Pappisvihkimysmessu

Kaikki yksitoista opetuslasta lähtivät Galileaan ja nousivat vuorelle, minne Jeesus oli käskenyt heidän mennä. Kun he näkivät hänet, he kumarsivat häntä, joskin muutamat epäilivät. Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” (Matt. 28:16-20).

Matteuksen evankeliumin loppu on Raamatun tunnetuimpia kohtia. Se tunnetaan monella eri nimellä, kuten kaste-, opetus- ja lähetyskäsky. Siitä käytetään myös nimityksiä suuri käsky tai kuninkaallinen käsky.

Matteuksen evankeliumin loppujakeisiin vedotaan monissa kirkon tilanteissa. Kasteen yhteydessä ne kertovat, miksi kaste toimitetaan ja minkä Jumalan yhteyteen kastettava liitetään kasteen kautta. Ihminen kastetaan Pyhän Kolminaisuuden nimeen.

Moni rippikoululainen joutuu opettelemaan kaste- ja lähetyskäskyn ulkoa. Siihen perustuu rippikoulun käyminen. Kyse on kasteopetuksesta.

Samoin Matteuksen evankeliumin loppujakeita käytetään pappisvihkimyksessä. Ensin jakeet luetaan alttarilla. Sitten piispa lausuu ne toistamiseen ja piirtää kädellään ristinmerkin. Näin uusi pappi tulee vihityksi. Vihkimyksessä papin mieleen palautetaan se, mitä varten kirkko lähettää hänet työhön: ei omalle asialle eikä tuntemattoman Jumalan asialle vaan kertomaan Pyhän Kolmiyhteisen Jumalan pelastavista teoista.

Itse asiassa Matteuksen evankeliumin loppujakeet kuuluvat olennaisena osana jokaiseen jumalanpalvelukseen. Tämänkin messun alussa liturgi ilmoitti, kenen nimessä olemme koolla. Samoin tapahtuu jumalanpalveluksen lopussa, kun seurakunta siunataan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Alku ja loppu ja kaikki siltä väliltä toteutuu Pyhän Kolminaisuuden edessä ja nimessä.

Tänään lähetyskäsky avaa rohkaisevan näköalan kirkon työhön, papin viranhoitoon ja jokaisen kristityn tehtävään. Siinä on kolme osaa: valtuutus, käsky ja lupaus. Jokaiseen niistä sisältyy tärkeä sanoma niin teille pappisvirkaan vihittäville Susanna, Anna, Nina ja Aleksi kuin meille jokaiselle.

Ensinnä Jeesus ilmaisee valtuutuksensa: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.” Lähettäjänä on taivaan ja maan Herra. Häneltä tulee valtuutus siihen tehtävään, jonka hän antaa ja johon hän kutsuu. Tänään iloitsemme teistä, jotka olette kuulleet Jumalan kutsun ja jotka vihitään pappisvirkaan. Ette ole omalla asiallanne, kun valtuuttajanne on itse taivaan ja maan Herra. Se antaa rohkeuden työhön, mutta tekee samalla hyvin nöyräksi.

Jeesuksen ilmaiseman valtuutuksen äärellä on tärkeää huomata, että lähetys on seurakunnan perustehtävä. Sitä papinkin työn pohjimmiltaan on. Kristillisen kirkon elämä on lähetettynä olemista. Kristuksen kutsumina ja valtuuttamina hänen seuraajansa vievät todistusta Herrastaan kaikkeen maailmaan. Ilman Jeesuksen valtuutusta emme istuisi nyt tässä tilaisuudessa, ei olisi pappisvirkaan vihittäviä, ei olisi Mikkelin tuomiokirkkoseurakuntaa tai hiippakuntaa, ei olisi ylipäänsä koko kristillistä kirkkoa.

Lähetys nousee kirkon olemuksesta. Vain perusteissaan vahva ja asiaansa uskova kirkko tekee lähetystyötä. Siellä missä kirkon identiteetti horjuu, lähetys asetetaan kyseenalaiseksi ja aikanaan se loppuu kokonaan. Juuri siksi on tärkeä muistaa, keneltä valtuutus tehtävään on saatu. Kirkon eikä sen työntekijöiden tarvitse piilotella tai pyydellä anteeksi sanomaansa. Lähetys on varsinainen tehtävämme.

Toiseksi Jeesus antaa käskyn: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa.” Tehtävä on siis annettu. Lähetyskäsky on käsky. Menkää ja tehkää. Kastakaa ja opettakaa. Tässä on ilmaistu myös papin keskeinen tehtäväalue.

