ELY:n kesäjuhlat

Luukkaan evankeliumi 9:57-62

Kun he tekivät taivalta, muuan mies sanoi Jeesukselle: ”Minä seuraan sinua, minne ikinä menetkin.” Jeesus sanoi hänelle: ”Ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi.”
     Eräälle toiselle Jeesus sanoi: ”Seuraa minua!” Tämä vastasi: ”Herra, anna minun ensin käydä hautaamassa isäni.” Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Anna kuolleiden haudata kuolleensa. Lähde sinä julistamaan Jumalan valtakuntaa.”
     Vielä eräs toinen sanoi: ”Herra, minä seuraan sinua, mutta anna minun ensin käydä hyvästelemässä kotiväkeni.” Hänelle Jeesus vastasi: ”Joka tarttuu auraan ja katsoo taakseen, ei ole sopiva Jumalan valtakuntaan.” 

 

Viime vuosina on puhuttu paljon sitouttamisesta, kun puhutaan yritys- tai yhteisömaailmasta. Siis, siitä, miten  ihmiset viihtyvät työssään ja antamaan parasta osaamistaan yrityksen tai yhteisön hyväksi? Eli mitä sitoutuminen tarvitsee toisaalta yhteisön puolelta työntekijän suuntaan ja mitä sitoutuminen tarvitsee työntekijän puolelta yhteisön suuntaan. 

Sitoutumista on tutkittu erityisen paljon yritysmaailmassa. Yrityksen tuottavuus paranee, mitä sitoutuneempia, motivoituneempia ja innovatiivisempia työntekijät ovat. Tutkimusten mukaan sitoutumisessa nousee esiin viisi tärkeää tekijää: luottamus johtoon, oman työn merkityksellisyys, riittävät kehittymismahdollisuudet, tunnustus onnistumisesta ja työyhteisön tuki. Tämä on varmasti tuttua myös järjestö- ja seurakuntamaailmassa. Täytyy olla luottamus johtajiin, omalla työllä täytyy olla merkitystä, siinä pitää pystyä kehittymään ja joskus on kiva kuulla työkavereiden ja esihenkilön palautetta. Ihmismieli toimii samoin riippumatta siitä, missä hän työskentelee.  

Hengellisissä piireissä sitoutuneisuuteen liittyy vielä yksi tärkeä näkökulma ja se on Jeesus. Jeesukseen sitoutuminen on vapaaehtoista, siitä ei saada rahapalkkaa tai potkuja. Meidät on kasteessa liitetty hänen seuraajikseen ja kaikille on luvassa sama palkkakin. Yhteinen taivasmatka. Miten siis puhua sitoutumisesta tässä yhteydessä?  

Toisen sitoutumista on helppo arvostella. Mieliin saattaa nousta ajatuksia: eihän se käy kirkossakaan, Raamatun lukeminen on vähän niin ja näin, antaako edes kymmenyksiä? Mutta Jeesus kutsuu meitä ensisijaisesti tarkastelemaan omaa sitoutumistamme häneen ja hänen sanomaansa. Jeesus ei kysy meiltä, seuraako naapurin Ville Jeesusta, vaan hän kysyy, seuraatko sinä? Jeesus vastuuttaa yksilön.  

Meillä on erilaisia käsityksiä siitä, minkälaiselta sitoutuminen Jeesukseen ja kristilliseen opetukseen pitäisi näyttää.  Joku pitää oikeanlaisena sitoutumisena kello 10 jumalan palvelukseen osallistumista, joku toinen saattaa ajatella, että tärkein Jeesuksen opetus liittyy diakoniaan ja lähimmäisen rakkauteen ja sen tulisi näkyä todellisessa sitoutumisessa ja kolmas miettii sitoutumista omasta viiteryhmästään käsin. Jokainen näistä siis sitoutuu Jeesuksen sanomaan, mutta sitoutumisen ilmenemismuotoja on erilaisia.  

Kun luemme tuota tämän päivän evankeliumitekstiä, siitä nousee kolme erilaista elämän aluetta, jotka saattavat viivyttää meitä Jeesuksen seuraamisesta. Ne ovat elämän mukavuus, velvoitteet ja perhesuhteet. 

Muutama sana mukavuudesta. Jeesus toteaa ensimmäiselle kysyjälle, että Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi. Jeesus ei siis lupaa edes yösijaa, ei peittoa eikä tyynyä. Hän ei lupaa pelkästään mukavaa elämää. Elämä tuo väistämättä eteen haasteita. Jokaisen on kannettava omaa ristiään (Mat.16:24). Mutta sitä ristiä ei tarvitse kantaa yksin, jos kuljemme Jeesuksen kanssa.  

Toiselle kysyjälle Jeesus sanoo: ”Anna kuolleiden haudata kuolleensa. Lähde sinä julistamaan Jumalan valtakuntaa.” Tässä ei ole kyse siitä, että isä olisi juuri nyt kuollut, jos niin olisi, mies tuskin olisi tullut kansankokoukseen kuuntelemaan Jeesusta. Kyse on kulttuurisista tavoista. Kuolemaan liittyi seitsemän päivän suruaika, jonka jälkeen alkoi perinnönjako ja kaikki siihen liittyvät toimet. Jeesus viitannee näihin tapoihin. Perintöriidat, omaisuuden jako, talon toimien järjestäminen, kaikki sellainen on vähemmän tärkeää kuin Jeesuksen seuraaminen. 

