Mikkelin srk-keskuksessa

Virsi 54 – käykäämme nyt Jerusalemiin

Evankeliumista Markuksen mukaan 1:12-13 

Henki ajoi Jeesuksen autiomaahan. Neljäkymmentä päivää hän oli autiomaassa Saatanan kiusattavana. Hän eli villieläinten joukossa, ja enkelit pitivät hänestä huolta.   

Me elämme kirkkovuodessa paaston aikaa. Riemullinen laskiaisaika on hiljentynyt matkaksi kohti Golgataa. Ensimmäisen paastonajan sunnuntain keskeinen aihe on kertomus Jeesuksen kiusaamisesta autiomaassa. Tuosta ajasta autiomaassa on tullut myös paastonajan esikuva. Paasto kestää neljäkymmentä päivää. Se on valmistautumista pääsiäisen sanomaan.     

Raamatussa kerrotaan useissa kohdissa, kuinka Jeesus vetäytyy hiljaisuuteen rukoilemaan, mutta tällä kertaa hän ei pelkästään rukoile, vaan Kiusaaja koettelee häntä. Häntä houkuteltiin pettämään kutsumuksensa, mutta hän voitti kiusaukset. Kiusaaja ei jätä rauhaan ketään nykypäivänkään ihmistä. Paaston aika on myös sitä, että pysähdymme tutkimaan asioita, kiusauksia, jotka aiheuttavat eroa Jumalasta. Meidän apunamme on Kristus, kiusausten voittaja.    

Jos Jeesus olisi vain hyvä roolimalli kiusausten vastustamisesta, meidän toivomme olisi heikko. Mutta Jeesus on voittanut kiusaajan.     

Tuo päivän evankeliumiteksti kertoo meille siitä, kuinka Jeesus lähtee valmistautumaan omaan työhönsä. Johannes Kastaja on juuri kastanut Jeesuksen ja Henki on laskeutunut taivaasta Jeesuksen ylle ja Jumalan ääni on sanonut: Tämä on minun rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt. Tuon Jumalan Hengen ajamana Jeesus lähtee erämaahan valmistautumaan omaan työhönsä Jumalan kasteen, siunauksen saattelemana.    

Työhön lähteminen varmasti myös mietitytti, ehkä jopa kauhistutti Jeesusta. Jeesus tiesi, että hänen työnsä tämän maailman puolesta päättyisi ristille. Hän oli “Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin”. Hän tuli maailmaan pelastaakseen sen.    

Tehtävä oli vaativa; vaativin tehtävä, johon kukaan maan päälle syntynyt on joutunut: koko maailman syntien kantaminen ristille. Neljäkymmentä päivää autiomaassa valmistivat Jeesusta tähän tehtävään. Saatanan kiusattavana. Markuksen evankeliumi ei kerro kiusaamisen sisällöstä yhtään tämän enempää. Markus vain toteaa sen ja siirtyy seuraavaan asiaan: Jeesus eli villieläinten joukossa – ja enkelit pitivät hänestä huolta.    

Todennäköisesti Jeesus sai tuosta ajasta erämaassa selviytymisen kokemuksen. Kokemuksen siitä, että Isä, joka on hänet kutsunut rakkaaksi Pojakseen, todella rakastaa häntä äärimmäisessäkin tilanteessa lähettämällä enkelinsä pitämään hänestä huolta.    

Voisimmeko me ajatella oman elämämme kiusauksia ja koettelemuksia, ja kaikkia muitakin vaikeuksia samalla tavalla kuin Markus niistä kertoo – todeta – ja siirtyä seuraavaan eli tärkeimpään asiaan: enkelit pitävät meistä huolta.    

Paaston aika, 40 päivää, on vertauskuva tuosta ajasta, jonka Jeesus oli erämaassa Saatanan kiusattavana – villieläinten keskellä, enkelten huolenpidossa. Paaston aika kutsuu meitä tarkastelemaan ja hylkäämään kaikkea, mikä houkuttelee meitä pois Jumalan luota. Ja samalla paaston aika kutsuu meitä koko ajan tarkkailemaan ja näkemään, että enkelit pitävät meistä huolta.    

Se, joka asuu Korkeimman suojassa 
ja yöpyy Kaikkivaltiaan varjossa, sanoo näin: 
  ”Sinä, Herra, olet linnani ja turvapaikkani. 
  Jumalani, sinuun minä turvaan.” 
Herra pelastaa sinut linnustajan ansasta 
ja pahan sanan vallasta. 
  Hän levittää siipensä yllesi, ja sinä olet turvassa niiden alla. 
  Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri ja kilpi. 
Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet, 
ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.  (Ps. 91:1–4, 11–12 ) 

Siunatkoon meitä kaikkivaltias ja armollinen Jumala, Isä ja Poika ja Pyhä Henki. 

 Piispa Mari Parkkinen