Pappisvihkimysmessu

Jeesus meni taas Kapernaumiin. Kun ihmiset kuulivat hänen olevan kotona, väkeä tuli koolle niin paljon, etteivät kaikki mahtuneet edes oven edustalle. Jeesus julisti heille sanaa. Hänen luokseen oltiin tuomassa halvaantunutta. Sairasta kantamassa oli neljä miestä, jotka eivät tungoksessa kuitenkaan päässeet tuomaan häntä Jeesuksen eteen. Silloin he purkivat katon siltä kohden, missä Jeesus oli, ja aukon tehtyään laskivat siitä alas vuodematon, jolla halvaantunut makasi. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: ”Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi.”
Mutta siellä istui myös muutamia lainopettajia, ja he sanoivat itsekseen: ”Miten hän tuolla tavalla puhuu? Hän herjaa Jumalaa. Kuka muu kuin Jumala voi antaa syntejä anteeksi?” Jeesus tunsi heti hengessään, mitä he ajattelivat, ja sanoi heille: ”Kuinka te tuollaista ajattelette? Kumpi on helpompaa, sanoa halvaantuneelle: ’Sinun syntisi annetaan anteeksi’, vai sanoa: ’Nouse, ota vuoteesi ja kävele’? Mutta jotta te tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi” – hän puhui nyt halvaantuneelle – ”nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi.” Silloin mies heti nousi, otti vuoteensa ja käveli pois kaikkien nähden. Kaikki olivat tästä hämmästyksissään, ylistivät Jumalaa ja sanoivat: ”Tällaista emme ole ikinä nähneet.” (Mark. 2: 1–12).

 

Lapsuuden pyhäkoulusta tai koulun uskontotunneilta on mieleeni jäänyt evankeliumin kertomus halvaantuneen miehen parantamisesta. Syy ei ollut niinkään Jeesuksen tunnusteko vaan pikemminkin pikkupojan ihmettely siitä, miten on mahdollista kantaa mies paareilla katolle, purkaa katto ja laskea mies alas huoneeseen. Mielikuva suomalaisesta vankkatekoisesta, harjakattoisesta talosta vaikeutti ymmärtämistä. Ehkä juuri siksi evankeliumin kertomus jäi niin vahvasti mieleeni.

Jeesuksen aikaisessa Palestiinassa tyypillisen talon katto oli tehty riukujen päälle kasatuista oljista tai oksista, toisinaan savella tiivistettynä. Tällainen katto oli helppo purkaa. Neljä miestä nosti vuodematolla makaavan halvaantuneen katolle. Sitten he tekivät reiän kattorakenteisiin ja laskivat miehen sisälle Jeesuksen eteen. Vaikka miesten teko ei siis ollut käytännössä niin vaikea kuin me ajattelemme, se oli erittäin epätavallinen ja rohkea ratkaisu. Tänään se kertoo meille kaksi tärkeää asiaa.

Ensinnä Jeesus näki halvaantuneen miehen ystävien teossa uskon. Markus kirjoittaa: ”Kun Jeesus näki heidän uskonsa.”

Luterilaisuudessa on vanhastaan korostettu uskon kolmea eri ulottuvuutta: tieto, myöntymys ja luottamus. Tämä tulee esille halvaantuneen miesten ystävien uskossa. He olivat kuulleet Jeesuksesta. He tiesivät hänen mahdollisuudestaan ja tahdostaan auttaa. Heillä siis oli tietoa Jeesuksesta. He tekivät tiedosta johtopäätökset. He myöntyivät hankalasta tilanteesta ja omista epäilyksistään huolimatta siihen, että Jeesuksen apu voi olla totta heidänkin kohdallaan. Siksi he luottivat Jeesukseen. Se sai heidät purkamaan katon ja laskemaan halvaantuneen miehen Jeesuksen jalkojen juureen.

Miesten teko paljastaa uskon, joka nousee vaikka katolle ja purkaa sen, jotta voi kohdata Jeesuksen ja saada avun. Jeesus näki miesten teossa heidän vahvan ja toimivan uskonsa. Miesten usko on rohkeutta ja sitkeyttä. Se ei välitä siitä, mitä muut sanovat, kun on tarve etsiä apua. Olennaisinta ei kuitenkaan ole uskon määrä, vaan se, keneen usko kohdistuu. Halvaantunut mies tuotiin Jeesuksen luo. Tärkeintä ei ole se, miten paljon ihmisellä on uskoa ja miten se ilmenee. Ratkaisevaa on uskon kohde – Jeesus Kristus, hänen suuruutensa ja voimansa. Siksi edellisen kristinoppimme viisaus pitää edelleen paikkansa: ”Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen on elämämme kallein asia.”

