Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta.

Kun Juudas oli mennyt, Jeesus sanoi: "Nyt Ihmisen Poika on kirkastettu, ja Jumala on kirkastunut hänessä. Ja kun Jumala on hänessä kirkastunut, on Jumala myös itsessään kirkastava hänet, ja Jumala tekee sen aivan pian. Lapseni, enää vähän aikaa minä olen teidän kanssanne. Te tulette etsimään minua, mutta minä sanon nyt teille saman, minkä sanoin juutalaisille: minne minä menen, sinne ette te pääse. Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne." (Joh 13:31-35). Tämä on Jumalan sana.

Evankeliumiteksti vie meidät tänään ensimmäisen kiirastorstain iltaan. Jeesus on aterioimassa opetuslastensa kanssa, viimeistä kertaa. Juudas on jättänyt muut ja lähtenyt ulos – hän aikoo kavaltaa Herransa. Jeesus aloittaa jäähyväispuheeseensa. Se alkaa pienellä sanalla nyt. On tullut jonkin uuden aika. Nyt on tullut käännekohta Jumalan pelastussuunnitelmassa. Jeesus jättää opetuslapsilleen testamentin. Hän kertoo, mikä on kaikkein tärkeintä. Hänen viimeisen tahtonsa, testamenttinsa, sisältö on rakkaus. Hän on rakastanut opetuslapsiaan ja hänen tahtonsa on, että opetuslapset rakastaisivat toinen toistaan.

Jumalan rakkaus on aivan toisenlaista kuin ihmisen rakkaus. Ihmisen rakkaus suuntautuu ylöspäin, suureen, viisaaseen, elävään, kauniiseen ja hyvään. Jumalan rakkaus puolestaan kohdistuu alas, halpa-arvoiseen, heikkoon, häpeälliseen, pahaan ja jumalattomaan. Martti Lutherin sanoin: ”Syntiset ovat kauniita, koska heitä rakastetaan. Heitä ei rakasteta, koska he ovat kauniita.” Jumala on siellä, missä hänen rakkautensa kohteet ovat: ihmisyydessä, heikkoudessa, kiusauksissa ja kaikessa hädässä.

Kirkkain osoitus Jumalan rakkaudesta on, että Hän lähetti oman poikansa sovittamaan ihmiskunnan synnit kertakaikkisella ja täydellisellä uhrilla. Jeesuksen risti Golgatalla on syvimmän rakkauden merkki. Raamattu todistaa tästä monessa kohtaa. Ensimmäisessä Johanneksen kirjeessä sanotaan: ”Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.” (1 Joh. 4:10). Jumalan rakkaus kohdistuu syntisiin, niihin jotka eivät ole kerrassaan mitään. Jumalan rakkaus tekee heistä pyhiä, kauniita ja ehjiä. Se ei rakasta, jotta saisi hyvää itselleen, vaan jotta voisi antaa toiselle hyvää. Tällaisella rakkaudella Jeesus sinua rakastaa.

Jeesus sanoo: Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne. Kirkkoisä Tertullianuksen (n. 160–220) mukaan hänen aikalaisensa sanoivat kristityistä: ”Katsokaa, kuinka he rakastavat toisiaan.” (Apologeticus 39). Kristittyjen tuntomerkki ulkopuolisten silmissä oli keskinäinen rakkaus.

Uudesta testamentista voimme toki lukea, ettei kaikki ollut näin onnellista ensimmäisissä seurakunnissa. Kristittyjen keskuudessa oli monenlaisia ristiriitoja ja kiistelyä. Mutta siitä huolimatta vaikutelma ulospäin oli tämä: ”Katsokaa, kuinka he rakastavat toisiaan.” Voidaanko nyt sanoa samoin? Onko keskinäinen rakkaus kristittyjen tuntomerkki? Ainakin meillä Suomessa on kristittyjen kesken ja kirkon sisällä paljon erimielisyyttä, riitaa ja syyttelyä. Niin on aina ollut kaikissa kirkoissa ja kristittyjen kesken. Raamattunsa tuntevalle tämä ei ole mikään yllätys. Synnin takana on Jumalan vastustaja. Hän on nimeltään Diabolos, erilleen heittäjä. Riidat ja erimielisyydet ovat hänen työtään. Synti on sitä, mikä erottaa meidät Jumalasta ja toisistamme.

Emme pysty puristamaan rakkautta itsestämme. Meissä ei ole rakkauden lähdettä. Kun ihminen kohtaa Jumalan rakkauden ja saa syntinsä anteeksi, hän heijastaa tätä rakkautta ympärilleen ja tahtoo tehdä hyvää. Jumalan rakkaus vapauttaa rakastamaan ja palvelemaan muita ihmisiä. Koska Kristus on rakastanut sinua, niin ole sinä Kristus lähimmäisellesi. Tee hänelle, niin kuin Kristus on tehnyt sinulle.

Hyvät seurakuntalaiset. Keskinäisen rakkauden ja yhteyden vaaliminen on keskeisiä tehtäviämme, jos aiomme kirkkoina olla uskottavia ja vakuuttavia. Viime vuonna Suomen piispat julkaisivat kuusi teesiä, joissa kutsutaan kirkon jäseniä rakentamaan yhteyttä. Näiden ykseysteesien mukaan ”Kirkko kulkee kohti yhteyttä. Yhteytemme toisiin ihmisiin nousee siitä, että Jumala on luonut meistä jokaisen. Se ei perustu mielipiteiden samanlaisuuteen eikä muihinkaan meissä itsessämme oleviin ominaisuuksiin. Kristittyinä olemme yhtä, koska meidät on kasteessa liitetty Kristukseen. Samalla meidät on toivotettu tervetulleiksi Jumalan ja toistemme lähelle. Kirkon yhteys perustuu Jeesuksen tahtoon, toimeksiantoon ja myös yhteisömme tunnusmerkkeihin. Yhteys toteutuu, kun keskitymme Kristukseen.”

Kirkkojemme tärkein aarre on ilosanoma Jumalan rakkaudessa. ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen vaan saisi iankaikkisen elämän.” (Joh 3:16). Tämä Jumalan rakkaus säteilee vaikutustaan meihin. Se peittää oman kyvyttömyytemme rakastaa. Jumala on kaiken rakkauden lähde. Hän antaa tahtoa ja voimaa rakastaa toisiamme. Jeesus sanoo: Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne.

Takaisin ylös