Urkujen käyttöönottomessu

Jeesus lähti toisten edellä nousemaan Jerusalemiin vievää tietä. Kun hän oli tulossa Öljymäeksi kutsutulle vuorelle ja oli jo lähellä Betfagea ja Betaniaa, hän lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi: ”Menkää tuolla näkyvään kylään. Kun tulette sinne, te näette kiinni sidotun aasinvarsan, jonka selässä ei kukaan vielä ole istunut. Ottakaa se siitä ja tuokaa tänne. Jos joku kysyy, miksi te otatte sen, vastatkaa, että Herra tarvitsee sitä.”
Miehet lähtivät ja havaitsivat kaiken olevan niin kuin Jeesus oli heille sanonut. Kun he olivat irrottamassa varsaa, sen omistajat kysyivät: ”Miksi te viette varsan?” He vastasivat: ”Herra tarvitsee sitä.” He toivat varsan Jeesukselle, heittivät vaatteitaan sen selkään ja auttoivat Jeesuksen ratsaille. Kun hän sitten ratsasti, opetuslapset levittivät vaatteitaan tielle.
Jeesuksen lähestyessä sitä paikkaa, mistä tie laskeutuu Öljymäen rinnettä alas, koko opetuslasten joukko alkoi riemuissaan suureen ääneen ylistää Jumalaa kaikista niistä voimateoista, jotka he olivat nähneet. He huusivat:
– Siunattu hän, kuningas,
joka tulee Herran nimessä!
Taivaassa rauha,
kunnia korkeuksissa!
Muutamat fariseukset sanoivat väkijoukon keskeltä Jeesukselle: ”Opettaja, kiellä opetuslapsiasi!” Mutta Jeesus vastasi: ”Minä sanon teille: jos he olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat.” (Luuk. 19:28-40).

”Hoosianna” on siitä erikoinen hymni, että se sykähdyttää vuosi vuoden jälkeen. Se koskettaa, koska se kantaa muistoja lapsuudesta, koulujen juhlista, omista kotikirkoista. Vaikka vuodet kuluvat, Hoosianna säilyy mielessä rakkaana virtenä. Moni tulee ensimmäisenä adventtina kirkkoon saadakseen laulaa Hoosiannaa. Tämä juhlapyhä onkin yksi suosituimmista kirkossakäyntipäivistä.

Kuulemassamme evankeliumitekstissä ei esiinny hoosiannaa kuten muissa evankeliumeissa vastaavassa kertomuksessa. Evankelista Luukas on korvannut hepreankielisen hoosiannan kreikan sanalla ”kunnia” (doksa). Kyseessä on ilmaisu, joka merkitsee sekä eläköön-huutoa kruunatulle kuninkaalle että rukousta Jumalalle: ”oi auta”. Näin Luukkaan mainitsema ”kunnia” ja muiden evankelistojen ”hoosianna” tarkoittavat samaa asiaa. Kyse on rukouksesta ja pyynnöstä, mutta samalla myös ilohuudosta ja ylistyksestä.

Hoosiannan molemmat merkitykset sopivat hyvin Joutsenon seurakunnan juhlapäivään, kun kirkon uudet urut otetaan käyttöön. Tänään on aihetta iloon ja kiitokseen. Kanttorit saavat kunnon työvälineen. Pitkä ja monivaiheinen urakka on päätöksessään, kun urut ovat valmiina palvelemaan seurakuntaa. Itse asiassa niiden tehtävät liittyvät hyvin hoosiannan kumpaankin merkitykseen, rukoukseen ja ylistykseen.

Luterilaisessa uskonkäsityksessä korostetaan musiikkia Jumalan luomistyön osana. Martti Lutherin mukaan musiikki on Jumalan suuri lahja, jota on käytettävä sen arvon mukaisesti vapaalla ja iloisella mielellä. Urkujen käyttöönottamisessa onkin hyvä muistuttaa Lutherin sanoista: ”Rakastan musiikkia. Minua eivät miellytä hurmahenget, sillä he tuomitsevat sen. Rakastan musiikkia, koska se on Jumalan lahja eikä ihmisten aikaansaannos; se tekee mielen iloiseksi, se karkottaa paholaisen, se synnyttää vilpitöntä iloa. Musiikkia harjoitettaessa katoavat viha, aistillisuus ja pöyhkeys. Annan musiikille ensimmäisen arvosijan teologian jälkeen.”

