Tänä vuonna tulee kuluneeksi sata vuotta siitä, kun professori Arthur Hjelt käynnisti World Alliance -liikkeen suomalaisen osaston toiminnan. Kansallistoimikunnan ekumeenista työtä jatkaa nykyisin Suomen Ekumeeninen Neuvosto (SEN), joka juhli satavuotiasta taivaltaan viikko sitten sunnuntaina 15. lokakuuta. SEN on siis karvan verran vanhempi kuin itsenäinen isänmaamme. Tähän sisältyy itse asiassa merkittävä viesti.

Koko itsenäisen Suomen aikana kirkot ovat pyrkineet edistämään kirkkojen välistä yhteyttä. Siis suomalaisen yhteiskunnan todellisuuteen on kuulunut se, että kirkot ovat halunneet ottaa todesta Jeesuksen rukouksen: Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut. (Joh. 17:21). Maamme historiasta tiedämme, että ekumenia on edennyt välillä paremmin, välillä huonommin. Vaikka erimielisyyksiä ja jännitteitä kirkkojen välillä on edelleen, tahto on päästä eteenpäin.

Arkkipiispa Kari Mäkinen totesikin SENin 100-vuotisjuhlasaarnassaan, että yhteinen ekumeeninen matka nykypäivään on vaatinut runsaasti kärsivällisyyttä, tarkkaa kuuntelemista ja halua tunnistaa toisen tapa uskoa sekä runsaasti teologista työskentelyä. ”Oikeassa olemisen tarpeen sijaan on tarvittu keskittymistä rakkauteen ja toisen kunnioittamiseen. Vierustoveri, joka ammentaa toisesta kristillisestä traditiosta, ei ole uhka tai kilpailija, vaan kumppani, sisko tai veli Kristuksessa.” Tämä on tarpeellinen muistutus jokaiselle kristitylle varsinkin nykyisenä aikana, jolloin rakennetaan muureja ja pystytetään aitoja.

Suomalaisen ekumenian pitkään historiaan liittyy evankelis-luterilaisen kirkon ja ortodoksisen kirkon välinen dialogi. Vuosi sitten Mikkelissä arvioimme neljännesvuosisadan saavutuksia ja pohdimme tulevaisuuden askeleita yhteisen dialogin tiellä. Yhdessä totesimme, että meidän on varsin pian syytä jatkaa tätä keskustelua. Siksi olemme nyt aloittamassa kirkkojemme välisen dialogin arviointi- ja suunnittelukokousta.

Luterilaiselle kirkolle oppikeskustelujemme arviointi tulee sopivaan aikaan. Linjausasiakirjassa Kohtaamisen kirkko, Kansainvälisen ja ekumeenisen toiminnan sekä uskontojen kohtaamisen suunta vuoteen 2020 todetaan, että Suomen evankelis-luterilainen kirkko arvioi käymänsä kahdenväliset kotimaiset oppikeskustelut vuoden 2017 loppuun mennessä ja asettaa uudet konkreettiset tavoitteet. Neuvottelumme palvelee siis myös tätä tehtävää.

Luterilaisessa kirkossa on kuluvan viikon epistolatekstinä katkelma toisesta Korinttilaiskirjeestä. Tekstissä on rohkaiseva lupaus neuvottelujamme varten: ”Jumala itse vahvistaa meitä ja teitä uskossamme Kristukseen, Voideltuun, ja on myös antanut meille voitelunsa: hän on painanut meihin sinettinsä ja antanut meidän sydämiimme vakuudeksi Hengen.” (2. Kor. 1:21-22). Kristuksen kirkossa mikään ei etene ilman Pyhän Hengen läsnäoloa ja vaikutusta. Siksi nöyrästi rukoilemme reformaation merkkivuotta muistaen Mikael Agricolan Rukouskirjan mukaan:

Kaikkivaltias Herra, laupias Jumala, taivaallinen Isä, joka tahdot, että jokainen on uskollinen kutsumuksessaan. Me rukoilemme armoasi: Lähetä Pyhä Henkesi sydämiimme, että osaisimme oikein ajatella, kuunnella, nähdä ja työskennellä. Anna meidän neuvonpitomme, viranhoitomme, työmme ja kaikkien tekojemme onnistua. Suo kaiken kääntyä sinun pyhän nimesi kiitokseksi, meidän hyödyksemme ja lähimmäisten parhaaksi. Sinun rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta. Aamen.

 

Seppo Häkkinen