Luterilaisuuden ABC - reformaation perintö ja tulevaisuuden haasteet

Johdanto

Arkkipiispa Kari Mäkinen kertoi olleensa muutama vuosi sitten ministeri Alexander Stubbin kanssa samassa televisiokeskustelussa. Stubbilla oli tapana sisällyttää puheeseensa ”kolme pointtia”. Arkkipiispa kertoi päättäneensä olla nokkela ja aloittaa oman puheenvuoronsa sanomalla, että ”minulla on mielessäni kolme pointtia”, johon Stubb välittömästi laukaisi: ”Joo, mä tiedän ton, ne ovat Isä, Poika ja Pyhä Henki.”

Minullakin on tässä alustuksessani ”kolme pointtia”, onhan otsikko Luterilaisuuden ABC. Tarkastelen tämän johdannon jälkeen A-osassa uskonpuhdistuksen ja luterilaisuuden ydinasioita, B-osassa reformaation yhteiskunnallisia vaikutuksia ja C-osassa kysymystä, mihin reformaation merkkivuosi haastaa meitä ja luterilaista kirkkoa.

Lokakuun 31. päivänä 1517 augustinolaismunkki, katolinen pappi ja Raamatun selitysopin professori Martti Luther julkaisi Saksan Wittenbergissä 95 teesiä ”rakkaudesta totuuteen ja halusta tuoda ne julkisuuteen”. Tapahtuma käynnisti reformaatioksi tai uskonpuhdistukseksi kutsutun prosessin, joka synnytti protestanttiset kirkkokunnat ja hajotti yhtenäisen läntisen kristikunnan.

Lutherin teesien taustalla oli myöhäiskeskiajalla kehittynyt käytäntö, että ripissä vaaditut hyvitysteot saattoi korvata aneella, jonka sai rahallista korvausta vastaan. Aneiden ajateltiin myös lyhentävän ihmisen aikaa kiirastulessa. Lutherin aikaan erityisesti anesaarnaaja Johann Tetzelin toiminta meni monien mielestä liian pitkälle. Tetzelin väitettiin opettavan: ”Kun raha kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa.” Anesaarnojen perusteella monet kuvittelivat hankkivansa rahalla taivaspaikan itselleen.

Tällaista opetusta vastaan Luther kirjoitti teesinsä. Teeseissä ei esitetä radikaalia teologista uudistusta tai edes aneiden kieltämistä, vaan keskustelun järjestämistä aneiden keruuseen liittyvistä epäkohdista. Kuitenkin Lutherin teesit koettiin vaarallisiksi. Tämä selittyy osittain sillä, että aneet olivat merkittävä tulonlähde sekä ylivelkaantuneelle Mainzin arkkipiispa Albrechtille että paaville, joka tarvitsi varoja Pietarin kirkon rakentamiseen.

Samaan aikaan koko Eurooppa, erityisesti Saksa, oli äärimmäisen jännittyneessä tilanteessa. Jännityksen aiheita oli useita: taloudellinen kehitys ja varsinkin maaseudun talonpoikien kurjistunut asema, erilaiset poliittiset valtakysymykset, jotka liittyivät ruhtinaiden itsenäistymispyrkimyksiin ja odotettuun keisarin vaaliin, kirkon sisäiset reformipyrkimykset, jotka liittyivät papiston koulutukseen, moraaliin, taloudellisiin eroihin jne. Myös uudet aatteet kuten renessanssin humanismi ja teologiset virtaukset sekä herätysliikkeet vaikuttivat yhteiskunnalliseen kehitykseen. Kirjapainotaito mahdollisti uusien ajatusten nopean leviämisen.

Kun Luther puhui teeseissään aneiden myymiseen liittyvistä epäkohdista, eli rahasta, hän tuli kuvainnollisesti sytyttäneeksi tulitikun ruutikellarissa. Kun prosessi oli käynnistynyt, sitä ei enää voinut pysäyttää. Sen myötä katolisen kirkon piiristä erosi lukuisia niin sanottuja protestanttisia – protestin myötä syntyneitä – yhteisöjä.

