Mikkelin tuomiokirkossa 24.12.2021

Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.
Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.
Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:
– Jumalan on kunnia korkeuksissa,
maan päällä rauha
ihmisillä, joita hän rakastaa. (Luuk. 2:1–14).

Tänä jouluyönä huomioni kiinnittyy jouluevankeliumissa erityisesti kahteen asiaan. Toinen on hyvin henkilökohtainen ja toinen puolestaan maailmanlaaja.

Ensinnä henkilökohtainen kokemus. ”Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: ’Älkää pelätkö!’”

Viime lauantaina haimme kesämökkimme tontilta joulukuusen meille ja poikamme kotiin. Jalkani vähän vihoitteli, mutta sunnuntaina se oli jo varsin kipeä. Maanantaina turvotus jatkui, tiistaina kävin lääkärissä, keskiviikkona laboratoriossa ja röntgenissä. Eilen sain antibioottikuurin. Yhä nilkutan, kun jalka ei kestä varaamista täydellä painolla, ja toivon, että lääkkeet auttavat.

Nilkuttava piispa jouluyönä kirkossa on merkki elämän arvaamattomuudesta ja hauraudesta. Elämässä ei ole itsestäänselvyyksiä. Tätä läksyä me olemme opetelleet pian kaksi vuotta. Koronapandemian seurauksena epävarmuus, pelot ja huolet ovat yhteistä kokemustamme. Puheet elämän hallitsemisesta ovat osoittautuneet katteettomiksi. Näkymätön pieni virus on myllertänyt elämänmenon ja muuttanut koko maailman.

Vietämme tänä vuonna joulua jo toisen kerran poikkeusoloissa. Mielessä liikkuu paljon kysymyksiä, joihin ei tunnu löytyvän ratkaisua. Millainen on tulevaisuus? Sairastunko tai sairastuuko läheiseni? Miten meille käy? Kauanko tätä vielä jatkuu? On tapahtunut jotain sellaista, mitä on vaikea käsittää.

Epävarmuus, huoli ja pelko täyttävät mielen. Elämä on muuttunut toisenlaiseksi. Hämmennys, levottomuus ja uupumus valtaavat helposti ajatukset.

Kokemukset Betlehemin kedolla ovat kuin meillä koronavirusepidemian keskellä. Luukas kuvaa jouluevankeliumissa säikähdystä, järkytystä, pelkoa ja epävarmuutta. ”Pelko valtasi paimenet.”

Enkelin ensimmäiset sanat pelokkaille paimenille olivat: ”Älkää pelätkö!” Hämmennyksen ja huolten keskelle kuului rauhoittava sanoma, ettei tarvitse pelätä.

Turvonneen jalkani aiheuttaman epävarmuuden ja huolen keskellä jouluevankeliumin sana tuli kohti. Älä pelkää! Se rauhoitti, se muistutti siitä, että kaikessa ja kaikenlaisissa tilanteissa olen Jumalan käsissä.

Millainen mahtaa olla sinun joulusi tänä vuonna? Mitkä mahtavat olla sinun kysymyksesi ja huolesi? Muista jouluevankeliumin rohkaisu: ”Älkää pelätkö!” Nämä kaksi sanaa tuntuvat tänä jouluna erityisen ajankohtaisilta. Seimen äärellä, vastasyntyneen Jeesuksen luona pelko muuttuu iloksi, huoli turvallisuudeksi ja epävarmuus luottamukseksi. Kaikki on Jumalan käsissä. Joulu tuo toivon tulevaisuudesta.

Jos saat viettää joulua hyvillä mielin, vailla huolia ja murheita, iloitse ja kiitä siitä. Joulun sanoma Vapahtajan syntymästä kuuluu sinullekin. Seimen äärellä on tilaa kaikille ja kaikenlaisissa elämäntilanteissa oleville.

Toiseksi huomioni kiinnittyi maailmanlaajuiseen kohtaan jouluevankeliumissa: ”Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle.”

Enkelin ilmoittama ”suuri ilo” on ihmiseksi syntynyt Jumala, seimessä makaava Jeesus-lapsi. Suuri ilo on henkilö, ei ihmisen tunne. Se on kestävää iloa, joka pysyy, vaikka meidän mielentilamme ovat herkkiä vaihtumaan. Jumala itse on ilo, joka voittaa pelon ja katsoo huomiseen.

Enkeli ilmoitti ilosanoman, suuren ilon ”koko kansalle”. Ilosanoma ulottuu kaikkiin kansoihin ja koko maailmaan. Joulun ilosanoma, suuri ilo on tarkoitettu kaikille kansoille, meille kaikille, jokaiselle.

Reilu viikko sitten (15.12.2021) Euroopan parlamentti kiisteli siitä, onko Christmas-sanan käyttö soveliasta vai ei. Keskustelun laukaisi EU:n tasa-arvokomissaarin lokakuun lopussa julkistama ohjeistus. Sen mukaan joulua tarkoittavan englanninkielisen sanan käyttö voi aiheuttaa turhia ongelmia, koska kaikki eivät ole kristittyjä eivätkä vietä joulua.

Siksi joulun ajasta ei tulisi käyttää ilmaisua Christmas season vaan Holiday season. Vastaavasti ohjeissa kehotettiin välttämään ilmaisua ”ristimänimi”, Christian name, ja käyttämään sen sijaan ilmaisua etunimi eli first name tai forename. Ohjeistus vedettiin lopulta pois, mutta asia liittyy osaltaan siihen, että joulun kristillinen merkitys tahdotaan piilottaa. En voi käsittää sitä, ettei eurooppalaista kristillistä kulttuuriperintöä voisi pitää selkeästi esillä.

Tänään jouluyönä kuulemme enkelin ilmoittavan suuren ilon ”koko kansalle”. Joulun sanoma kuu-luu kaikille kansoille. Tänä yönä ja koko jouluaikana saamme iloita Jeesuksen, Vapahtajan syntymästä. Se on meille myös tehtävä. Voimme välittää tätä ilosanomaa lähelle ja kauas. Joulua ei pidä piilottaa, vaan viesti Jeesuksen syntymästä kuuluu kaikille ja kaikkialle.

”Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.”