Taipalsaaren kirkossa 16.7.2023

Kun Jeesus lähti jatkamaan matkaansa, muuan mies tuli juoksujalkaa, polvistui hänen eteensä ja kysyi: ”Hyvä opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta perisin iankaikkisen elämän?” Jeesus vastasi hänelle: ”Miksi sanot minua hyväksi? Ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaan muu. Käskyt sinä tiedät: älä tapa, älä tee aviorikosta, älä varasta, älä todista valheellisesti, älä riistä toiselta, kunnioita isääsi ja äitiäsi.”
”Opettaja, kaikkea tätä olen noudattanut nuoresta pitäen”, vastasi mies. Jeesus katsahti häneen, rakasti häntä ja sanoi: ”Yksi sinulta puuttuu. Mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaassa. Tule sitten ja seuraa minua.” Mies synkistyi näistä sanoista. Hän lähti surullisena pois, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.
Jeesus kääntyi, katsoi opetuslapsiinsa ja sanoi: ”Kuinka vaikea onkaan niiden, jotka paljon omistavat, päästä Jumalan valtakuntaan!” Opetuslapset hämmästelivät hänen sanojaan, mutta Jeesus jatkoi: ”Lapseni, Jumalan valtakuntaan on todella vaikea päästä. Helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.” Opetuslapset olivat yhä enemmän ihmeissään ja kyselivät toisiltaan: ”Kuka sitten voi pelastua?” Jeesus katsoi heihin ja sanoi: ”Ihmiselle se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle. Jumalalle on kaikki mahdollista.” (Mark. 10:17–27).

 

”Mitä puuhaat, pappa, mitä puuhaat?” Tästä lapsenlapseni Joelin kaksivuotiaana tekemästä kysymyksestä on tullut minulle mökkeilyn tunnuslause. Joelin kysymyksestä on aikaa jo vuosia, mutta se tulee usein mieleeni kesämökillä touhutessa. En enää muista, mitä olin tuolloin puuhaamassa, mutta kysymys kertoo olennaisen mökillä olemisesta.

Kun tulemme mökille tai vietämme vapaa-aikaa, odotamme lepoa, rentoutumista ja irtautumista arjesta. Tällaiset odotukset ainakin minulla ovat mielessäni. Mökillä puuhastelu ja ruumiillinen työkin ovat minulle rentoutumista, kun ne poikkeavat arkityöstä. Toivon, että mökillä oleminen tuottaisi iloa; että siitä jäisi iloinen, levollinen ja kiitollinen mieli.

En ole toiveineni yksin. Nimittäin Suomessa on yli puoli miljoonaa kesämökkiä ja vapaa-ajanasuntoa. Tarkalleen tuo luku oli viime vuoden vaihteessa Tilastokeskuksen mukaan 509 652. Täällä Taipalsaarella vapaa-ajanasuntoja on yli 3400 (vuoden 2022 lopussa 3441). Yksi niistä on minun ja veljeni yhteinen. Olen ollut Taipalsaaren mökkiläinen yli viisi vuosikymmentä. Vanhempani ostivat vuonna 1967 kesämökin Vitsain kylästä.

Ja mikäs Taipalsaarella on kesälomaa ja vapaa-aikaa viettää, onhan kunta tunnettu ”välkkyvistä rannoistaan” ja 700 saaresta. Puolet kunnan pinta-alasta on sinistä Saimaata. Rantaviivaa on yli 1000 kilometriä. Erityisesti kesäaikaan me mökkiläiset vietämme lomaamme ja aikaamme vapaa-ajanasunnoilla. Heinäkuussa noin miljoona suomalaista pitää kesälomansa. Se näkyy Taipalsaarenkin kylänraitilla, teillä ja vesillä, onneksi myös kaupoissa ja palvelujen tarjoajilla. Kesäasukkaat näkyvät myös seurakunnan elämässä. Laskin, että Taipaleen seurakunnan alueella on yhteensä 7585 kesäasuntoa. Moni viettää vapaa-ajanasunnossaan pitkiäkin aikoja vuodessa. Siksi mökkikunta ja –seurakunta ovat kuin toinen kotikunta ja –seurakunta. Sen vuoksi on hyvä, että vietämme tänään erityisesti kesäasukkaiden kirkkopyhää.

