Raamattutapahtuman juhlamessu Lappeen Marian kirkossa

Muuan lainopettaja oli seurannut heidän väittelyään ja huomannut, miten hyvän vastauksen Jeesus saddukeuksille antoi. Hän tuli nyt Jeesuksen luo ja kysyi: ”Mikä käsky on kaikkein tärkein?” Jeesus vastasi: ”Tärkein on tämä: ’Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, on ainoa Herra. Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi.’ Toinen on tämä: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ Näitä suurempaa käskyä ei ole.”     Lainopettaja sanoi hänelle: ”Oikein, opettaja! Totta puhuit, kun sanoit, että Herra on ainoa Jumala, ei ole muita kuin hän. Ja kun rakastaa häntä koko sydämestään, kaikella ymmärryksellään ja kaikella voimallaan ja rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään, se on enemmän kuin polttouhrit ja kaikki muut uhrit.” Jeesus näki, että hän vastasi viisaasti, ja sanoi hänelle: ”Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta.” (Mark. 12: 28-34).

 

”Jeesus oli hyvin luterilainen, kun hän opetti Lutherin mukaisesti”, kirjoitti eräs lukiolainen uskonnon esseessä. Opiskelijalta näyttivät menneen sekaisin niin syyt ja seuraukset kuin ajanlaskukin. Mutta totuuden siemen lukiolaisen vastauksessa on, nimittäin luterilaisen kristinuskon tulkinnan ytimessä on uskon ja rakkauden yhteenkuuluvuus. Juuri siitä Jeesus opettaa tämän pyhäpäivän evankeliumissa. Tosin järjestys kyllä menee niin päin, että Luther kaivoi esiin uskonpuhdistuksessa Jeesuksen opetuksen.

Jeesuksen ajan juutalaiset elivät käskyjen, kieltojen ja kehotusten viidakossa. Juutalaisten lakikäsityksessä oli aivan kuin kolme kehää. Ensin oli ydin eli kymmenen liiton sanaa. Kyse on myös meidän tuntemistamme kymmenestä käskystä, tosin hieman eri muodossa. Sen ohella oli 613 kieltoa ja käskyä. Nämä oli otettu suurelta osin Mooseksen kirjoista. Kolmannen ryhmän muodostivat niin sanotut apukäskyt. Esimerkiksi sapatin 39 varsinaista käskyä vastaa kutakin joko 7 tai 39 apukäskyä, yhteensä 1521 määräystä.

Kuulemassamme evankeliumitekstissä muuan lainopettaja kysyi Jeesukselta, mikä käsky on kaikkein tärkein. Kaikki sadat määräykset ja säädökset Jeesus tiivistää rakkauden kaksoiskäskyyn. Sen alkuosa oli Jeesukselle ja hänen kuulijoilleen hyvin tuttu. Jokainen hurskas juutalainen lausui sen aamuin illoin: ”Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, on ainoa Herra. Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi.” Mutta Jeesus ei tyytynyt tähän. Hän punoi käskyyn toisen osan, käytännössä ensimmäisen veroisen: ”Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”

Jeesus siis opetti yksinkertaisesti, että tarvitaan vain rakkautta Jumalaan ja rakkautta lähimmäiseen.

Seurakuntatyössä ollessani pari vuosikymmentä sitten sain kerran kirkkoherranvirastoon merkillisen kirjeen. Tavallisen kirjekuoren sisältä löytyi kirjanen, joka oli erään tietokonealan yrityksen mainos. Kannessa luki isoilla kirjaimilla ”Kaikki mitä sinun tulee tietää ATK:sta saadaksesi täyden palvelun toimistostamme”. Kirjassa oli vain puhtaita, tyhjiä valkoisia sivuja.

Samanlaisen kirjasen voisi tehdä myös aiheesta ”Mitä sinun tulee tehdä päästäksesi osalliseksi Jumalan rakkaudesta”. Tyhjät valkoiset sivut kertoisivat, että kaikki tarpeellinen on jo tehty. Se tehtiin silloin, kun Jumala lähetti Poikansa Jeesuksen maailmaan. Uskossa Jumalaan me voimme sen ottaa vastaan. Jumala on jo rakastanut meitä, ennen kuin me alamme rakastaa häntä. Vain rakastettu voi rakastaa toista.