Lutherin innoittamia seurakuntia ja kirkkoja alettiin vähitellen kutsua ”luterilaisiksi”, vaikka Luther itse vastustikin nimitystä. Suomen evankelis-luterilainen kirkko kuuluu yhtenä kirkkona tähän luterilaisten kirkkojen perheeseen.

Kaikkia evankelisia kirkkokuntia, jotka syntyivät 1500-luvulla protestiliikkeenä roomalaiskatolisessa kirkossa, kutsutaan protestanttisiksi. Kaikki evankelisen liikkeen kannattajat eivät kuitenkaan päätyneet yhden liikkeen sisälle, koska eivät löytäneet yksimielisyyttä siitä, mitä aito usko lopulta piti sisällään. Luterilaisten kirkkojen lisäksi protestanttisia kirkkokuntia ovat muun muassa anglikaaninen kirkko sekä niin kutsutut reformoidut kirkot. Luterilaisia oli vuonna 2015 noin 74 miljoonaa eli noin 1 prosenttia koko maailman väkiluvusta. Euroopassa on noin 34,7 miljoonaa luterilaista, Afrikassa 23,1 miljoonaa, Aasiassa 11,8 miljoonaa, Pohjois-Amerikassa 3,9 miljoonaa ja latinalaisessa Amerikassa noin 0,8 miljoonaa.

Katolisia, ortodokseja, protestantteja ja tunnustuskuntiin kuulumattomia kristittyjä yhdistää usko Kristukseen ja tämän sovitustyöhön. Jakautuneisuudestaan huolimatta kristikunta monine eri haaroineen muodostaa siis yhden Kristuksen kirkon. Kristittyjen ykseyttä etsitään nykyään monin tavoin kirkkojen välisen ekumenian kautta. Esimerkiksi katolisen kirkon ja luterilaisten kirkkojen yhteys on lähentynyt pitkäjänteisten oppikeskustelujen seurauksena.

1. Luterilaisen opetuksen ydin

Yksi kristikunnan perustavia kysymyksiä on aina ollut kysymys ihmisen ja Jumalan osuudesta pelastumisessa. Voiko ihminen tehdä jotain pelastuksensa hyväksi vai perustuuko pelastuminen kokonaan Jumalan toimintaan ja hänen armoonsa?

Kysymys kiteytyi 400-luvulla kirkkoisä Augustinuksen ja Pelagiuksen välisessä kiistassa, jonka Augustinus voitti. Augustinuksen mukaan lankeemuksen jälkeen ihminen on perisynnin vallassa eikä hän kykene pelastamaan itse itseään. Tarvitaan siis Jumalan armo, joka muuttaa ja uudistaa ihmisen ja tekee pelastumisen mahdolliseksi.

Läntiseen kristikuntaan jäi kuitenkin kytemään ns. semipelagiolainen ajattelu, jossa ajateltiin: ”Ei kaikki voi olla kokonaan Jumalan varassa. Täytyyhän ihmisen tehdä jotain, sillä muutoin Jumala olisi syyllinen siihen, että jotkut joutuvat kadotukseen.” Teemasta keskusteltiin läpi keskiajan. Aina silloin tällöin nousi esille teologeja tai teologisia suuntauksia, jotka näkivät aikansa kristillisessä opetuksessa semipelagiolaisia piirteitä ja halusivat korjata teologiaa Augustinuksen opetuksen mukaiseksi. Luther liittyy tähän virtaukseen. Hän korostaa armon ensisijaisuutta ja torjuu näkemykset, joiden mukaan pelastuminen olisi jollain tavalla riippuvainen ihmisen ominaisuuksista, teoista tai viisaudesta. Luterilaisen uskon ytimessä on siis ajatus Jumalan armosta, jota ihmisen ei tarvitse teoillaan ansaita.

