Joutsenon kirkossa 22.8.2021

Jeesus näki tien sivussa miehen, joka oli syntymästään saakka ollut sokea. Opetuslapset kysyivät häneltä: ”Rabbi, kuka on tehnyt sen synnin, jonka vuoksi hän on syntynyt sokeana? Hän itsekö vai hänen vanhempansa?” Jeesus vastasi: ”Ei hän eivätkä hänen vanhempansa. Niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki. Nyt, kun vielä on päivä, meidän on tehtävä niitä tekoja, joita lähettäjäni meiltä odottaa. Tulee yö, eikä silloin kukaan kykene tekemään työtä. Niin kauan kuin olen maailmassa, minä olen maailman valo.” Näin sanottuaan Jeesus sylkäisi maahan, teki syljestä tahnaa, siveli sitä miehen silmiin ja sanoi: ”Mene Siloan altaalle ja peseydy.” – Altaan nimi merkitsee: lähetetty. – Mies meni, peseytyi ja palasi näkevänä.
Jeesus sanoi: ”Minä olen tullut tähän maailmaan pannakseni toimeen tuomion: sokeat saavat näkönsä ja näkevistä tulee sokeita.” Muutamat fariseukset, jotka olivat siinä lähellä, kysyivät tämän kuullessaan: ”Et kai tarkoita, että mekin olemme sokeita?” Jeesus vastasi: ”Jos olisitte sokeita, teitä ei syytettäisi synnistä, mutta te väitätte näkevänne, ja sen tähden synti pysyy teissä.” (Joh. 9:1–7, 39–41).

”Kun minä tänä päivänä tulin tähän kirkkoon, niin täällä oli sellainen hälinä kuin markkinatorilla. Täällä juteltiin ja naurettiin. Puheltiin jotakuinkin ääneen, akat keskenään, miehet keskenään, tytöt ilakoivat ja pojat samalla tavalla. Se oli sellaista hälinää, että minua hämmästytti. … Minä muistin, miten Jeesus puhdisti Jerusalemin temppelin markkinamenosta ruoska kädessään ja ajattelin: Kyllä tämä joukko tarvitsisi nyt ruoskaa oikein ruumiillisesti, ennen kuin oppii ymmärtämään, missä se on. Jos teillä ämmät ja miehet tai nuorukaiset ja kutka hyvänsä, on asioita keskenänne, niin älkää niitä tänne tulko juttelemaan ja toinen toistaan tapaamaan. Toimittakaa asianne tuolla kirkon aidan tuolla puolella.”

Näin nuhteli Savonlinnan piispa Otto Immanuel Colliander joutsenolaisia tasan sata vuotta sitten, 22.8.1921. Seurakuntalaiset olivat kokoontuneet uuteen kirkkoon yleiseen piispantarkastukseen. Colliander toimitti Joutsenossa piispantarkastuksen 21.-23.8.1921. Piispan ankaran puheen jälkeen seurakunnan kirkkoherra, rovasti Kustaa Alfred Kunnas puolusti seurakuntalaisia. Hän vakuutti, että tapahtunut oli johtunut uuden kirkon katselemisesta. Tosin kirkkoherra myönsi, että entistä enemmän hiljaisuutta olisi kirkossa opeteltava.

Nyt sata vuotta myöhemmin olemme kokoontuneet viettämään Joutsenon kirkon juhlaa. Jumalanpalvelus toimitetaan 1920-luvulla käytössä olleen kirkkokäsikirjan ja raamatunkäännöksen mukaan. Piispakin on pukeutunut nykyisin harvinaiseen asuun, kun ylläni on papin juhlapuku kaftaani ja selässäni musta kappa. Minulla ei ole aihetta edeltäjäni tavoin nuhdella seurakuntaa kovasta hälinästä ja puheensorinasta. Eikä kukaan ole kiivennyt penkeille, kirjalaudoista puhumattakaan, joten siitäkään en voi moittia. Päinvastoin iloitsen tänään teidän joutsenolaisten kanssa kauniista kirkostanne ja sen satavuotisesta historiasta.

Jumalan sana on ihmeellinen. Joskus aivan yksittäinen asia tai kohta pysäyttää. Näin minulle kävi tämän pyhäpäivän evankeliumissa. Huomio kiinnittyy aivan sen alkuun.

”Jeesus näki tien sivussa miehen, joka oli syntymästään saakka ollut sokea.” Yksinkertaisesti Jeesus näki tien sivussa miehen. Kuten vuoden 1776 Biblian mukaan kuulimme luettavan: ”Ja Jesus, käyden ohitse, näki ihmisen, joka oli sokiana syntynyt.” Hän ei kulkenut eikä katsonut ohi, vaan näki ja pysähtyi. Jeesus näki ja kohtasi ihmisen. Sokea mies oli Jeesuksen silmissä arvokas omana itsenään. Jeesus näki miehen, sokean kerjäläisen, niin kuin Jumala näkee ihmisen. Jeesus kohtasi hänet niin kuin Jumala kohtaa ihmisen.

