Triadi-laajennusosan siunaamismessu

Saarna Myllykosken kirkon laajennusosa Triadin siunaamismessussa 22.11.2020 Anjalankoskella

Jeesus sanoi opetuslapsille:

”Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.’

Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?’ Kuningas vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’

Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ’Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen. Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.’

Silloin nämäkin kysyvät: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?’ Silloin hän vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.’

Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.”(Matt. 25:31-46).

Internetin käsittämätön tietomäärä kertoo, että Triadi on paikkakunta Kreikassa, suomalainen toimistotarvikealan yritys, kiinalainen järjestäytyneen rikollisuuden ryhmittymä, kreikkalaisen runouden kolmen säkeistön kokonaisuus ja kolmiosainen kalvorakenne lihassolussa. Toki internetistä löytyy tieto myös siitä, että Triadi on Myllykosken kirkon uuden laajennusosan nimi.

Arkkitehtikilpailun arviointipöytäkirjassa todetaan: ”Tekijän suunnitelma osoittaa, että vanhaa kirkkorakennusta on mahdollista täydentää taitavasti uudisrakentamisella, joka muodostaa yhdessä vanhan kanssa kokonaisuuden eikä näytä kiusallisesti aikakautensa laajennukselta. — Uudisrakennuksen myötä — seurakunta saisi kirkolleen aikaa kestävän ja arvoisensa laajennuksen.”

Näin 84 vuotta vanhan kirkon uusi laajennusosa tarjoaa monipuolisia mahdollisuuksia seurakuntaelämälle. Se luo edellytyksiä myös kirkon monipuoliselle käytölle.

Tänään Triadi otetaan käyttöön kristillistä tapaa noudattaen Jumalan sanalla ja rukouksella. Anjalankosken seurakunnan juhlapäivä osuu tuomiosunnuntaihin. Se tuntuu äkkiseltään sopimattomalta ajankohdalta. Mutta itse asiassa tämä pyhäpäivä kertoo olennaisesti siitä, mitä varten seurakunnan toimitiloja tarvitaan.

Tuomiosunnuntain sanoma ei päästä helpolla. Evankeliumi kertoo, että on olemassa viimeinen tuomio, jossa kaikki tuomitaan tekojensa mukaan. Myös tekemättä jättämiset arvioidaan yhtä lailla. Jeesus sanoo: ”Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.” Kukaan ei voi paeta sitä hetkeä, kun Ihmisen Poika tulee: ”Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista.”

Tuomiosunnuntain vaikean evankeliumin alta on houkuttelevaa yrittää kiemurrella karkuun ja selittää viimeinen tuomio pois. Siksi on niitä, jotka opettavat kaiken olevan pelkkää vertausta. On myös niitä, jotka tietävät varmasti, ketkä joutuvat kadotukseen. Ja on niitä, jotka katsovat asiakseen luvata, että kaikki pääsevät taivaaseen.

Tuomio ei ole monenkaan hengellisen julistajan suosikkiteema tänä päivänä. Kuva Jumalasta ihmisten tuomarina on vaihtunut lempeään ja kilttiin armahtajaan, jolla ei ole paljonkaan moitittavaa keskivertosuomalaisen elämästä. Jälkikristillisen, maallistuneen ihmisen maailmankuvaan ei viimeinen tuomio tunnu mahtuvan. Suomalaisten usko kristillisen opin keskeisiin asioihin on viime vuosikymmeninä jatkuvasti heikentynyt.

Jos luemme Raamattua avoimin silmin, huomaamme, että viimeinen tuomio on Jumalan sanan selkeä opetus. Se on myös osa uskontunnustusta. Itse asiassa armon evankeliumi näkyy kirkkaana vasta synnin ja tuomion synkkyyttä vasten. Jos ymmärrämme, että Jumalalla on valta ja oikeus tuomita ja että tuomio on oikeudenmukainen ja ansaittu, armo näyttäytyy aivan erilaisena. Silloin ei riitä se, että Jeesus on pelkkä hyvän elämän opettaja ja esikuva. Silloin tarvitaan syntisten Vapahtajaa, joka armahtaa tuomion ansaitsevan syntisen.

Vaikka tuomion ajatus johtaa ajatuksemme kauas aikojen lopulle, evankeliumi haluaa päinvastoin johtaa ajatuksemme lähelle, lähimmäiseen. Tuomiosunnuntain evankeliumin ytimessä ovat vähäisimmät veljet ja sisaret. Sen, mitä olemme tehneet heille, olemme tehneet Kristukselle. Sen, minkä olemme jättäneet tekemättä heille, olemme jättäneet tekemättä Kristukselle.

Evankeliumin opetus on yksiselitteinen: Kristus on lähimmäisessä, vähimmissä veljissämme ja sisarissamme. Tie tästä sanomasta sovellutukseen ei ole pitkä: Voimme ryhtyä sanoista tekoihin. Kukaan meistä ei voi omalla kohdallaan työntää syrjään evankeliumin sanomaa ja ajatella, ettei sen kehotus koske minua. Päinvastoin meidän jokaisen on syytä kysyä: ”Mitä minä teen vähimmille veljilleni ja sisarilleni?”

Tuomiosunnuntain evankeliumi siis julistaa, että hyvät teot kuuluvat kristinuskoon. Ne eivät ole pelastuksemme perusta emmekä niillä tule Jumalalle kelpaaviksi. Teemme hyvää, emme pakosta tai pelosta, vaan rakkaudesta ja vapaaehtoisuudesta. Hyviä tekoja tekevä kristitty on elävä kristitty. Hyviä tekoja meidät on tarkoitettu luomisestamme lähtien tekemään: ”Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut” (Ef. 2:10).

Tässä on myös kirkon ja sen toimitilojen tehtävä: tuoda Jumalan valtakunnan todellisuus ja rakkauden teot tämän ajan keskelle ja ihmisten elämään. Olkoon tänään käyttöön siunattava Triadi paikka, jossa Jumalan valtakunnan todellisuus on läsnä ja jossa välittyy Jumalan armo ja rakkaus kaikkia ihmisiä kohtaan.

Tuomiosunnuntain sanoma on vaikeudestaan huolimatta toivon ja ilon sanoma. Se on sanoma siitä, että Kristus on keskellämme. Meitä kutsutaan jo nyt seuraamaan häntä. Kirkkovuoden lopun – tuomiosunnuntain – sanoma nivoutuu uuden kirkkovuoden alun, ensi sunnuntaina vietettävän adventin – sanomaan. Kirkkovuoden alussa ja lopussa tai lopussa ja alussa kuuluu sama viesti: Jumala lähestyy meitä Kristuksessa.

Sama Kristus, joka kerran aikojen lopulla kutsuu meidät eteensä, tulee sanassa ja ehtoollisen sakramentissa lähellemme jo nyt tarjoten armoa ja rakkautta. Tätä sanomaa julistetaan tässä kirkossa ja sen uusissa tiloissa. Kristuksessa on meidän toivomme nyt ja viimeisellä tuomiolla. Tähän toivoon voimme tarttua ja luottaa; toivoon, joka laskeutuu niin alas, ettei yksikään jää siitä osattomaksi.