Luterilaisen opetuksen ydin voidaan kiteyttää viiteen kohtaan:

Yksin uskosta

Lutherin mukaan yksin usko riittää siihen, että ihminen kelpaa Jumalalle. Oikea usko syntyy Jumalan sanan ja sakramenttien kautta. Usko on luottamusta Jeesuksen sovitustyöhön ja valmiutta tarttua Jumalan tarjoamaan armon lahjaan.

Yksin armosta

Ihminen pelastuu kokonaan Jumalan armon vuoksi, ei omien tekojensa ansiosta. Luther korosti, että Jumala ei aseta ihmiselle ehtoja, vaan luovutti ainoan Poikansa Jeesuksen sovittamaan ihmisen synnit ja vapauttamaan hänet synnin, kuoleman ja pahan vallasta.

Yksin Kristuksen tähden

Jeesus Kristus, hänen toimintansa ja opetuksensa on uskon ja pelastuksen lähtökohta. Kristus otti kantaakseen ihmisen synnit, etteivät ne enää erottaisi ihmistä Jumalasta. Kristus kärsi, kuoli ja nousi kuolleista meidän puolestamme.

Yksin kirjoituksista: Raamattu

Kaikki luterilaiset opilliset kysymykset ja linjaukset perustuvat Raamattuun. Luterilaisen kirkon korkeimpana ohjeena on periaate, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan.

Hengen hedelmät

Oikeasta uskosta Jumalaan syntyvät Lutherin mukaan myös aidot hyvät teot, eli ”Hengen hedelmät”. Näitä ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä (Gal. 5:22).

Lutherin ajatuksilla oli vaikutuksensa myös seurakuntaelämään. Hän piti arvokkaana, että kristinuskon sanoma tuodaan kaikkien ulottuville. Tämä ihanne selittää hänen pyrkimystään kääntää Raamattu kansankielelle. Tärkeää oli opettaa kansaa lukemaan ja myös tuntemaan kristillisen uskon sanomaa. Tätä tukivat kansankielellä toimitettu messu ja saarnat sekä katekismukset, jotka hän kirjoitti kansanopetuksen tueksi.

Jumalanpalvelus ei ole vain pappien toimittama latinankielinen näytelmä, jota seurakunta seuraa sivustakatsojana. Kansankielisyyden myötä kansa saattoi entistä paremmin ymmärtää sen, mitä kirkossa tapahtui. Kansa ei jäänyt ainoastaan katsojaksi, vaan se saattoi aktiivisesti osallistua jumalanpalvelukseen virsilaulun muodossa.

Myös sakramentteihin Luther suhtautuu uudella tavalla. Hän korostaa sakramentin olevan Jumalan hyvä teko ihmiselle, ei ihmisen teko Jumalalle. Luther myös uskoo, että kirkon rukoillessa sakramentti voi muuttaa jopa jumalattoman aikuisen mielen. Seurakunnan osallisuuden periaatteen vuoksi Luther pitää tärkeänä, että ehtoollisella seurakunnalle jaetaan leivän ohella myös viini.

1. Luterilaisuuden yhteiskunnalliset seuraukset (erityisesti Suomessa)

”Lakananvedossa informaatio siirtyy sukupolvelta toiselle. Huomaamatta siinä kulkee mukana myös reformaation sanomaa. Ja miten helppoa on heittää M-taitettu lakana sijatessa sängylle. Se aukenee heti. Hyvä sillä on saunapuhtaan luterilaisen siunata itsensä ja nukahtaa.” Toimittaja Ilkka Malmberg kertoo (HS Kuukausliite 5/2016) havainnostaan, kuinka lakananveto M-taitoksen mukaisesti esiintyy ainoastaan luterilaisissa maissa tai luterilaisten keskuudessa.

Reformaation ja luterilaisuuden vaikutus suomalaiseen yhteiskuntaan ei rajoitu vain lakananvetoon, vaikka se on hyvä esimerkki siitä, mihin kaikkeen uskonpuhdistuksen vaikutukset ovat ulottuneet. Reformaatio on ratkaisevalla tavalla vaikuttanut yhteiskunnan kehitykseen.