Kolmas kysyjä saa yhtä tiukan vastauksen: ”Joka tarttuu auraan ja katsoo taakseen, ei ole sopiva Jumalan valtakuntaan.” Jokainen, joka on kyntänyt peltoa, tietää, että työssä täytyy olla tarkkana ja katse kohditettuna eteenpäin. Kun meidän Vaarimme vielä eli, osallistuin usein hänen kanssaan perunan istutukseen. Pikku traktori teki edellä vakoa ja kyytimiehet pudottivat perunat tarkoin vakoihin. Sitten käännettiin suunta, ja kynnettiin vako kiinni. Jos keskittyminen herpaantui, piti työ aloittaa alusta. Jeesus sanoo, että kun työhön lähdetään, katse pidetään kirkkaasti eteenpäin.  

Kristillisyyden historia tuntee useita henkilöitä, jotka ovat ottaneet nämä Jeesuksen sanat todesta. Esimerkkinä vaikkapa rakastettu Pyhä Franciscus Assisilainen. Rikkaan kangaskauppiaan poika kuuli Raamatun sanat: Älkää ottako mukaanne rahakukkaroa, älkää laukkua älkääkä jalkineita (Luuk. 10:4). Ja niin hän lähti korjaamaan kirkkoja ja saarnaamaan kerjäläisveljänä. Satokin on ollut merkittävä, sillä monet ovat löytäneet Kristuksen Franciscuksen sanoista.  

Kristuksen seuraaminen muuttaa elämää. Jeesuksen sanoissa on muutosvoimaa. Siksi edelleen tänäänkin Jeesuksen sanoja opetetaan ja kerrataan. Ne muuttamat ihmisen elämää. Ajattelen, että Jeesuksen sanat puhuvat käytännön elämästä, mutta ennen kaikkea ne puhuvat sydämen asenteesta. Olenko valmis luopumaan mukavasta elämästäni ja valmis lähtemään lähimmäisen avuksi naapuriin tai kauemmaksi maailman ääriin? Olenko valmis luopumaan kulttuurisista käsityksistäni ja näkemään ihmisyyden Kristuksen näkökulmasta ja jaksanko pitää katseeni kirkkaana kohti Kristusta, niin etten turhaan kompuroi huonosti kynnetyssä pellossa? Ja ennen kaikkea, muistanko ensisijaisesti huolehtia omasta sitoutumisestani enkä niinkään naapurin Villen. (Jokainen meistä elää kutsuttuna ja pelastettuna.)  

Evankelisia kesäjuhlia on tänä vuonna juhlittu täällä Haminassa. On saatu yhdessä kuulla Jumalan sanaa, laulaa ylistystä Jumalalle ja ihan vain viettää aikaa yhdessä. Tänään juhlat huipentuvat siihen, että saamme siunata uusia lähettejä ELY:n läheteiksi.  

Lähetit:  Uudet Viron lähetit Titta Hämäläinen sekä Pia ja Tero Ruotsala siunataan tässä messussa. Esirukouksessa muistetaan virolaisia Elyn tukemia työntekijöitä Lea Saar, Samuel Reinaru ja Anna Makeev. 

Omasta kokemuksestani tiedän, että lähetin työ ei ole aina helppoa. Kotimaahan jäävät perhe, sukulaiset ja ystävät. Lähtijä väistämättä putoaa pois läheisten arkielämästä, mutta onneksi nykyisin on kuvapuhelut ja whatsapit.  

Lähtijä kohtaa uuden kulttuurin ja uuden kielen. Ensin pitää opetella mistä löytyy kauppa, että saa ruokaa ja sitten pitää opetella, mitä sieltä kaupasta ostaa. Itse olen useamman kerran ostanut maitorahkaa kerman sijaan jne. Olen myös pyytänyt kinkkua pyykinpesuun, kun piti pyytää saippuaa. Näiden pienten arkielämän haasteiden lisäksi lähetti saattaa kohdata suurempiakin haasteita. 

Niissä hetkissä lähettäjien eli ELYn sekä teidän kaikkien lähettäjien ja rukoilijoiden, rooli korostuu. Lähetin pitää pystyä luottamaan järjestön johtoon ja lähetti toivottavasti voi kokea, että hänen työllään on merkitystä, vaikka se etenisi hyvinkin pienin askelin. Mutta aivan erityisen tärkeää on lähettäjien terveiset kotimaasta ja rukoukset. Teidän rukouksenne todella kantavat lähettejä kentällä. Rukouksen voiman tuntee kentällä. Joten rukoilkaa lähettienne puolesta.  

Mutta kaikkein suurin lähettäjä on itse Jumala. Jumala on lähettänyt ainoan Poikansa pelastamaan maailman ja hän puolestaan lähettää meidät kertomaan pelastuksen sanomaa. Siihen kutsuun me saamme tänäänkin luottaa, kun siunaamme uudet lähetit tehtäviinsä.  

Tämän vuoden ELY:n juhlien teema on “samalla pallolla”. Me kaikki olemme ja elämme tällä samalla Jumalan pallolla. Jumala on ollut tällä pallolla ihan ensimmäisenä. Kaikki mitä tällä yhteisellä pallolla on, on Jumalan. Hän on henkäissyt elämän tälle palolle jo kauan ennen meitä. Ja lähetin on hyvä muistaa myös se. Joka paikassa koko maapallolla Jumala on ollut ennen meitä. Ennen yhtäkään kristittyä, ennen yhtäkään lähettiä. Siksi jokainen ihminen tulee kohdata kunnioittavasti.  

Teidät kutsutaan ja lähetetään kulkemaan Jumalan jalanjäljissä, sitä polkua, jonka Jeesus on teille valmistanut. Kohdatkaa ihmiset sillä kunnioituksella, joka jokaiselle Jumalan kauniille luomistyölle kuuluu, rakastaa Jeesuksen armon rakkaudella ja kuunnelkaa herkällä korvalla Jumalan Pyhää Henkeä.  

Ja katso, Jeesus on luvannut olla teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti. Siihen lupaukseen me saamme tänäänkin turvautua. 

Piispa Mari Parkkinen