Hollolassa 12.8.2023

Tervanpoltossa historia ja nykyisyys kohtaavat. Terva on historiallinen yleisaine, jonka käyttö on ollut monipuolista. Sillä on aiempina vuosisatoina ollut myös tärkeä merkitys maamme taloudelle. On arvokasta, että Hollolassa pidetään yllä vanhaa tervanpolton taitoa. Terva ei olekaan tällä paikkakunnalla vain muisto menneisyydestä. Sille on oikeasti tarvetta, sillä kirkon paanukattoa on säännöllisesti tervattava.

Suomessa seurakunnat ovat suurimpia tervan käyttäjiä juuri sakraalirakennusten paanukattojen vuoksi. Näin myös säilytetään paitsi rakennuskulttuuria myös tietoa ja taitoja sukupolvien ja vuosisatojen takaa. Mahdammeko arvostaa riittävästi esivanhempiemme osaamista, yksinkertaisia elämän perusasioita ja elämistä sopusoinnussa luomakunnan kanssa? Luonnollisesti se oli usein pakon sanelemaa vuodenkierron ja luonnon armoilla olemista. Samalla se kuitenkin paljasti sen, mikä on elämässä tärkeää ja mikä puolestaan toisarvoista.

Terva osoittaa itse asiassa sen, että jotkin asiat pysyvät, vaikka aika muuttuu ja olemme ihmiskuntana edistyneet monilla elämänalueilla huikeasti. Sama koskee myös henkistä ja hengellistä todellisuuttamme. Meitä edeltäneillä sukupolvilla oli elämässään enemmän vakaasti pystyssä pitävää hengellistä ominaispainoa, jota me tarvitsisimme nykyaikana enemmän. Hollolan seurakunnan ja sen vanhan kirkon pitkä historia kertovat tästä kaikesta. Ihminen ei riitä itse itsensä mitaksi ja elämän tarkoitukseksi. Me emme hallitse elämää, vaikka niin suuruudenhulluudessamme kuvittelemme.

Kirkko on merkkinä siitä, mihin esivanhempamme turvautuivat. Raamatun sanoin: ”Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kantavat ikuiset käsivarret.” (5. Moos. 33:27). Tässä on meillekin turvan, lohdun ja rauhan lähde. Hollolan vanha kirkko on pidettävä kunnossa, jotta meillä ja tulevilla sukupolvilla olisi mahdollisuus kuulla tätä sanomaa. Siksi tarvitaan tervaa ja teitä tervanpolttajia. Kiitos kaikesta siitä työstä, jota olette jo tähän mennessä tehneet tämän tervanpolton hyväksi ja teette vielä tästä eteenpäin. Kiitos teille kaikille vastuunkantajille oman kotiseurakuntanne ja -paikkakuntanne puolesta.

Tämänkertaisessa tervanpoltossa historia ja nykyisyys kohtaavat myös toisessa merkityksessä. Tänään tulee kuluneeksi tasan 700 vuotta Pähkinäsaaren rauhan syntymisestä. Ruotsi ja Venäjän edeltäjävaltio Novgorod solmivat rauhan 12.8.1323 Pähkinänlinnan puulinnoituksessa Laatokan ja sen laskujoen Nevan liitoskohdassa sijaitsevassa saaressa.

Pähkinäsaaren rauhan linjaukset tunnetaan kohtalaisesti Karjalan Kannakselta aina Etelä-Savon seuduille saakka. Mutta sen jatko läpi itäisen ja keskisen Suomen järvi- ja erämaaseutujen on epävarmaa. Varsinaista rajankäyntiä ei tehty. Perinteisen käsityksen mukaan Pähkinäsaaren rauhan rajan pohjoispää olisi ollut Pattijoki Pohjois-Pohjanmaalla.

Pähkinäsaaren rauhan rajaa on pidetty Suomen ensimmäisenä itärajana. Sen on sanottu muodostavat itäisen ja läntisen Suomen kulttuuri-, geeni- ja murrerajan, joka näkyy yhä tänäkin päivänä.

Monet Pähkinäsaaren rauhaan liittyvät tiedot ovat puutteellisia. Oma kysymyksensä on sekin, mitkä ovat Pähkinäsaaren oletetun rajalinjauksen nykyiset mahdolliset seuraukset. Erilaiset kehityskulut sekä syy- ja seuraussuhteet ovat monimutkaisia ja tulkinnanvaraisia, varsinkin vuosisatoja vanhoissa tapahtumissa. Rajan merkitystä ilmiöille ja eroille voidaan myös suuresti liioitella tai tulkita täysin väärin.

Se joka tapauksessa tiedetään, että tasan 700 vuotta sitten solmittiin Pähkinäsaaren rauha. Vaikka sotiin ja rauhan aikaansaamiseen kietoutuu valta- ja talousintressejä, rauha on ihmisen ikuinen kaipuu. Sodat ja väkivalta eivät ole seitsemässä vuosisadassa poistuneet. Novgorodin seuraaja Venäjä käy julmaa sotaa Ukrainassa tälläkin hetkellä.

Tänään historiallisena päivänä tervahaudan äärellä Hollolassa meille muistutetaan, että rauha maan päällä on Jumalan tahto. Rauha ei ole itsestäänselvyys. Sen rakentamiseen on sitouduttava joka päivä, pienissä ja suurissa teoissa kaikkialla maailmassa. Evankeliumi on rauhan ja sovinnon sanoma koko ihmiskunnalle. Rauhantyö on kristityn elämäntapa. Se koskee koko olemustamme, kaikkia tekojamme ja puheitamme. Meille kristityille ja kirkoille rauha on kutsu ja tehtävä.

Historian kuvaukset kertovat taioista ja loitsuista, joita luettiin tervahautaa sytytettäessä. Kristittyinä meidän ei tarvitse turvautua taikauskoon. Sen sijaan me saamme pyytää kaikkivaltiaan Jumalan siunausta työllemme:

Kaikkivaltias Herra, laupias Jumala. Anna meidän työmme, toimiemme ja kaikkien tekojemme onnistua. Suo kaiken kääntyä sinun pyhän nimesi kiitokseksi, meidän hyödyksemme ja lähimmäisten parhaaksi. Anna meille ja koko maailmaan rauha. Sinun rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta. Aamen. (Mikael Agricolan rukousta mukaillen).