Näin hän yhä toimii. Tänään tässä jumalanpalveluksessa Jumala näkee sinut arvokkaana ihmisenä, ei siksi, mitä olet tehnyt tai saanut aikaan, vaan siksi, että olet Jumalan luoma ihminen. Ehtoollispöydässä Jeesus kohtaa sinut rakkaana ihmisenä, ei siksi, että uskosi on vahva tai olet elänyt elämäsi hyvin, vaan siksi, että olet Jumalan lunastama ihminen. Jeesus on sovittanut syntisi ristinpuulla. Siitä taiteilija Bruno Tuukkasen tekemä Joutsenon kirkon mosaiikkialttaritaulu kertoo: ”Jeesus vastaanottaa syntisiä”. Jumala näkee jokaisen ihmisen luotuna ja lunastettuna, itsessään arvokkaana ja rakkaana.

Mutta mitä tapahtui, kun Jeesus kohtasi sokean miehen tien laidassa? Paikalla olleet opetuslapset kysyivät heti: kenen syy on sokeus, miehen itsensä vai kenties vanhempien.

Jeesuksen vastaus opetuslasten kysymykseen on selvä: kyse ei ole miehen tai tämän vanhempien synneistä. Tämä mies on tässä, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki. Hän ei ole arvokas ihminen vasta sitten, kun ei enää ole sokea kerjäläinen. Hänen mittaamaton arvonsa perustuu siihen, että hänessä Jumalan teot, Jumalan antama elämä toteutuu. Jos näkee ihmisessä vain syrjäytyneen onnettoman, on itse sokea.

Evankeliumi muistuttaa, että keskellämme aina elää heitä, jotka ovat näkymättömiä, hiljaisia, ohitettuja ja sivussa olevia, syystä tai toisesta syrjään joutuneita ja sinne sysättyjä. Samalla evankeliumin tapahtumat sisältävät vahvan viestin. Juuri heissä Jumalan teot, Jumalan antama elämä tulee julki. Jos ei sitä näe ja tunnista, on sokea.

Jeesus parantaa sokean – ei siksi, että siten sokeasta tulisi arvokas ja yhteiskunnalle hyödyllinen ihminen. Jeesus parantaa miehen, koska hän on kallisarvoinen ihminen. Näin tehdessään Jeesus antaa meille mallin. Sen mukaisesti Joutsenossa tulee kohdata ihminen. Samalla tavalla tulee suomalaisessa yhteiskunnassa kohdella ihmistä. Tällä asenteella meidän tulee nähdä myös kaukaiset lähimmäisemme eri puolilla maailmaa. Tämä asenne on tarpeen, kun juuri nyt keskustelemme taloudellisista säästöistä, rasismista ja monikulttuurisuudesta tai Afganistanin kaaoksesta ja maailman pakolaisongelmasta.

Kohtaamalla tien sivussa olevan sokean Jeesus osoitti jokaisen ihmisen arvon. Parantamalla miehen Jeesus halusi myös tehdä Jumalan tunnetuksi. Se oli hänen tehtävänsä: ”meidän on tehtävä niitä tekoja, joita lähettäjäni meiltä odottaa… niin kauan kuin olen maailmassa, minä olen maailman valo”, hän sanoi oppilailleen.

Jeesuksen elämä, puheet ja teot ilmaisevat, millainen Jumala on ja mitä hän meiltä tahtoo. Jeesus on kuin suuri ja kirkas valo, joka valaisee maailmamme ja elämämme. Hengellisesti sokeat fariseukset eivät kyenneet oivaltamaan Jeesuksen valovoimaisuutta. He eivät ymmärtäneet, kuka Jeesus on. Mutta sokea mies näki ja samalla hänen koko elämänsä muuttui. Ensin hän sai näkönsä – sitten hän sai paljon enemmän. Hän oppi tuntemaan Jeesuksen.

Hyvät joutsenolaiset. Joutsenon kirkon vihkimisestä tuli eilen 21.8. täsmälleen sata vuotta. Vihkimispäivä oli juhlallinen ja arvokas. Piispa Collianderin avustajina oli kaikkiaan 15 pappia eri puolilta hiippakuntaa. Piispan puheen lähtökohtana oli 2. Moos. 20:24: ”Joka paikassa, mihin minä säädän nimeni muiston, minä tulen sinun tykösi ja siunaan sinua.” Nykykäännöksen mukaan raamatunkohta kuuluu: ”Paikassa, jonka pyhitän omalle nimelleni, minä tulen luoksenne ja siunaan teitä.”

Kirkko on Jumalalle pyhitetty paikka. Siihen sisältyy hänen lupauksensa tulla seurakuntansa keskelle ja siunata sitä. Sadan vuoden ajan tämä kirkko on ollut paikka, jossa Jumala on tullut kansansa keskelle sanassa ja sakramenteissa. Hän on siunannut Joutsenon kirkkoon kokoontuvaa seurakuntaa. Yhtä edelleen kaikkivaltias Jumala toimii samoin. Tänään juhlapäivänä ja jokaisena arkisena päivänä saamme muistaa hänen lupauksensa: ”minä tulen luoksenne ja siunaan teitä.”