Usko Jumalaan ei ole vain sanoja tai puhetta, jonka avulla voimme selvittää uskon syvyyksiä ja rikkauksia. Usko on myös Jumalan palvomista ja ylistämistä silloin, kun sanallinen ilmaisu käy riittämättömäksi. Soitinmusiikki antaa mahdollisuuden sanattomaan julistukseen, rukoukseen ja aivan erityisesti Jumalan kiittämiseen ja ylistämiseen. Urut kirkon pääsoittimena sopivat luonteensa vuoksi tähän tehtävään erityisen hyvin. Urkumusiikin ilmaisuvoima ulottuu sanojen taakse. Parhaimmillaan soitinmusiikki vahvistaa, syventää, avartaa ja jopa täsmentää evankeliumin sanomaa ja uskon rikkauksia. Uusien urkujen myötä tämän kirkon jumalanpalveluselämä ja kirkkomusiikki rikastuvat huomattavasti.

Hyvät seurakuntalaiset. Tämän juhlapäivän evankeliumitekstin loppu on kummallinen. Kun Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin, toiset huusivat kiitosta Jeesukselle, toiset taas vaativat vaikenemaan. Opetuslapset ylistivät ”riemuissaan” ja ”suureen ääneen” Jumalaa, mutta heidän huutonsa yritettiin estää. ”Muutamat fariseukset sanoivat väkijoukon keskeltä Jeesukselle: ’Opettaja, kiellä opetuslapsiasi!’ Mutta Jeesus vastasi: ’Minä sanon teille: jos he olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat.’”

Yhä edelleen on niitä, jotka haluavat vaientaa kristittyjen ylistyslaulun ja todistuksen Herrastaan. Viime vuosina on uskontokammo levinnyt yhä laajemmalle. Uskonto on haluttu työntää moniarvoisuuden ja suvaitsevaisuuden nimissä pois julkisesta tilasta. Kuluvana syksynäkin tämä ilmiö on saanut kummallisia piirteitä.

Pari esimerkkiä: Loppukesällä kävi ilmi, että tavarataloketju Lidl on photoshopannut ristin pois Eridanous-tuotemerkkinsä pakkauksesta, jossa on kaksi sinikupolista kreikkalaista kirkkoa. Pakkauksen kirkot sijaitsevat Santorinin saaristossa Kreikassa.

Uusi varhaiskasvatussuunnitelma (vasu) on johtanut merkillisiin ratkaisuihin. Joissakin kunnissa on päätetty, että seurakuntien lapsityöntekijät eivät enää ole tervetulleita päiväkoteihin eikä niissä osallistuta joulu- ja pääsiäiskirkkoihin. Joissakin kunnissa on ruokarukous vaihdettu loruun. Kun kristillinen rituaali heitetään romukoppaan, tilalle tuodaan toinen.

Tänään Jeesus muistuttaa meitä vaitiolon vaarallisuudesta. ”Minä sanon teille: jos he olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat.” Maailmalla uskonnollista vakaumusta pidetään luonnollisena asiana, ja sen tunnustamista lähinnä älyllisenä rehellisyytenä. Meidän suomalaistenkaan ei tarvitse hävetä kristillisiä juuriamme, arvojamme ja uskoamme. Päinvastoin meidän on entistä pontevammin, ystävällisesti ja rakkaudellisesti, pidettävä esillä uskoamme ja puolustettava vapautta uskontoon ja sen harjoittamiseen.

Hyvät joutsenolaiset. Tänään alkaa uusi kirkkovuosi. Otamme sen vastaan hoosiannaa laulaen. Se tarkoittaa ensinnä pyyntöä ja rukousta tulevaan aikaan: Auta ja pelasta, Herra. Se merkitsee toiseksi ylistystä ja kiitosta siitä, että näin kansansa keskelle saapuva Jeesus juuri tekee. Tämän kaksoisnäköalan edessä on turvallista suuntautua kohti tulevaa.

 

Seppo Häkkinen