Martti Lutherille oli tärkeää, että kansa ymmärsi, mitä kirkossa puhutaan. Hän saksansi Raamatun ja loi pohjan nykysaksalle. Samoin reformaattorin ensimmäisten kirjoitusten joukkoon kuului vetoomuksia koulujen perustamiseksi ja vanhempien kasvatustyön tukemiseksi. Hänen oppilaansa Mikael Agricola loi suomen kirjakielen perusteet. Siten luterilaisen sivistysvaikutuksen perusta on suomen kielessä. Ilman reformaatiota olisi suomen kielen kehitys ainakin hidastunut. Kirjakielenä se syntyi kirkon piirissä ja siellä se pääasiassa myös 1800-luvun alkuun saakka kehittyi joitakin hallinnollisia tekstejä lukuun ottamatta.

Lukutaito tuli kaikkia koskevaksi vaatimukseksi 1600-luvun lopussa ja monilla tavalla siihen myös motivoitiin. Näin kirkko osoitti suunnan, johon tuli edetä, vaikka luonnollisesti luku- ja kirjoitustaidon tulokset vaihtelivat. Vähitellen kehitys johti koululaitoksen syntymiseen kirkon luomalle pohjalle.

Professori Kari Immonen toteaa reformaattorien kouluja koskevien näkemysten vaikuttaneen myös pohjoismaisen tasa-arvon kehittymisen. Luther kirjoitti Betbüchleinissaan: ”Kouluja on perustettava kumpaakin sukupuolta varten ja niihin hankittava hyviä opettajia.” Mikael Agricola toivoi latinakoulujen rinnalle maallikkokouluja, kirjurikouluja ja naiskouluja, joissa opetus olisi kotimaisella kielellä. Immosen mukaan ”voimme olettaa, että tällaiset kannanotot vaikuttivat koulujen lisäksi yleisempään sukupuolten välisen tasa-arvon muotoutumiseen luterilaisessa Pohjolassa”.

Luterilainen reformaatio sai alkunsa yliopiston piirissä. Yliopistot olivat syntyneet 1100-luvulla katolisen kirkon tuella ja suojeluksessa. Luterilainen kirkko liittyi tähän tietoa, koulutusta ja akateemista tutkimusta arvostavaan perinteeseen. Luterilaisuus tiedettä ja tutkimusta arvostavana tarjoaa keskitien järkeä halveksivan irrationalismin ja järjen kaiken yli korottavan rationalismin välille. Uskon alueella järki törmää rajoihinsa. Järki on suurin auktoriteetti tämän maailman hoitamisessa, mutta hengellisissä asioissa Jumalan viisaus on ihmistä suurempi.

Luterilaisuus on muokannut voimakkaasti suhdettamme työhön. Luterilaisuuden opetukseen työstä kuuluu neljä peruspiirrettä.

Ensinnäkin luterilaisuuden mukaan työ kuuluu Jumalan luomaan elämänjärjestykseen. Luther sanoi, että ”ihminen on luotu tekemään työtä, niin kuin lintu on luotu lentämään”. Työn tarkoitus on hankkia ”jokapäiväinen leipä” eli elanto ja muut elämän tarpeet itselle ja läheisille. Luterilaisuus arvostaa työtä ja ahkeruutta.

Toiseksi kaikki rehellinen työ on arvokasta ja samanarvoista. Tästä kehittyi luterilaisuudessa käsitys kutsumuksesta. Hoitamalla hyvin maallisen työnsä ihminen toteuttaa omaa kutsumustaan, ammatistaan riippumatta. Jumalan silmissä arvokkaita eivät olleet vain ne, jotka vetäytyivät luostariin tai toimivat pappeina. Arkiselle työlle annetaan suuri arvo.

Kolmanneksi jokainen palvelee työllään lähimmäistään ja yhteistä hyvää. Työn tarkoitus on olla myös olla hyödyksi yhteiskunnalle. Näin työn tekemiseen liittyy korkea moraali.

