Hollolan kirkko, Lottaperinneyhdistyksen messu liittokokouksen yhteydessä

Johanneksen evankeliumista 7:40–52 

Jeesuksen sanat kuultuaan jotkut väkijoukosta sanoivat: ”Tämän täytyy olla se profeetta.” Toiset sanoivat: ”Hän on Messias.” Mutta toiset epäilivät: ”Ei kai Messias Galileasta tule! Kirjoituksissahan sanotaan, että Messias on Daavidin jälkeläinen ja tulee Betlehemistä, Daavidin kotikaupungista.” Näin ihmiset alkoivat kiistellä hänestä. Muutamat halusivat ottaa hänet kiinni, mutta kukaan ei kuitenkaan käynyt häneen käsiksi. 
    Jeesusta pidättämään lähetetyt miehet palasivat ylipappien ja fariseusten luo, ja nämä kysyivät: ”Miksi ette tuoneet häntä?” Miehet vastasivat: ”Yksikään ihminen ei ikinä ole puhunut sillä tavoin kuin hän.” Silloin fariseukset sanoivat: ”Oletteko tekin antaneet eksyttää itsenne? Onko kukaan hallitusmies uskonut häneen? Tai yksikään fariseus? Tuo rahvas ei tiedä laista mitään – kirottuja kaikki!” Silloin Nikodemos, joka itse oli fariseus ja oli aiemmin käynyt tapaamassa Jeesusta, sanoi: ”Eihän meidän lakimme mukaan ketään voi tuomita, ennen kuin on kuultu häntä ja otettu selville, mitä hän on tehnyt.” Mutta toiset sanoivat hänelle: ”Taidat olla itsekin Galileasta. Tutki kirjoituksia, niin opit, ettei Galileasta tule profeettaa.”  

 

Milloin on helppo uskoa Jeesukseen?  

… 

Evankeliumi kertoo ajasta, jolloin kaivattiin messiasta, profeettaa. Vanhan testamentin teksti messiaasta ennustivat ja kertoivat, mistä suvusta tuo odotettu ihmemies saapuu. Silti kukaan ei tiennyt varmasti, miltä hän näyttää. Toiveita ja odotuksia oli, kullakin omansa.  

Jeesus oli saanut puheillaan juutalaiset hämmennyksiin. Hän puhui kaikille, ei vain omilleen. Hän tuli lähelle ja häntä ymmärrettiin kansan syvissä riveissä. Ihmiset kuiskivat: oliko tässä Messias? Mutta vastustajat muistuttivat, ettei Jeesuksen kotipaikka ei täsmännyt: “ei kai Messias Galileasta tule?”. Ihmiset olivat lukinneet mielessään tietyt väylät, kaupungit ja ominaisuudet. Jeesus puhui eri tavalla, kuin kukaan ihminen ennen häntä. Häntä kuuntelivat tavalliset ihmiset, nekin, jotka menivät häntä pidättämään. Evankeliumissa kuuluu ihmisten jako kahteen leiriin: oppineisiin hallitusmiehiin ja muihin, kansalaisiin, rahvaaseen. “Onko kukaan hallitusmies tai fariseus uskonut häneen?”  

Nikodemus on oppinut fariseus ja nostaa nyt ääntään. Hän tuntee Mooseksen lain, joka antaa mahdollisuuden kuulla syytettyä ja takaa puolueettoman käsittelyn jokaiselle. Hän nousee puolustamaan Jeesusta kaikella oppineisuudellaan. Se vaatii rohkeutta, sillä hänen oma juutalainen uskonsa on Jeesuksen kohdalla koetuksella. Hän on käynyt aiemmin salaa tapaamassa Jeesusta.  

Nikodemos häilyy tehtävässään, elämässään ja uskossaan epäuskon ja selkeän uskon tunnustamisen välillä. Epäilyksestä huolimatta Nikodemus seuraa Jeesusta, lopulta haudalle asti. Hän on esimerkkinä siitä, että Jeesuksen julistus mursi totuttuja rajoja ihmisten ja ryhmien välillä. Jeesukseen uskominen ei ole koskaan ollut mustavalkoista, selkeää.  