Nykyisin on muotia korostaa, että jokainen voi luoda itse oman uskontonsa. Relativismin ydinkäsite on suvaitsevaisuus. Jokainen tulkoon uskollaan autuaaksi. Ei ole olemassa yhtä ehdotonta totuutta. Yleisen mielipiteen paine ja median kasvava valta luovat kirkolle kiusauksen olla moderni ja enemmistön hyväksymä. Kasteen sijasta järjestetään nimiäisiä ja uskonnonopetus halutaan korvata neutraalilla arvokasvatuksella, ikään kuin sellainen olisi mahdollista.

Jeesuksen käsky on tullut entistä ajankohtaisemmaksi myös omassa maassamme, kun sekä kaste että kristillinen opetus on asetettu kyseenalaiseksi. Kummastakaan kirkko ei voi tinkiä, jos se aikoo olla uskollinen lähettäjälleen. Käsky on käsky, se ei ole suositus tai viitteellinen ohje. Siksi se on otettava todesta.

Evankeliumi ei ole puhetta Jeesuksesta, vaan itse Jeesus, ei sanoma pelastuksesta, vaan pelastus itse. Hyvä uutinen, sanoma Kristuksesta ei ole vain viesti, vaan siihen sisältyy elämää muuttava ja ihmistä vapauttava voima. Siksi Jeesus antoi käskyn: Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni. Tähän työhön teidät tänään vihittävät lähetetään.

Samalla lähetyskäsky on kirkolle ajankohtainen muistutus pitää lujasti kiinni perustehtävästään. Sanoma Kristuksesta ei ole mikä tahansa viesti tai yleinen aate, jonka kuka tahansa voi määritellä miten tahansa. Jeesus sanoo: ”— opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa.”

Noudattaminen (kr. teereoo) merkitsee suomeksi ”vartioida, säilyttää, säästää, pitää puhtaana, varjella, pitää huolta, pitää kiinni jostakin”. Jeesus tarkoittaa kristillisen uskon ja opin kokonaisuutta. Sitä kokonaista ilmoitusta Jumalan pelastustyöstä, joka huipentui Golgatalle ja tyhjälle haudalle. Siitä meidän tulee ennen muuta pitää kiinni. Jumalan sanasta, evankeliumista, armosta! Siitä teidän, Susanna, Anna, Nina ja Aleksi, ja meidän kaikkien muidenkin tulee elää ja sitä meidän tulee ennen kaikkea opettaa. Tällä uskolla on selvät tuntomerkit ja kriteerit ekumeenisissa uskontunnustuksissa. Kristillisen kirkon yksi keskeinen tehtävä on apostolisen uskonperinnön vaaliminen, tallentaminen ja siirtäminen. Se tapahtuu kasteen ja opetuksen kautta. Kristillisen uskon tulevaisuus riippuu ratkaisevasti siitä, miten aito evankeliumi säilyy ja siirtyy yhä uusille sukupolville.

Kolmanneksi lähetyskäskyyn sisältyy lupaus: ”Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” Jeesuksen antama tehtävä ei pääty käskyyn vaan lupaukseen. Koko Matteuksen evankeliumi päättyy tähän samaan rohkaisevaan vakuutukseen. Viimeisenä ei ole käsky, vaatimus tai määräys. Viimeisenä on lupaus.

Lähetyskäsky avaa koko Matteuksen evankeliumin sisällöllisen kaaren. Evankeliumin viimeiset sanat viittaavat nimittäin evankeliumin alkuun. Enkeli ilmoitti Joosefille, että Marian synnyttämä poika tulee olemaan Immanuel. Suomennettuna se merkitsee: Jumala meidän kanssamme (Matt. 1:23). Jeesus ei ollut vain profeetta, vaan hän oli itse Jumala. Sen hän osoitti lopullisesti pääsiäisen tapahtumissa. Ylösnoussut Jeesus on omiensa kanssa kaikki päivät siihen saakka, kunnes tämä maailmanaika päättyy. Siksi Jeesus ei ainoastaan lähetä työhön teitä, Susanna, Anna, Nina ja Aleksi. Hän lähtee itse mukaan.

Me emme tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Mutta yksi on varma. Jeesuksen lupaus olla kanssamme pitää paikkansa. Tämä lupaus koskee niin teitä pappisvirkaan vihittäviä kuin meitä kaikkia seurakuntalaisia. Siksi voimme muistaa joka hetki Jeesuksen lupauksen: ”Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.”