Elimäen srk-keskus, luottamushenkilöt koolla

Johanneksen evankeliumista 13:31-35 

Kun Juudas oli mennyt, Jeesus sanoi: ”Nyt Ihmisen Poika on kirkastettu, ja Jumala on kirkastunut hänessä. Ja kun Jumala on hänessä kirkastunut, on Jumala myös itsessään kirkastava hänet, ja Jumala tekee sen aivan pian. Lapseni, enää vähän aikaa minä olen teidän kanssanne. Te tulette etsimään minua, mutta minä sanon nyt teille saman, minkä sanoin juutalaisille: minne minä menen, sinne ette te pääse. Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.”  

  

Monet nuoret miettivät usein sitä, miltä pitäisi näyttää. Millaisia vaatteita tulisi käyttää, jotta kuuluisi joukkoon tai ettei erottuisi joukosta. Vaatteilla ilmaisemme aatteita, työpaikkaa, kuuluvuutta joukkoon. Me aikuiset mietimme yhtä lailla pukeutumistamme: milloin laitetaan virkapaita, milloin on aika juhlallisemman leningin, milloin tumman puvun. Pukeutumisella myös osoitamme kunnioitustamme tai kapinaamme muita ihmisiä kohtaan. Itselläni oli nuorempana shortsit, joissa oli eripituiset lahkeet ja paita jossa luki, dont wanna grow up! En halua kasvaa aikuiseksi’!  

Silti on helpottavaa solahtaa pukukoodiin ja toisaalta on harmillista, jos ei itsellään ole asua, jolla voisi tunnustaa kuuluvansa joukkoon. (Myö ja työ-päivillä pukukoodissa oli mainittu ohjeena “virkapaita”, jota harmillisesti kaikilla kirkon työntekijöillä ei ole, palautetta siitä saimme.)  

 Evankeliumissa Jeesus ja opetuslapset ovat pääsiäisaterialla. Jeesus antaa pöytäseurueelleen uuden käskyn, uuden ohjeen, ennen kuin kristikunnan tärkeät tapahtumat alkavat vyöryä vääjäämättä eteenpäin. Aterian lopulla Jeesus on ilmaissut, että Juudas tulee kavaltamaan hänet ja Juudas on poistunut paikalta pahan vallassa. Opetuslapset ovat syystäkin ihmeissään. Heidän joukkonsa rakoilevat, jälleen kerran, siihen on jo totuttu, että yhteistä elämää opetellaan, yhteistä suuntaa Jeesuksen kanssa haetaan.   

Jeesus antaa selkeän käskyn, opetuslapsille ja meille: “Rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne.” Selkeän, ja vaikean käskyn, rakastakaa.  

Hyvät työntekijät ja luottamushenkilöt. Mistä meidät tunnistaa kristityiksi? Mistä luottamushenkilön tunnistaa seurakunnan luottamushenkilöksi, kun ei ole tiettyä asua tai rintamerkkiä sitä kertomaan? Toivon, että meistä jokaisen kristityn tunnistaa nöyrästä sydämestä Vapahtajan edessä. Sydämestä, joka näkee yhteisen hyvän, rukoilee ahkerasti toisten puolesta ja hakee voimansa Vapahtajan läsnäolosta.  

 Missä puolestaan näkyy rakkaus toisiamme kohtaan, seurakuntalaisia kohtaan, Kristusta kohtaan? Ehkä sitä ei aina tule ajatelleeksikaan, että rakkaus voi näkyä jo yhteisissä suunnitelmissamme, päätöksissämme, silloin, kun teemme ne vilpittömästi yhdessä, keskustellen.   

Rakkaus toisiamme kohtaan näkyy silloin, kun ajattelemme niitä seurakuntalaisia ja ihmisiä, joiden ääntä harvoin kuuluu tai se kuiskaus on liian heikko.    

Rakkaus toisiamme kohtaan voi näkyä, kun rohkeasti ajattelemme tulevia seurakuntalaisia ja teemme työtä ja päätöksiä heidän tulevaisuutensa eteen. Me emme rakenna seurakuntaa ja sen elämää itsellemme, vaan tuleville polville, nuorille, lapsille.   

Tässä hiippakunnassa on tehty monenlaisia rakennemuutoksia. Seurakuntien nimet ovat vaihtuneet, tilat ovat uudistuneet ja vanhaa on korjattu. Asiat voivat näyttää erilaisille, jos vilkaisee turhan nopeasti.  Mutta sisin ja ydin on pysynyt elävänä tai saanut jopa uutta virtaa. On tullut uusia ajatuksia, uusia kohdattuja työntekijöitä, uutta osaamista.    

Evankeliumi on tullut lähelle ennakko-odotuksista huolimatta. Muutosten keskellä on luotettava siihen, että se kristinuskon kova ydin kantaa. Ja meistä jokaisen on siihen myös itse luotettava. Päätöksiä voi myös peilata evankeliumin kautta. Toivon, että kaikessa mitä teemme, edistämme ennen kaikkea Vapahtajan tahtoa ja rakkautta, emme omia intressejämme.  

Jeesus antoi tämän ohjeen opetuslapsilleen, ennen kuin oli hänen aikansa lähteä tästä ajasta. Hän luotti ja Hän rakasti. Hän tiesi, että helppoa ei aina ole, ei elämässä, ei päätöksissä. Tärkeintä elämässä ja seurakunnassa on se, että evankeliumi Kristuksesta kaikuu monin tavoin, kielin ja välinein maailmassa. Evankeliumi Kristuksesta, joka rakastaa meitä.    

Mistä meidät tunnistaa kristityiksi? Kristityn kaunistus ja tärkein asu on usko Jeesukseen. Me saamme pukeutua Vapahtajaan, Hänen armoonsa ja rakkauteensa, jäädä koko elämältämme hänen käsissään.  Siitä olemuksesta käsin lähtee myös teot ja ymmärrys: rakkaus lähimmäistä kohtaan, rakkaus Jumalaa kohtaan.     

Martti Lutherin iltarukous   

Taivaallinen Isäni, minä kiitän sinua Jeesuksen Kristuksen, rakkaan Poikasi kautta, kun olet tänäänkin niin armollisesti suojellut minua. Rukoilen sinua: anna minulle kaikki syntini anteeksi, kaikki, mitä olen tehnyt väärin. Varjele minua tänäkin yönä. Minä annan itseni, ruumiini ja sieluni ja kaiken sinun käsiisi. Pyhä enkelisi olkoon kanssani, ettei paha vihollinen saisi mitään valtaa minuun.   

Isä meidän- rukous    

Herran siunaus  

 Virsi 552    

Piispa Mari Parkkinen