Opetuslapset eivät aina olleet yhtä mieltä Jeesuksen jumalallisuudesta, Pilatus pesi kätensä, koska ei voinut olla varma Jeesuksen ihmisyydestä ja vielä tänäkin päivänä moni miettii, miten suhtautua Jeesukseen. Nikodemoksen elämä osoittaa, ettei epäuskon ja uskon välinen rajalinja aina kulje ihmisten välillä, tai eri ryhmittymien välillä, vaan myös, ja ennen kaikkea ihmisten sisimmässä, omassa mielessä ja sydämessä. 

Meissä itsessämme asuu ristiriita: uskonko vai en.  

Kun olemme koolla tutuissa yhteisöissä, perheen, suvun tai harrastuksen kesken, toinen puoli saa meissä enemmän sijaa. Kun olemme koolla tässä kirkossa, uskontunnustukseen on helpompi liittyä. Voi luottaa siihen, että tämä yhteisö kannattelee uskollaan kannattelevan myös omaa, joskus ailahtelevaakin uskoa. Kun meitä yhteisönä koetellaan, kysytään vakaata perustaa, yhteistä kotia, luottamusta, on helppo uskoa, yhdessä. Tämän maan historiaan on kirjoitettu yhteinen usko ja sen eläminen todeksi vaikeina aikoina.  

Oliko sodan ja kansan yhteisten haasteiden keskellä helpompi uskoa Jumalaan? Vai oliko se ainoa mahdollisuus? Lotta Svärdin “Kultaiset sanat” ohjeissa ensimmäinen kuuluu: Jumalan pelko olkoon elämäsi suurin voima. Pikkulottien “Kultaiset sanat” alkavat ohjeella: “Rakasta Jumalaa yli kaiken”. Nämä sanat on kirjoitettu ohjeiksi ja lähtökohdaksi jo silloin, kun kaikki oli hyvin ja yhteistä toimintaa aloitettiin. Oli olemassa perusta ja juuret, jotka pitivät kiinni maassa ja arjessa.  

Ei usko ole aina helppoa, mutta kun uskoo niin luottaa. Ja kun luottaa, jaksaa katsoa eteenpäin ja jatkaa. 

Jumala on ihmiselämän tärkein asia, sodassa ja rauhassa, juhlassa ja tavallisessa elämässä. Me ihmiset muistamme hapuilla Jumalan luo, kun elämä riepottelee, joskus me puimme nyrkkiä ja kerromme vihamme ja tuskamme kaikkivaltiaalle, kun kohtaamme vastoinkäymisiä. Sekin kertoo uskosta. Että kaikessa huudan Jumalaa avuksi.  

Psalmissa sanotaan: Huuda minua avuksi hädän päivänä! Minä pelastan sinut, ja sinä kunnioitat minua.» (Ps. 50:15) 

 Ja Jumala on jo vastannut. Antamalla Jeesuksen, rakkaudesta meitä kohtaan. Jeesus on silta epäuskosta uskoon.  Jeesukseen saattoi kompastua, tai sitten kompastui omaan ajatukseensa Jumalasta ja Messiaasta. Itseasiassa oma ajatuksemme ja luulomme, aivan varma tietomme Jumalasta saattaa joskus olla uskomme esteenä. Tie Jumalan luo ei mene oman tietomme tai luulomme kautta alhaalta ylös, vaan ylhäältä alas. Jumala tulee ihmisen luokse, joskus hyvin yllättävilläkin tavoilla. Meidän on uskallettava luottaa Jumalaan myös silloin, kun totuttua uskoamme koetellaan meille ehkä vieraallakin tavalla.  

Vielä tänäkin päivänä Jeesuksen puhe on erilaista. Jeesus puhuu ikuisia, taivaallisia asioita, jotka resonoivat meidän sielussamme. Sielumme tunnistaa Jeesuksen puheen, joka ohittaa usein oppilauseet tai totutut tavat. Jeesus puhuu suoraan sieluumme. Edelleen, kun tänä päivänä luemme tai kuulemme Jeesuksen opetuksia, ne puhuttelevat meitä juuri siitä syystä, että ne ovat ikuisuuden sanoja. 

Niihin ikuisuuden sanoihin, parantaviin, rohkaiseviin, lohduttaviin sanoihin, me saamme luottaa tänään ja niihin saattoivat luottaa myös lotat sekä sotilaamme rintamalla.  

Piispa Mari Parkkinen