Neljänneksi työssä on oltava kohtuullinen. Työn teolle on asetettava rajat, sillä työ ei ole kaiken mitta eikä elämän ainut sisältö. Siksi työnantaja ei saa tuottavuuden varjolla vaatia työntekijältä kohtuutonta työpanosta. Myös työntekijän itsensä on ymmärrettävä olla kohtuullinen työnteossa. Ihminen tarvitsee työn vastapainoksi lepoa, vapaata ja virkistystä.

Pohjoismaisen hyvinvointivaltion juuret ovat luterilaisuudessa. 1500-luvulla reformaation ansiosta köyhäinhoitoa alettiin organisoida entistä paremmin. Luterilaisiin kaupunkeihin perustettiin yhteinen kassa. Kerjääminen kiellettiin ja ihmisen toimeentulo pyrittiin järjestämään niin, ettei kenenkään tarvinnut kerjätä. Esimerkiksi köyhille perheille jaettiin organisoidusti yhteisistä rahastoista varoja. Tämä oli radikaali uudistus, sillä aiemmin oli ajateltu, että köyhyys ja almujen antaminen vievät sekä köyhän että almujen antajan lähemmäksi Jumalaa. Luterilaisen vanhurskauttamisopin kannalta taas köyhyys ja köyhäinhoito olivat puhtaasti tämänpuoleisia asioita kahden regimentin opin mukaisesti. Siten ne tuli hoitaa järkeä käyttäen ja hurskastelematta. Köyhyyden poistaminen ei ole ansio vaan velvollisuus.

Saksan luterilaisten kaupunkien ideat levisivät Pohjoismaihin melko nopeasti. Tanskassa toteutettiin samantapainen kaupunkiuudistus. Ruotsissa reformaation yhteiskunnallisia ajatuksia omaksuttiin koko valtakuntaa koskevaan lainsäädäntöön. Pohjoismaisen hyvinvointivaltion malli perustuu 1500-luvun luterilaiseen yhteiskuntauudistukseen. Taustalla on luterilainen yhteiskuntanäkemys Jumalan kahdesta hallintavallasta eli regimentistä. Jumala hallitsee ja pitää huolta maailmasta kahdella tavalla, maallisen ja hengellisen regimentin avulla.

1. Mihin reformaatio meitä nyt haastaa?

Martti Luther ja hänen myötään luterilainen reformaatio tähtäsi lännen katolisen kirkon reformoimiseen, epäkohtien korjaamiseen, ei uuteen kirkkoon, vaan ytimen löytämiseen kaiken sen ympärille kertyneen toisarvoisen sijasta.

Käsite ”reformaatio” tulee latinan kielen sanoista ”re” eli uudelleen ja ”forma” eli muoto. Kyseessä on siis sananmukaisesti ”uudelleen” tai ”takaisin” muotoon palauttaminen. Reformaatio merkitsee takaisin ytimeen palaamista. Reformaatio ei ole uuden kirkon luomista, vaan alkuperäisen kirkon jälleen löytämistä. Kirkon uudistuminen merkitsee pyrkimystä entistä syvemmälle siinä, mitä kirkko on ja mitä kirkolla on.

Ollaksemme uskollisia reformaation perinteelle kirkon uudistuminen on etsiytymistä yhä enemmän ytimeen siinä, mikä meille on jo annettu. Siitä puolestaan kasvaa sen pohtiminen, miten kirkon ydinsanoma muuttuu käytännön toiminnaksi tässä ajassa, tämän ajan kielellä ja tavoilla.

Siis: takaisin ytimeen! Uskonvanhurskaus on reformaation ydin. Jumala armosta antaa ihmiselle synnit anteeksi ja vapauttaa hänet elämässään synnin orjuuttavasta vallasta ja lahjoittaa hänelle Kristuksessa uuden elämän. Reformaatio haastaa meitä ja kirkkoamme kirkastamaan ydintä. Nyt on aika julistaa ja pitää esillä kirkasta yksinkertaista evankeliumia!

