Lohikosken kirkko, Sulkava, Elonkorjuun juhla

Evankeliumista Johanneksen mukaan 5:19-21

Jeesus sanoi juutalaisille: 
    ”Totisesti, totisesti: ei Poika voi tehdä mitään omin neuvoin, hän tekee vain sitä, mitä näkee Isän tekevän. Mitä Isä tekee, sitä tekee myös Poika. Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaiken, mitä itse tekee. Hän näyttää Pojalle vielä suurempiakin tekoja, sellaisia, että hämmästytte. Niin kuin Isä herättää kuolleet ja antaa heille elämän, niin antaa myös Poika elämän kenelle tahtoo.” 

Kautta aikojen on opittu esimerkkiä seuraten. Pelloille ja metsään on kuljettu suurilla saappailla ja vankoilla askelilla ja perässä ovat rientäneet pienet askeleet, innokkaat apulaiset, joille on riittänyt tärkeitä tehtäviä. Ihmistaimet ovat saaneet osallistua ja ihmetellä orastavaa kasvua. Omasta lapsuudestani muistan jostakin syystä retiisipellon. Retiisi on kauniin punainen, valkoinen sisältä ja kirpeä maultaan. Ehkä juuri maku on jäänyt johonkin makuhermojen muistiin.

Minä olen kasvanut kaupungissa, mutta kävimme äidin kanssa joka syksy sienimetsässä. Muistoihin ovat jääneet eväät kannonnokassa, valkoisenaan hohtava lampaankääpä meri ja syksyisen metsän tuoksu.

Aika hienoa oli eilen käydä oman lapsenlapsen kanssa kanttarellimetsässä. Pieni ihminen kiljui riemusta, kun saalis karttui. Ja päälle paistettiin iskän virvelöimiä ahvenia. Siinäkin näkyi sukupolvien ketju, kalastustaidot isovaarilta tyttären tyttärelle. Syksyn tullen monet ovat päässeet keräämään satoa maasta ja oksilta. Mikäs sen maukkaampaa kuin luomakunnan antimet, jotka on saanut itse kasvattaa ja kerätä. Luomakunnassa ja sadossa Jumalan rakkaus ihmistä kohtaan tuntuu kaikilla aisteilla, kaikissa sävyissä.

Rakkaudella ja välillä vaivalla istutettu ja tehty kantaa hedelmää. Myös tapa, miten kohtelemme toisiamme, siirtyy. Esimerkki palvelemisessa, vähässä ja pienissä, näkyy myös seuraavissa sukupolvissa. Kaikkina aikoina on yritetty ja erehdytty, silti sinnikkäästi jatkettu eteenpäin. Yhdessä tekeminen on kantanut, usko Jumalaan on kannatellut.

Yhtä lailla kuin sato kertoo istuttajastaan ja poimijastaan, myös kirkko kertoo esimerkistä, edeltä kulkeneista. Kirkko rakennuksena kertoo pysyvyydestä- ja tarpeesta kokoontua pyhän äärelle. Samalla se tuo julki toiveen tulevasta kasvusta ja sukupolvista, jotka tähän kirkkoon saapuvat omine taakkoineen ja riemuineen. Tämän kirkon suunnittelijat ja rakentajat ovat tehneet pyhää työtä ja siirtäneet materiaaleissa, kuvissa ja väreissä eteenpäin sen, mitä halusivat meidän vielä näkevän. Ja intoa rakentamisessa riitti, kirkko rakentui todella nopeasti, alle viidessä kuukaudessa. He jättivät meille esimerkin siitä, miten pieni toive, sydämen kaipuu, käytännön tarve ja monet pyynnöt omasta kirkosta muuttuvat todeksi ja yhteiseksi riemuksi. Sinnikkyys ja tahto palkittiin.

Jeesus puhuu evankeliumissa juutalaisille, tutuille, oman kansansa edustajille. Hän yllättää kuulijat, Jeesus asettaa heidät vaikeaan paikkaan ja hengellisen kasvun eteen. Kuulijan on vaikea ymmärtää, että Jeesus on Jumalan poika, joka on toteuttamassa Jumalan tahdon maan päällä. Hän ei ole toteuttamassa omaa tahtoaan, vaan Jumalan, Isän. Järki ei sitä ymmärrä, mutta Jeesuksen viestissä on myös kehotus antaa hyvä esimerkki omalla elämällään.