Leppoisan pyhäpäivän evankeliumiteksti on raju, suorastaan dramaattinen. Rikas nuori mies tuli Jeesuksen luokse. Huoli sai hänet juoksemaan. Hän esitti Jeesukselle tärkeän kysymyksen: Mitä minun pitää tehdä, jotta perisin iankaikkisen elämän?” Jeesus vastasi luettelemalla kymmenestä käskystä kaikki ns. toisen taulun käskyt neljännestä kymmenenteen, siis suhdettamme lähimmäiseen käsittelevät käskyt. ”Olen näitä kaikkia noudattanut nuoruudesta lähtien”, mies vastasi.

Juutalaisen kansan hurskaus oli tuttua nuorelle miehelle jo nuoruudesta. Hänestä oli tullut 13-vuotiaana ns. lain poika. Siitä alkaen hän oli elänyt juuri niiden ohjeiden mukaan, mitä Jeesus oli sanonut. Hän oli noudattanut muitakin tooran ohjeita. Silti hän tunsi sisimmässään, että kaikki ei ehkä ollutkaan siinä. Jokin kaipuu sydämessä ei täyttynyt.

Nuoren miehen kaipuu on yhä ajankohtainen. Viime aikoina on paljon puhuttu nuorten ja opiskelijoiden pahoinvoinnista. Vuosi sitten julkaistiin tutkimuslaitos E2:n Nuorten hyvä elämä -nimisen hankkeen loppuraportti. Sen mukaan noin kolmasosa 20–29-vuotiaista nuorista aikuisista kokee elämänsä merkityksettömäksi.

Puolitoista viikkoa sitten luin haastattelun identiteettitutkija Rasmus Mannerströmistä (Helsingin Sanomat 6.7.2023). Hänen väitöstutkimuksensa mukaan vain vajaalla kolmasosalla suomalaisista nuorista aikuisista on jotakuinkin selkeä käsitys itsestään ja omista tulevaisuuden suunnitelmistaan. ”Kaikkiaan on vankka tutkimusnäyttö siitä, että identiteetin epävarmuus on yhteydessä pahoinvointiin.” Nuoret puhuvat usein raastavasta epävarmuuden tunteesta ja vaikeudesta löytää omaa tietä. Taustalla on meihin istutettu kaunis, mutta valheellinen ajatus vapaasta yksilöstä, joka voi vapaasti toteuttaa itseään ja josta voi tulla mitä vain.

Viime sunnuntaina (9.7.2023) oli Helsingin Sanomissa laaja reportaasi Ruotsin jengiväkivallasta. Asiantuntijana kirjoituksessa oli erityisopettaja ja nuorisotutkija Christine Namdar. Hän totesi, että ”Uskonnottomaksi muuttuvassa yhteiskunnassa ei ole soveliasta puhua jumalasta. Paljon hyväksyttävämpää on puhua minusta, se näkyy kansainvälisissä arvotutkimuksissakin.” Namdarin mukaan individualismi on uusi uskonto. – Joku onkin sanonut, että tämän ajan kolme tärkeintä sanaa ovat ”minä, minä, minä”.

Tutkimustuloksia olisi paljon, mutta pinnallinenkin analyysi paljastaa, että meidän aikamme ihmisten – ei yksin nuorten aikuisten, vaan kaikenikäisten – peruskysymys on sama kuin Jeesuksen luo tulleen nuoren miehen. Miten perin iankaikkisen elämän? Miten löydän elämän tarkoituksen, täyttymyksen syvimpään kaipaukseeni? Mistä löydän perimmäisen merkityksen elämälle, kun en löydä sitä itsestäni enkä omaan hyvinvointiini keskittymisestä?

Elämän peruskysymys ajoi nuoren miehen oikein juosten Jeesuksen luo. Silloin tapahtui jotain yllättävää. ”Jeesus katsahti häneen, rakasti häntä ja sanoi: ”Yksi sinulta puuttuu. Mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaassa. Tule sitten ja seuraa minua.”

Jeesus katsoi miestä ja rakasti häntä. Hän tuli nähdyksi kokonaan, salatuimpaan sisimpään asti. Jeesuksen sanat paljastivat miehen ongelman, jonka yli hän ei päässyt. Hän lähti murheellisena pois. Hän omisti paljon eikä ollut valmis luopumaan omaisuudestaan. Se oli hänen turvansa. Siitä oli tullut hänen epäjumalansa.