Mitä on Jumalan rakastaminen? Miten voin rakastaa häntä? Erityisesti näin reformaation merkkivuonna on hyvä tutkia, mitä uskonpuhdistajamme Martti Luther opettaa. Hän opastaa yksinkertaisesti: ”Jumala sanoo ihmisille: ’Ihminen, minä olen sinulle liian korkea, sinä et voi minua käsittää, minä olen antanut itseni sinulle lähimmäisessäsi; rakasta häntä, niin rakastat minua.’” Rakkaus Jumalaan ja rakkaus lähimmäiseen kietoutuvat näin olennaisesti yhteen.

Lähimmäisenrakkaus ei ole ihania tunteita. ”Rakasta lähimmäistäsi” tarkoittaa sananmukaisesti käännettynä: ”Tee rakkautta lähimmäisellesi!” Kysymys on pikemminkin tekemisestä kuin tunteista. Rakastaminen on paljon vaikeampaa kuin siitä puhuminen. Lähimmäisen rakastamiseen eivät riitä pelkät sanat, se vaatii tekoja. Se rakkaus, johon rakkauden kaksoiskäsky meitä ohjaa, ei ole vain myötätuntoa ja sääliä lähimmäistä kohtaan. Se on alttiutta auttaa ja palvella. Siihen meitä evankeliumi tänään opastaa. ”Tee rakkautta lähimmäisellesi!”

Martti Luther opettaa: ”Jumala puhuu: tahdotko rakastaa minua, tahdotko tehdä minulle palveluksen, joka minua ilahduttaa? Katsohan vain tarkkaan, ettet minua sivuuta! Olen sinua kyllin lähellä jokaisessa ihmisparassa, joka tarvitsee sinun apuasi ja opetustasi. Voit tehdä hänelle kuinka paljon tai kuinka vähän tahansa – olet tehnyt sen minulle itselleni! Maailma on siis täynnä, täynnä Jumalaa; joka sopesta, ovesi edestä löydät Kristuksen!”

Hyvät seurakuntalaiset. Rakkauden kaksoiskäskyn kahta osaa ei voi erottaa toisistaan. Ne kuuluvat yhteen. Kuitenkin meillä näyttää olevan alituisena vaarana unohtaa jompikumpi näistä tai painottaa niistä vain toista. Usko ilman rakkauden tekoja on kuollut, opetetaan jo Jaakobin kirjeessä (Jaak. 2:17). Ainoastaan rakkauden tekoihin keskittyvä usko puolestaan typistyy pelkäksi etiikaksi, josta ennen pitkää katoavat myös rakkauden teot.

Usko Jumalaan ja rakkaus lähimmäiseen kulkevat aina käsi kädessä. Se on jokaisen kristityn syytä aina muistaa. Silloin myös uskomme ja kirkkomme elämä pysyvät oikeassa tasapainossa. Reformaation merkkivuonna tämä luterilaisuuden korostus on tarpeen nostaa esille.

Rakkauden kaksoiskäskyn kahta osaa ei voi erottaa toisistaan. Usko ja rakkaus ovat erottamattomat. Kyse on siitä, mistä vanhassa tarinassa kerrotaan: Saita mies tuli hengellisen opettajan luokse. ”Sanotaan, että teillä on antaa ihmisille salaista lääkettä ja että lääkkeenne on tehokasta. Antakaa minulle lääkettä, josta saan jumalanpelkoa.” ”Jumalanpelon saamiseksi en tiedä minkäänlaista lääkettä”, opettaja sanoi, ”mutta jos haluatte, annan lääkettä, joka synnyttää rakkautta Jumalaan!” ”Sitä minä oikeastaan juuri tarvitsenkin”, mies huudahti, ”antakaa minulle sitä!” ”Se lääke”, viisas opettaja vastasi, ”on rakkaus ihmisiin.”

 

Seppo Häkkinen