Kouvolassa 16.11.2022
Puolitoista vuotta sitten 2021 posti toi minulle painavan paketin. Sieltä löytyi KYMSOTEn kustantama, lääketieteen ja filosofian tohtori, professori Pasi Pölläsen laatima kaksiosainen tutkimus Hospitaaliritarikuntien perilliset. Julkisen hoidon historiallinen ja teologis-filosofinen perusta. Järkälemäisissä kirjoissaan Pöllänen selvittää sosiaali- ja terveydenhuollon historiallista ja teologis-filosofista perustaa Kaakkois-Suomessa.
Pasi Pöllänen osoittaa tutkimuksessaan, että Kaakkois-Suomessa on ollut julkista hoitoa 1400-luvun alusta lähtien. Tähän vuosisataiseen jatkumoon liittyy uusimpana Ratamokeskus Kouvolassa. Osana Kouvolan seurakuntayhtymän piispantarkastusta voimme tänään pyytää Jumalan siunausta Ratamokeskukselle, täällä työskenteleville ja käyville, apua, tukea ja hoitoa saaville sekä täällä asuville.
Pasi Pöllänen kirjoittaa tutkimuksessaan, että eurooppalaisen kulttuurin tullessa 1200-luvulla näille seuduille se syrjäytti vähitellen pakanuuden. Se tilalle tuli Jeesus nasaretilaisen käsky huolehtia kaikkein vähimmistä, huolenpitoa ja apua tarvitsevista lähimmäisistä. Tästä on kyse myös Ratamokeskuksessa. Kaikkia toimintoja yhdistää se, että niissä toimitaan ihmisen parhaaksi. Tärkeintä on hoitaa ihmistä, ei systeemiä, ei organisaatiota, ei sote- tai hyvinvointialuetta. Ihminen on tärkein. Jeesuksen opettamassa lähimmäisenrakkaudessa on myös sosiaali- ja terveydenhuollon pitkän historian punainen lanka.
Ratamokeskuksen monien toimintojen, palvelujen ja huoneiden joukkoon kuuluu kappeli. Sillä on tärkeä viesti: ihminen on arvokas kuoltuaankin. Kappeli kertoo myös hoidosta, joka ulottuu kuolemaan asti. Tällaisen hoidon merkitystä ei voi liikaa korostaa: ihminen tarvitsee hyvää ruumiin ja sielun hoitoa. Kappeli on sairaalan oma kirkko, pyhä tila. Se on rukouksen ja hiljaisuuden paikka.
Luterilaisen kirkon kirkkokäsikirjan mukaan kappeli siunataan rauhan, lohdutuksen ja toivon paikaksi, kuten tänään Ratamokeskuksen kappeli. Nämä kolme – rauha, lohdutus ja toivo – ovat sielunhoidon sanoja. Ne ovat tärkeitä sanoja sosiaali- ja terveydenhuollossa, kaikessa ihmisen hoitamisessa.
Rauha (VT shalom, UT eiréné) on yksi Raamatun useimmin toistuvista käsitteistä. Rauhaan sisältyy sekä sisäinen että ulkoinen rauha. Se merkitsee ennen kaikkea elämää edistävää kokonaisvaltaista hyvinvointia. Rauhalla tarkoitetaan tilaa, jossa ihminen elää sopusoinnussa  suhteessa itseensä, toisiin ihmisiin ja Jumalaan.
Apostoli Paavali kannustaa: ”Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Jeesuksessa Kristuksessa.” (Fil. 4:6–7). Kun ihminen jättää elämänsä Jumalan käsiin, hän saa Jumalan rauhan, kaikkien huolten ja murheiden keskelläkin. Jumalan rauha ylittää ihmisen ymmärryksen. Olkoon tämä kappeli siksi rauhan paikka.
Toiseksi Ratamokeskuksen kappeli on lohdutuksen paikka. Vanhassa testamentissa on suorastaan kehotus lohduttamiseen: ”’Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani’, sanoo teidän Jumalanne.” (Jes. 40:1). Uudessa testamentissa lohduttamista ja lohdutusta tarkoittava sana merkitsee kirjaimellisesti käännettynä ”kutsua vierelle” (parakaleo). Lohduttaminen on toisen ihmisen viereen tulemista ja lähellä olemista.
Lohduttaminen kutsuu astumaan sisälle toisen ihmisen hätään ja ahdistukseen, suruunkin. Monesti pienet, arkiset teot ovat tärkeitä. Niitäkin olennaisempaa on olla läsnä ja kulkea rinnalla. Lohduttaminen, hoivaaminen ja huolenpito merkitsevät ennen kaikkea sitä, että olemme lähellä toisiamme. Kappelissa ollaan yhdessä, ihminen on lähellä toinen toistaan ja Jumalaa.
Tässä tiivistyy sairaalasielunhoidon merkitys. Sairaana ja heikkona ihminen on Jumalan kämmenellä. Sairaalapappi tuo viestiä rakastavasta Jumalasta sinne, missä ihminen on haavoittunut, sairas, kärsivä, kuoleva. Juuri siellä on tärkeä kirkon olla läsnä. Monenlaisten elämänkysymysten ja sairauden keskellä sekä kuoleman lähellä hengellisen hoidon tärkeys korostuu. Kappeli on lohdutuksen paikka.
Kolmanneksi Ratamokeskuksen kappeli on toivon paikka. Tämä on ehkä kaikkein tärkeintä. Ilman toivoa ei elämällä ole merkitystä eikä jatkuvuutta. Jollei toivoa ole, huomiselta putoaa pois kaikki mieli ja tarkoitus.
Kristityn perimmäinen toivo löytyy kurottumisesta tämän maailman ulkopuolelle. Jumala on kaikkea tapahtunutta ja kokemaamme suurempi. Kappelissa julistetaan evankeliumia siitä todellisuudesta, joka ylittää kuoleman rajan. Kristinusko kertoo Jeesuksen tulemisesta ihmisten jokapäiväiseen elämään. Siksi toivo syntyy monesti arkisista tilanteista; toisen ihmisen kohtaamisesta, yhteisten asioiden, huolien ja unelmien jakamisesta, kenties konkreettisesta avusta ja henkisestä tuesta. Ihmisen hyvä toteutuu yhteydessä toisiin ihmisiin. Merkillisellä tavalla siinä myös Jumala on läsnä. Kappeli on toivon paikka.
Kappeli viestii siitä, että Jumala tuo elämään perusturvallisuuden, silloinkin, kun muu turvallisuus järkkyy. Hän tulee luoksemme synnyttäen toivoa tulevaisuuteen. ”Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” (Jer. 29:11).