Nuori mies kuvitteli toteuttavansa lain säädöksiä asiallisesti ja hyvin. Hän jopa halusi edistyä hurskaudessaan ja syventää sitä. Hänen ongelmansa ei ollut lain toisessa taulussa, vaan ensimmäisessä, siinä, joka puhuu suhteestamme Jumalaan. Ensimmäinen käsky kuuluu: ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia.” Miehen elämässä ykkösasia ei ollut Jumala vaan omaisuus, jonka varaan hän oli elämänsä rakentanut.

Tässä on myös nykyajan ihmisen ongelma. Keskitymme itseemme, kiinnymme kaikkeen ajalliseen ja etsimme siitä elämän merkitystä ja pelastusta. Siksi on tärkeää kuulla, mitä Katekismus sanoo ensimmäisen käskyn selityksessä:

”Ensimmäinen käsky kysyy, minkä varaan me elämämme rakennamme. Kuka tai mikä on meidän jumalamme?

Jokainen etsii jotakin, johon voi kiinnittää toivonsa. Luulemme, että raha, valta ja kunnia suojaavat meitä. Rakennamme elämämme itsemme ja omien tekojemme varaan. Se, mihin ennen muuta turvaudumme, on meidän jumalamme. Omat jumalamme ovat kuitenkin toiveidemme ja unelmiemme heijastuksia. Ne eivät voi antaa, mitä lupaavat.

Ainoa todellinen turva on Jumala, joka on luonut kaiken ja ilmoittanut olevansa kaiken Herra. Hänen lahjaansa on elämä ja kaikki hyvä, mitä meillä on.

Jos turvaudumme omatekoisiin epäjumaliin, käännymme pois Jumalasta ja hänen rakkaudestaan. Koska Jumala on kaiken hyvän antaja, rakkautemme kuuluu hänelle. Hän tahtoo olla ainoa Jumalamme.”

Jeesusta tapaamaan tullut mies lähti pois synkistyneenä. Siinä oli kysymys muustakin kuin omaisuudesta. Mies oli takertunut omatekoiseen pelastukseen. Se heijastuu hänen kysymyksestään: ”Mitä minun pitää tehdä, jotta perisin iankaikkisen elämän?”

Mitä yleensä pitää tehdä periäkseen? Ei mitään! On vain oltava perillinen. Lapsi perii vanhempansa, vaikkei tekisi mitään sen hyväksi. Taivasperintö on lahja Jumalalta. Iankaikkinen elämä on kokonaan Jumalan armon ja lahjan varassa. Jumala yksin voi vapauttaa omatekoisten jumalien kahleista ja synnyttää uskon Kristukseen. Jumalaan turvautuva saa pelastuksen lahjaksi, Jeesuksen sovitustyön tähden. ”Ihmiselle se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle. Jumalalle on kaikki mahdollista.”

Ranskassa toimivan ekumeenisen Taizén yhteisön perustaja veli Roger on kertonut, että usein keskustellessaan jonkun nuoren kanssa hän kuuli kysymykset: ”Miten voin olla oma itseni? Miten voin toteuttaa itseäni?” Veli Roger kirjoitti: ”Monia ihmisiä nämä kysymykset vaivaavat ahdistukseen saakka. Silloin ajattelen, mitä eräs veljistäni kerran sanoi: ’Kristus ei sano minulle: Ole oma itsesi. Hän sanoo: Ole minun kanssani. Kristus ei sano meille: Etsi itseäsi. Hän sanoo: Seuraa minua!’” (Taizén veli Roger, Missä rakkaus, siellä Jumala, s 38–39).

Tänään Jeesus kutsuu meitä olemaan kanssaan ja seuraamaan häntä, jotta hän voi rakastaa ja armahtaa meitä ja lahjoittaa meille iankaikkisen elämän. Silloin muutkin elämänalueet loksahtavat oikeille paikoilleen. Kun Kristus armahtaa meitä vajavaisia ja syntisiä, mekin voimme armahtaa muita. Rakastettu voi rakastaa toista.