien palvelija.

Nöyrä, pieni ja palvelija. Adjektiiveja, jotka eivät ihan ensimmäisenä tule mieleen, kun pohdimme, kuka on merkkihenkilö. Mutta nämä ovatkin sydämen asenteen määritelmiä. Luukkaan evankeliumin kohdassa sanotaan, että Jeesus näki, mitä opetuslasten mielissä liikkui. Jeesus läpivalaisee sydämet ja hän tuntee motiivit, jotka nousevat sydämestä, niin hyvät kuin huonotkin motiivit. Jeesukselle ei voi feikata.

Jeesus puhuu siitä, kuinka meidän tulee muuttaa asennettamme palvelijan asenteeksi, kuinka meidän on suostuttava sydämen nöyryyteen. Virsi 509 kuvaa sitä kauniisti: Herra, elämääni valvo, etten harhaan vaeltaisi täällä ohi ihmisten, etten ketään paina, etten toisten taakkaa suuremmaksi tee, etten väisty, milloin kutsut auttamaan. 

Me olemme työssämme Jumalan palvelijoita. Hän kutsuu meitä kohtaamaan ihmiset nöyrällä sydämellä, kuulemaan heitä, joilla ei ole sanavaltaa, jotka ehkä on syrjäytetty yhteiskunnan laidoille, heitä, joita ei kukaan muu kuule.

Jeesus ei koskaan ole puolueeton: hän on aina hyljeksityn, sorretun, ja kärsivän ihmisen puolella. Taivasten valtakunta on jo täällä, se on meidän keskellämme, meidän on vain suostuttava näkemään se nöyrällä sydämellä.

Piispa Mari Parkkinen