Vanhurskauttamisopista nouseva uskonvanhurskauden periaate on keskeinen reformaation korostus. Toinen keskeinen ja tämän kanssa yhteen kuuluva on raamattuperiaate.

Luther tähtäsi toiminnallaan ennen muuta evankeliumin esillä pitämiseen. Tätä silmällä pitäen Luther ja työtoverinsa Filip Melanchton alleviivasivat Raamatun arvoa ja arvovaltaa. Lutherin korostus oli selvä: Raamatun keskus on sanoma Kristuksesta Vapahtajana. Raamatun kirjoitettu sana on ikään kuin ”Kristuksen kapalo”. Jumalan sanan kuulemista on sanankuulossa oleminen kirkossa, mutta jokaisen tulisi itsekin lukea Raamattua hartaudekseen.

Perheen isän tulisi Lutherin Vähää Katekismusta apuna käyttäen teroittaa Raamatun keskeistä sanomaa kotiväelleen. Katekismusta tulisi mietiskellä ja palata siihen yhä uudestaan eikä kuvitella, että kertalukemalla kaikki on selvää. Nykyään on muodikasta puhua mietiskelystä (Me Naiset 13.10.2016, 41/2016: ”Haemme siis meditaatiosta mielenrauhaa ja jotakin sellaista hiljentymistä, jota joskus koettiin rukouksessa tai kirkossa – mutta harva haluaa kuulla puhuttavan hengellisyydestä meditaation yhteydessä.”). Vanha kunnon Katekismus on myös rukouskirja ja mietiskelykirja, joka olisi löydettävä uudelleen. Silloin ei tarvitsisi mennä merta edemmäs kalaan!

Raamatun tutkiminen ja lukeminen sekä samalla myös Katekismuksen uudelleen löytäminen olisivat mitä parhaimpia avaimia reformaatioon, ts. ytimeen palaamiseen! Näiden kahden teoksen tutkimiseen, lukemiseen ja mietiskelyyn kannustan meitä kaikkia.

Usko ei vain informaation totena pitämistä tai vain tietoa. Se on jotain, jonka Jumalan sana synnyttää ja joka liittää Jumalaan ja tekee osalliseksi hänen rakkaudestaan. Lutherin teologiassa puhutaan usein uskossa läsnä olevasta Kristuksesta. Kun julistetaan evankeliumia ja kerrotaan Jeesuksesta, ei kerrota vain juttuja jostakin menneisyyden tapahtumista tai henkilöstä, vaan julistettuna evankeliumi tulee läsnä olevaksi ja vaikuttavaksi

Evankeliumi on elävä sana. Lutherin käsityksen mukaan uskossa ei tulla vain tietoisiksi syntien anteeksiantamuksesta, vaan Kristuksen läsnäolo uudistaa ja saa aikaan kristityissä rakkautta ja hyviä tekoja lähimmäisille. Uskossa läsnä oleva Kristus vaikuttaa kristityissä rakkautta ja samanlaista toimintaa lähimmäisen hyväksi kuin Kristuskin teki.

Lutherin teologia on sekä uskon että rakkauden teologiaa. Uskon ja rakkauden yhteenkuuluvuuden näkökulmasta työ lähimmäisen hyväksi on mitä olennaisin osa kristillistä uskoa. Itse asiassa kristillinen usko ilmenee rakkautena lähimmäiseen. Lutherin mielestä kehotus rakastaa lähimmäistä ei kosketa vain yksittäistä kristittyä; kirkko on yhteisö, jonka jäsenet ovat toinen toisilleen Kristuksia. Toisin sanoen Luther ajattelee kirkon koostuvan ihmisistä, joissa Kristuksen rakkaus on synnyttänyt rakkauden toisia ihmisiä kohtaan. Reformaatio haastaa meitä seuraamaan Kristusta ja elämään hänen tahtonsa mukaisesti lähimmäistä rakastaen.

Seppo Häkkinen