Apostolin kyydillä –liikuntatapahtuman jumalanpalvelus

Jeesus lähti sitten taas Tyroksen seudulta ja tuli Sidonin ja Dekapoliin alueen kautta Galileanjärvelle. Siellä hänen luokseen tuotiin kuuro mies, joka ei pystynyt kunnolla puhumaan, ja häntä pyydettiin panemaan kätensä miehen päälle. Jeesus otti hänet erilleen väkijoukosta, pani sormensa hänen korviinsa, sylkäisi ja kosketti hänen kieltään. Sitten hän katsahti taivaalle, huokasi ja sanoi kuurolle: ”Effata.” Se merkitsee: aukene. Silloin miehen korvat aukenivat ja hänen kielensä vapautui, niin että hän puhui selkeästi.
Jeesus kielsi ihmisiä kertomasta tästä kenellekään, mutta mitä enemmän hän heitä kielsi, sitä enemmän he levittivät siitä tietoa. Kaikki olivat ylen määrin hämmästyksissään ja sanoivat: ”Hyvin hän on kaiken tehnyt. Kuurot hän saa kuulemaan ja mykät puhumaan.” (Mark. 7: 31-37).

Kokonaisvaltainen hyvinvointi on usein eteen tuleva käsite, kun puhutaan ihmisen terveydestä ja jaksamisesta. Ihminen on monimutkainen ja -muotoinen kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Hyvinvoinnin tutkijat ja asiantuntijat puhuvat kolminaisuudesta, joka vaaditaan terveeseen elämään. Hyvän elämän ”pyhä kolminaisuus” muodostuu liikunnasta, ravinnosta ja levosta. Kaikki kolme osa-aluetta ovat yhtä tärkeitä ja edellyttävät tasapainoa. Usein tästä kolminaisuudesta puhutaan urheilijan kehityksen yhteydessä. Se on kuitenkin välttämätöntä jokaisen ihmisen jaksamisessa.

Kokonaisvaltaista hyvinvointia voidaan lähestyä myös toisen ”pyhän kolminaisuuden” näkökulmasta. Ihmisen hyvinvointi edellyttää ruumiin, sielun ja hengen tasapainoa. Kyse on siis fyysisen, sosiaalisen sekä henkisen ja hengellisen alueen hoitamisesta ja hyvinvoinnista. Ihminen on kokonaisuus, ja siksi jos osa hyvinvoinnin rakennuspalikoista puuttuu, kokonaisuus kärsii.

Mikkelin hiippakunnassa on järjestetty jo usean vuoden ajan Apostolin kyydillä –tapahtuma eri seurakunnissa. Näin olen halunnut yhtäältä muistuttaa liikunnan tärkeydestä hyvinvoinnillemme, mutta myös kannustaa itse kutakin liikkumaan. Näin tapahtuu tänään täällä Sulkavalla. Harvoin piispa tulee soutamalla jumalanpalvelukseen, mutta täällä soutupitäjässä se on mahdollista. Messuakin vietämme Soutustadionilla. Tämä päivä muistuttaa, että Luoja on tarkoittanut meidät liikkumaan ja se tekee meille hyvää.

Pyhäpäivän evankeliumi on erityisen osuva Apostolin kyydillä -tapahtuman messulle. Evankeliumi kertoo miehestä, jonka elämän täytti äänettömyys. Kuurous ja siihen liittyvä osittainen puhekyvyttömyys rajoitti miehen yhteydenpitoa ja kommunikointia. Hänen elämässään yksi osa-alue ei ollut kunnossa ja se vaikutti hyvinvointiin.

Mies tuotiin Jeesuksen luokse. Markus kertoo, kuinka ”Jeesus otti hänet erilleen väkijoukosta, pani sormensa hänen korviinsa, sylkäisi ja kosketti hänen kieltään. Sitten hän katsahti taivaalle, huokasi ja sanoi kuurolle: »Effata.» Se merkitsee: aukene. Silloin miehen korvat aukenivat ja hänen kielensä vapautui, niin että hän puhui selkeästi.”

Evankeliumi tarjoaisi monia mielenkiintoisia näkymiä parintuhannen vuoden takaiseen ihmiselämään, sen ajan sairauskäsityksiin ja parantamistoimenpiteisiin, ihmeisiin ja uskonnollisuuteen. Mutta evankeliumin ydin on muualla. Se liittyy siihen arameankieliseen sanaan, joka on talletettu evankeliumiin sellaisenaan. Se on sana suoraan Jeesuksen suusta. Effata, aukene. Kyse on yhteyden avaamisesta ja yhteyden luomisesta.

Evankeliumissa kerrotun kuuromykän miehen elämässä yhteydet ulkomaailmaan ja toisiin ihmisiin olivat hyvin rajalliset, kun hän ei pystynyt puhumaan eikä kuulemaan. Silloin helposti eristyy tai eristetään ihmisyhteisöstä. Ihminen joutuu syrjään, ulkopuolisuuteen, yksinäisyyteen.