Toiseksi evankeliumin keskuksena ovat Jeesuksen sanat: ”sinun syntisi annetaan anteeksi.” Sanat vaikuttavat yllättäviltä. Evankeliumin lukija odottaisi, että Jeesus parantaa halvaantuneen, kuten hän on aikaisemmin parantanut muita sairaita ja riivaajien vaivaamia ihmisiä. Syntien anteeksi antaminen tuo mukanaan kysymyksen, onko miehen halvaantuminen synnin seurausta. Näinhän usein tuolloin ajateltiin ja monet ajattelevat yhä. Synnin ja pahan seuraukset näkyvät konkreettisesti ihmisen elämässä. Jeesus torjuu kuitenkin tällaisen ajattelun. Elämä ei kulje näin suoraviivaisesti.

Avain Jeesuksen sanoihin löytyy hänen käyttämästään kreikankielisestä verbistä (sodzo). Kyseistä sanaa käytetään tarkoittamaan sekä parantumista että pelastumista. Eron tekeminen näiden kahden asian välillä onkin keinotekoista. Jeesuksen sanat halvaantuneelle miehelle merkitsevät sekä sairaudesta että synnistä vapautumista.

Jeesus näki halvaantuneen miehen syvimmän tarpeen. Hän kaipasi pelastusta ja syntien anteeksiantoa, pidettiinhän hänen sairauttaan synnin seurauksena. Jeesus näki miehen syvimmän odotuksen. Hän osoitti jumaluutensa antamalla miehen synnit anteeksi. Välittömästi joukosta löytyi epäilijöitä ja syyttäjiä. Mutta Jeesus osoitti, että hänellä on valta synnyttää uusi elämä ihmisessä: Mutta jotta te tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi” – hän puhui nyt halvaantuneelle – ”nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi.”

Jeesus paransi halvaantuneen miehen. Vasta tämä sai kansanjoukot ylistämään Jumalaa. Lainopettajia ei enää mainita, joten he todennäköisesti tyytyivät vaikenemaan. He näkivät ihmeen, mutta edes ihme ei saanut uskoa heissä aikaan.

Näemmekö me Jeesuksen osoittaman järjestyksen oikein? Olemmeko yhtä sokeita kuin Jeesuksen ympäröineet kansanjoukot? Onko pelastuksesta tullut meille kuiva itsestäänselvyys ja kivettynyt opinkappale?

Suurin ihme ei ole ihmisen parantuminen tai muut senkaltaiset Jeesuksen tunnusteot. Suurin ihme on siinä, että Jumala rakkaudessaan tuli ihmiseksi ja ristinkuolemallaan sovitti meidän syntimme ja ylösnousemuksellaan lunasti meidät vapaiksi synnin, kuoleman ja pahan vallasta. Siksi hänellä on valta tänäänkin antaa syntejä anteeksi ja avata tie iankaikkiseen elämään. Siksi ole turvallisella mielellä: ”sinun syntisi annetaan anteeksi.”

Hyvät seurakuntalaiset. Tänään tässä jumalanpalveluksessa viisi teologian maisteria vihitään pappisvirkaan. Teille, Heidi, Maarit, Raija, Tomi ja Mervi, pyhäpäivän evankeliumi muistuttaa pappisviran keskeisimmistä vastuista. Papin tehtävänä on johdattaa ihmisiä Kristuksen luo aivan kuten halvaantuneen miehen neljä ystävää tekivät. He kantoivat lähimmäisensä Jeesuksen luo. Heidän uskonsa olkoon teidän esikuvananne.

Muistakaa samalla, että olennaisinta ei ollut miesten usko, vaan heidän uskonsa kohde. Näin on papinkin kohdalla. Vaikka virassanne on tietyssä mielessä kyse ”uskon ammattilaisesta”, pappisvirkaa ei kukaan hoida oman uskonsa tai viisautensa, voimiensa tai kykyjensä perusteella. Papin elämässäkin tärkeintä on uskon kohde, Jeesus Kristus. Hän kutsuu ja varustaa teidät kirkkonsa palvelukseen.

Pyhäpäivän evankeliumi kertoo myös siitä, että kristillisen sanoman keskus on syntien anteeksiantaminen Jeesuksen Kristuksen sovitustyön tähden. Ordinaatiovalmennuksessa keskustelimme siitä, miksi saarnaamiseen liittyy nykyisin kielteisiä mielikuvia ja miksi julistus ei ole muodissa edes teologien keskuudessa. Tässä asiassa kulkekaa rohkeasti vastavirtaan. Jumala on luonut ihmisen elämään yhteydessään. Synti on rikkonut tämän yhteyden. Ihminen ei saa sisimpäänsä rauhaa ennen kuin hän saa syntinsä anteeksi ja yhteys Luojaan syntyy uudelleen. Siksi olkoon julistuksenne keskuksena sanoma syntien anteeksiantamisesta. Siihen evankeliumiin myös pappi itse saa uskoa. Se kantaa myös kirkon palvelijaa.