Me tiedämme, että lapset oppivat matkimalla, jos joskus suusta lipsahtaa väärä sana tai hupaisa kommentti, niin se taatusti tarttuu taaperon korvaan. Mutta yhtä lailla tapa kiittää, kunnioittaa toista tai apu arkisissa askareissa periytyvät katsomalla ja yhdessä tekemällä.  Yhdessä tekemällä opitaan myös kunnioittamaan luomakuntaa. Retket lähimetsään, perunan istutus, viljelyistä huolehtiminen ovat kaikki hyviä esimerkkejä. Kysymys on myös kuuliaisuudesta Jumalan edessä, maan kunnioittamisesta ja vuoden kierrosta.

Jeesus toteutti elämällään ja kuolemallaan Jumalan tahtoa ja esimerkkiä. Hänen kauttaan Jumala loi uuden yhteyden luomakuntaansa, iankaikkinen elämä avautui meille kaikille. Aikansa juutalaisten kuulijoiden tapaan mekin ihmettelemme näitä Jeesuksen sanoja, kasvamme ja kypsymme ymmärtämään.

Sato myös korjataan kerran. Maallinen ja taivaallinen sato. Tämä hautausmaan ympäröimä kirkko kohoaa elämästä kohti iankaikkisuutta ja muistuttaa suunnasta, johon kuljemme, kohti Taivaan kotia, me yhdessä. On erityisen tärkeää, että kirkossa kiitetään Luojaamme kasvusta ja sadosta. Se kertoo teistä, tämän alueen ihmisistä. Tänään kiitämme myös tästä yhteisöstä ja läsnäolostanne Jumalan edessä. Te seurakuntalaiset olette kirkon kaunistus, sen kasvu, sen ulos maailmaan kurkottavat kädet ja lähimmäisen luo kulkevat askeleet.

Tämä on useille teille kotikirkko. Kirkko on tärkeä, kuten on kotikin. Molemmat ovat levon ja hengähtämisen paikkoja ja sitä kautta kasvun paikkoja. Kasvukin lähtee levosta. Syksy on tullut ja maa alkaa pikkuhiljaa valmistautua talven lepoon. Toivomme ja rukoilemme, että kevät tuo jälleen uuden kasvun, Luoja antaa sateet ja lämmön. Meidän ihmisten osa on vaalia kasvua, odottaa kärsivällisesti, että musta maa puhkeaa keväällä taas eloon. Samalla tavoin me ihmiset tarvitsemme levon, hiljentymisen ja syventymisen aikoja kasvun ja hiipumisen keskellä. Tarvitsemme kirkon, me tarvitsemme sunnuntain, pyhitetyn levon, meidän sielumme kaipaa pysähtymistä Jumalan kasvojen eteen.

Ja mekin tarvitsemme esimerkkejä, edeltä kävijöitä. Voimme katsoa menneitä sukupolvia, jotka saivat pyhän levosta voiman raskaaseen työhön. Tai muistaa niitä, jotka opettivat iltarukouksen tai ruuan siunaamisen. Minä muistan isomuoria ja vaaria, jotka arjen keskellä kuiskasivat Jumalan siunausta

Jumala luo uutta luomakunnassaan ja meidän kauttamme. Kun tänään kiitämme sadosta, luomakunnasta, kiitämme myös Jumalaa, että Hän on rakkaudessaan suonut tämän kaiken meille. Kiitämme kirkosta, yhteisöstä, jonka suojassa on saanut kasvaa. Kiitämme niistä ihmisistä, jotka ovat meitä opettaneet tuntemaan Jumalan. Kiitämme Vapahtajasta, joka antoi meille esimerkin ja lähimmäisenrakkauden voiman. Ylistämme Jumalaa, joka antoi rakkaudessaan meille ainoan Poikansa elämän ja murheen matkalle. Mutta kiitämme myös iankaikkisuudesta, Taivaan tiestä, jolle me luodut, kasvussa olevat ja jo kerätty sato, kerran käymme yhdessä.

 

Sadon siunaaminen 

Kaikkivaltias Jumala ja Isä, sinä olet antanut ihmisille tehtävän viljellä ja varjella luomakuntaasi. Me kiitämme sinua luomistyösi lahjasta, jonka olemme saaneet koota satona talteen. Siunatkoon kolmiyhteinen Jumala, Isä ja (+) Poika ja Pyhä Henki, tämän sadon ravinnoksemme, elämämme voimaksi ja iloksi.

Aamen

Piispa Mari Parkkinen