Suomessa, kuten muissa länsimaissa, yksinäisyys on kaikkein yleisimpiä inhimillisen kärsimyksen syitä. Yksinäisyyttä raskaampaa taakkaa ei juuri ole. Kun nuorilta ja nuorilta aikuisilta kysyttiin, miten he määrittelevät syrjäytymisen, yksi vastaus oli: Syrjäytyminen on yksinäisyyttä. Se on kokemus ulkopuolisuudesta. Samalla tavalla kokevat vanhukset. Radiossa köyhyydestä haastateltu vanhus sanoi: ”Kaikkein kauheinta on se yksinäisyys.” Yhteys toisiin ihmisiin on poikki.

Yhteydet ovat moneen suuntaan tukossa, vaikka koskaan meillä ei ole ollut näin hyviä kommunikointimahdollisuuksia ja yhteydenpitovälineitä kuin nyt. Olemme hukassa itseltämme, emme oikein tiedä, miten tulisi elää, millaista on hyvä elämä, kun olemme heittäneet elämän käyttöohjeet menemään lapsellisina ja turhina. Lähimmäisestä on tullut väline, jolla on arvoa vain sikäli, kun minä tai me hyödymme hänestä. Luonnon olemme alistaneet käyttöömme välittämättä siitä, että meidän velvollisuutemme olisi myös varjella sitä. Luojan olemme heittäneet menneisyyden romukoppaan vanhentuneena ja turhana. Sairauskertomuksessamme lukee: yhteydet poikki itseensä, toisiin ihmisiin, luontoon ja Jumalaan, sillä olemme tehneet itsestämme mitan itsellemme ja elämälle.

Kertomus kuuromykän miehen parantamisesta sisältää meille tänään kaksi tärkeää viestiä. Ensinnä sen, että Jeesus on uusien yhteyksien rakentaja ja katkenneitten yhteyksien avaaja.

Kuuromykkä mies sai kokea, että hänestä välitettiin ja häntä rakastettiin. Tuo jokaisen ihmisen perustarve täyttyi. Evankeliumin mainitsema Dekapolin alue oli pakanoiden aluetta. Jeesuskin oli siellä aikaisemmin torjuttu. Hurskaat välttelivät tätä seutua. Lisäksi kaikkia erilaisista vammoista kärsiviä kartettiin. Mutta Jeesus toimi toisin kuin muut. Hän on yhteyksien avaaja ja rakentaja. Hän liikkui pakanoiden keskellä eikä välittänyt hurskaiden arvosteluista. Huolimatta aikaisemmin saamastaan huonosta kohtelusta rakkaus vei hänet takaisin Dekapoliin. Ja siellä hän paransi kuuromykkyyden muusta maailmasta eristämän miehen.

Kuuromykkä mies ei löytänyt yhteyttä ainoastaan toisiin ihmisiin. Jeesus avasi yhteyden myös Jumalan ja ihmisen välillä. Näin hän yhä toimii keskellämme, myös täällä Sulkavalla. Vapahtajamme vailla ehtoja oleva, pyyteetön rakkaus voi avata tukossa olevia yhteyksiä sisimpäämme, toisiin ihmisiin, luontoon ja Jumalaan.

Toiseksi Jeesuksen tapa toimia yhteyksien rakentajana ja avaajana on malli ja esikuva meille. Yksinäisyyden lievittäminen on mahdollista ja itse asiassa helppoa. Yksikin toimiva ihmissuhde estää ulkopuolisuutta. Kenelle sinä voit olla ystävänä? Kenet sinä voit kutsua mukaan vaikka liikkumaan yhdessä, seurakunnan toimintaan tai kahville? Kenelle sinä voit välittää hyväksyvän katseen ja ystävällisen hymyn? Keneen sinä voit solmia yhteyden, ehkä ensimmäistä kertaa tai pitkästä aikaa uudelleen?

Jeesuksen esikuvan mukaisia yhteyden avaajia me tarvitsemme yhä kipeämmin. Aitoja ja muureja on helppo rakentaa, lausua kovia sanoja ja arvostella armottomasti. Erityisesti viime aikoina on kiinnitetty huomiota yhteiskunnassamme koventuneeseen kielenkäyttöön. Se tunkeutuu joka paikkaan, perhe-elämään, kotiin ja kouluun, työpaikoille, mediaan. Yhteyksien rikkoutuminen on aikamme kuva.

Kun kohtaamme lähimmäisemme Jeesuksen tavalla, elämä tervehtyy, yhteys syntyy. Jeesus kutsuu meitä eristyneisyydestä yhteyteen, puhumattomuudesta ja kuulemattomuudesta puhumaan ja kuulemaan, rakentamaan ja avaamaan yhteyksiä. Se on työtä ihmisen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin parhaaksi.