Piispan Biisit- illan yhteydessä Kouvolan Maria-salissa

Piispan biisit illassa olivat:

Pyhän kosketus

Virsi 289

Halleluja tunnet sydämeni

Kaksi vanhaa puuta

Jumala rakastaa maailmaa (kuinka kukaan koskaan rakastaa…)

 

 

”Veisatkaa yhdessä psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja, soittakaa ja laulakaa täydestä sydämestä Herralle.”(Ef.5:19), kehotetaan Efesolaiskirjeessä.

 

Sitä me olemme juuri yhdessä toteuttaneet!

Musiikki on monen tekijän summa. Tarvitaan säveliä, ääniä, nuotteja sekä soittaja tai laulaja, jonka kautta nuotit muuttuvat musiikiksi. Musiikki on itsessään kaunista, mutta vasta kuulijan korvassa tai väreinä taululla se alkaa todella elää. Musiikki on oma kielensä, joka kertoo Jumalasta sävelin. Sellainen Jumala-puhe toteutuu, kun seurakuntalaiset saavat kuunnella musiikkia ja liittyä veisaamalla osaksi ylistävää ja rukoilevaa kristikuntaa.   Seurakunta ei siis kokoonnu yhteen vain kuunnellakseen tai laulaakseen lauluja, vaan julistaakseen Jumalan suuria tekoja sanoin ja sävelin.

Viime päivinä mediassa on puhuttu paljon musiikista, nimenomaan hengellisestä musiikista. Musiikki herättää intohimoja ja ajatuksia, mutta se kantaa myös perintöä ja historiaa mukanaan. Musiikki tuo mukanaan myös viestin. Joskus se viesti muotoutuu kuulijan mukaan. Tänäänkin kuultujen laulujen joukossa oli ainakin yksi laulu, joka ei suoraan ollut hengellinen, mutta se kuvasi vahvasti elämää, jota elämme Jumalan luomassa arjessamme.

Musiikki on jakanut mielipiteitä koko historian sivun. Musiikkia on myös puolustettu kautta aikojen. Martti Lutherkin huomasi omana aikanaan, kuinka totutut messutavat ja jumalanpalveluksen kieli saattoivat olla jopa Sanan kuulemisen esteenä. Luther kirjoitti musiikista tavalla, joka paljastaa, kuinka suuren merkityksen hän antoi musiikille ja kuinka syvällisesti jo keskiajalla vaistottiin musiikin terapeuttinen, emotionaalinen ja jopa eettinen merkitys:

”Rakastan musiikkia, koska se on Jumalan lahja, ei ihmisen. Se ilahduttaa mielen, karkottaa Paholaisen ja luo viatonta iloa. Musiikkia harjoitettaessa väistyvät viha, himo ja ylpeys” (WA 50, 368-374).

Lutherin mielestä musiikin merkittävin ominaisuus on sen kyky koskettaa ihmisen sydäntä, tuottaa iloa ja mielihyvää. Kyse on Jumalan lahjasta, jostakin, jonka Jumala antaa pelkkää hyvyyttään. Musiikki on jotakin, jonka kautta on mahdollista oivaltaa jotakin Jumalan suhteesta ihmisiin. Musiikki koskettaa syvästi ihmisen tunne-elämää.

Mutta Lutherille kuuleminen ylipäätään oli tärkeää, ei vain musiikin vaan myös Jumalan sanan kuuleminen. Lutherille Jumalan Sana on ennen kaikkea korvin kuultava asia. Sekä musiikki että sanan kuuleminen toimivat yleensä kuuloaistin kautta. Myös maailmankaikkeus soi, värähtelee eri taajuuksilla.

Äänet ja taajuudet resonoivat kehossa. Jumalan sanan toistuva ääneen lausuminen tai laulaminen nostavat ihmisen tunne-elämän, sielun ja ajatukset Jumalan puoleen. Usko, joka syntyy sanan kuulemisesta, on iloinen asia, joka puolestaan aika usein ja luontaisesti purkautuu ilmoille vaikkapa lauluna ja musiikkina. Niinhän psalmeissakin todetaan: ”Laulakaa Jumalalle, soittakaa hänen nimensä kunniaksi, ylistäkää häntä. Herra on hänen nimensä, iloitkaa hänen edessään!” (Ps. 68:5.)

Tutkimusten mukaan musiikin kuuntelulla on suuri merkitys myös ihmisen hyvinvointiin. Musiikki muun muassa virkistää muistia, kohentaa mielialaa ja parantaa toimintakykyä. Musiikki myös vähentää stressiä ja ahdistuneisuutta. Musiikin kuuntelu tekee meille siis hyvää. Musiikki vaikuttaa sielun syvyyksissä, juuri niin kuin Jumala sanassa sanoo ja Lutherkin ajatteli.

”Jos tahdot lohduttaa murheellista, kauhistuttaa iloista, rohkaista epätoivoista, nöyryyttää ylpeää, rauhoittaa kiihtynyttä tai saada vihaisen hyvälle tuulelle – ja mitä ikinä onkaan noita ihmissydämen valtiaita, eli tunteita, taipumuksia ja affekteja jotka yllyttävät ihmisen hyvään ja pahaan – mikä olisi parempi keino siihen kuin musiikki?” (WA 50, 368-374).

Rukoilemme:

Pyhä Jumala. Kiitos musiikista ja sävelistä. Kiitos elämästä, jolla saamme ylistää sinua. Kiitos myös hiljaisuudesta, tuulen huminasta ja läsnäolostasi silloin, kun ei ole sanoja tai ääntä. Kiitos, että annoit meille korvat, joilla voimme kuulla. Anna myös kärsivällisyyttä, että kuuntelisimme toisiamme. Kiitos, että sinä kuulet meitä.

Piispa Mari Parkkinen