Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!

Mistä sinä voit tänään kiittää? Mistä olet tänään kiitollinen? Joskus on tarpeen oikein pysähtyä etsimään kiitosaiheita omasta elämästä. Elämä itse eivätkä mitkään asiat elämässä ole itsestäänselvyyksiä. Jokapäiväinen toimeentulo, terveys, toiset ihmiset, läheiset ja ystävät, koti ja perhe ovat Jumalan lahjoja meille. Niistä on hyvä kiittää.

Apostoli Paavalin tapoihin kuului aloittaa kirjeensä kiitoksella. Tämän pyhäpäivän saarnateksti on katkelma apostoli Paavalin kirjeestä Korintin seurakunnalle. Hän kiittää siitä, mitä hyvää Jumala on saanut aikaan kirjeen vastaanottavassa seurakunnassa.

Minä kiitän aina teidän tähtenne Jumalaani siitä armosta, joka teille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa. Hänen yhteydessään te olette saaneet kaikkea rikkautta, niin tietoa kuin puhetaitoakin. Sanoma Kristuksesta on juurtunut lujasti teihin, ja teillä on armolahjojen koko rikkaus odottaessanne Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestymistä. Jumala on myös vahvistava teitä loppuun saakka, niin ettei teissä ole moitteen sijaa Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemisen päivänä. Jumala on kutsunut teidät Poikansa Kristuksen Jeesuksen, meidän Herramme, yhteyteen, ja hän pysyy sanassaan. (1. Kor. 1:4-9).

Kiitollisuus vaikuttaa koko olemukseemme ja suhteeseemme lähimmäisiimme. Kiitollisen ihmisen lähellä on helppo elää. Raamatun Sananlaskuissa muistutetaan: ”Iloinen sydän kaunistaa kasvot” (Sananl. 15:13). Ilo kumpuaa kiitoksesta. Silloinkin, kun tiellemme kasaantuu murhetta, saamme katsoa ylöspäin ja kääntyä Jumalan puoleen. Hän kuulee rukoukset. Eikö se ole suuri lahja, ilon ja kiitoksen aihe?

Kiitos ja kiitollisuus ovat asioita, joista on syytä jatkuvasti muistuttaa. Tässä asiassa meillä olisi oppimista Paavalilta. Hän opettaa kiittämään. Kuinka usein unohdammekaan olla kiitollisia Jumalalle? Terveydestä osaa olla kiitollinen vasta, kun sen on menettänyt. Läheisistä ihmisistä osaa olla kiitollinen vasta, kun on jäänyt yksin. Ruoasta ja juomasta osaa kiittää vasta, kun kärsii puutetta. Moni asia on meille niin itsestään selvä, ettemme enää huomaa siinä Jumalan hyvyyttä. Siksi emme osaa siitä kiittääkään.

Apostoli Paavalin kirjeessä Korintin seurakunnalle kiitosaiheena on se armo, että Jeesus Kristus vaikuttaa seurakunnassa. Paavali kiittää kaikesta siitä, mitä korinttilaiset ovat saaneet Kristuksessa Jeesuksessa. Kasteessa heidät on liitetty Kristukseen ja he ovat saaneet hänen yhteydessään rikkautta: tietoa, hengellisten asioiden ymmärtämistä, puhetaitoa, armolahjoja. Näiden lahjojen kautta Jumalan työ jatkuu Korintin seurakunnassa.

Paavali oli hyvin selvillä Korintin seurakunnan puutteista. Korintin kaupunki oli noin 200 000 asukkaan suuri kauppa- ja satamakaupunki. Sen elämää leimasi monien uskontojen ja filosofioiden myötä syntynyt uskonnollinen sekamelska. Kaupungin siveellisiä oloja kuvasi sanonta ”elää korinttilaisittain”, millä tarkoitettiin säädytöntä ja hillitöntä elämäntapaa. Monenlaiset ongelmat vaivasivat myös seurakuntaa. Kaupungin synnit näkyivät seurakunnankin elämässä. Silti apostoli suhtautuu luottavasti tulevaisuuteen. Hän tietää, että kaikki on lopulta Jumalan uskollisuuden varassa. Hän sanoo: ”Jumala on myös vahvistava teitä loppuun saakka, niin ettei teissä ole moitteen sijaa Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemisen päivänä.” Kyse ei ole seurakuntalaisten synnittömyydestä, vaan siitä, että he ovat osallisia Kristuksen täydellisestä anteeksiantamuksesta.

Meidänkin on helppo tunnistaa kirkoissamme puutteita ja syntiä. Seurakuntamme ovat usein yhtä riitaisia kuin Korintin seurakunta. Seurakuntiemme jäsenet lankeavat syntiin samalla tavalla kuin muinaiset korinttilaiset. Synnissä ei ole mitään puolusteltavaa, vaan siitä on tehtävä parannus. Täydellistä yhteisöä ei kuitenkaan maan päällä löydy. Sellaisia ei ollut Paavalin aikaan eikä ole nyt. Siksi olennaista on huomata se, mihin apostolin kiitos kohdistui. Hän ei kiitä ihmisiä tai seurakuntaa. Hän kiittää Jumalaa. Hän kiittää Jumalaa ”siitä armosta, joka teille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa”. Hän kiittää Jumalaa, joka on lähettänyt ainoan Poikansa maailmaan sovittamaan syntimme. Tämän takia Korintin seurakuntalaisilla oli toivo pelastuksesta ja iankaikkisesta elämästä Jumalan luona. Kristuksen sovitustyön tähden meilläkin on sama toivo. Sen varassa voimme elää kristittyinä ja toimia Jumalan rakkauden välittäjinä maailmassa, niin Suomessa kuin Unkarissa – kukin sillä paikalla, jonka Jumala on meille uskonut.

Hyvät seurakuntalaiset. Haluan nostaa esille vielä yhden kohdan Apostoli Paavalin kirjeestä. Hän kirjoittaa: ”Minä kiitän aina teidän tähtenne Jumalaani siitä armosta, joka teille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa.” Sanat ”minä kiitän aina” tarkoittavat: ”aina kun rukoilen”. Paavali rukoili säännöllisesti seurakunnan puolesta. Se muistuttaa meitä kaikkia rukouksen tärkeydestä. Ennen kaikkea se on opastusta hengellisen työntekijän tehtävään ja asennoitumiseen. Seurakunnasta ei huolehdita vain ihmisten kanssa tai tilaisuuksissa yhteyksiä hoitaen, vaan myös julkisesti ja yksityisesti Jumalaa rukoillen.

Suomen luterilaisen kirkon Mikkelin hiippakunnalla ja Unkarin luterilaisen kirkon Läntisellä hiippakunnalla on virallinen ystävyyssuhde. Sen keskeisenä perustana ja tavoitteena on rukous toistemme puolesta. Hiippakunnan piispoina muistamme toisiamme ja hiippakuntiamme rukouksin. Rukous ei ole kuitenkaan mikään piispojen yksinoikeus. Se on kaikkien seurakunnan työntekijöiden ja jäsenten yhteinen tehtävä. Siihen apostoli Paavali meitä tänään opastaa.

Rukoilemme: Hyvä Jumala, kiitos kaikista lahjoistasi, jotka meille hyvyydessäsi annat. Auta meitä käyttämään niitä tahtosi mukaan lähimmäistemme parhaaksi. Ennen kaikkea kiitos siitä armosta, jota meille osoitat pojassasi Jeesuksessa Kristuksessa. Anna sen muuttaa elämäämme sinun tahtosi mukaiseksi. Amen.