”Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla. Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.” (Room. 12:1-2).

Kaksi viikkoa sitten kirkolliskokous käsitteli täällä Turussa Kirkon tulevaisuuskomitean mietinnön johdosta laadittua tulevaisuusvaliokunnan mietintöä. Kirkolliskokous päätti 17 kohdan tehtävälistasta, jotka sekä sisällöltään että painoarvoltaan ovat hyvin erilaisia. Kirkkohallitus sai siis koko joukon kirkon organisaatiota uudistavia ja seurakuntalaisten aktiivista roolia edistäviä tehtäviä valmisteltavaksi tai toteutettavaksi. Reformaation merkkivuonna kirkkoamme halutaan uudistaa.

Mistään uutuudesta ei tosin ole kyse. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon lähihistoriaa sävyttävät monet suuret uudistushankkeet alkaen raamatunkäännöksestä, jumalanpalveluksesta, virsikirjan lisävihkosta ja päätyen kirjanpitojärjestelmien ja hallinnon uudistuksiin, Kipaan ja Kirjuriin, viimeisimpänä uuteen rippikoulusuunnitelmaan. Olemme uudistaneet kirkkoa hengästyksiin saakka, useimmiten aivan aiheellisesti. Vajaan kahdenkymmenen kohdan uudistusurakka odottaa nurkan takana. Kirkkopalveluilla on nimensä mukaisesti kirkon palvelijana tässä oma tehtävänsä. Siksi on tärkeää olla mukana alkavassa uudistusprosessissa.

Apostoli Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeessä: ”muuttukaa, uudistukaa mieleltänne”. Mitä tämä uudistuminen merkitsee kirkollemme tässä ajassa?

Ensinnä on olennaista nähdä uudistustarpeet. Meidän vastuunkantajien on tärkeää tunnistaa ja tunnustaa tosiasiat kirkossamme. Samalla on varottava jäämästä laskevien käyrien ansaan ja kasvavan kirkkokritiikin pelottamiksi. Meillä ei ole syytä tappiomielialaan, sillä seurakunnillamme on edelleen hyvät mahdollisuudet toteuttaa tehtäväänsä. Kansainvälisesti arvioiden kirkkomme tilanne on edelleen hyvin poikkeuksellinen.

Silti tulevaisuusvaliokunta on oikeassa todetessaan, että kirkko ei voi välttää muutosta. Se käyttää osuvaa kuvaa koskenlaskusta: ”Edessä on koski, josta laskemista ei voi välttää, mutta jota voi ennakoida: mistä aloittaa lasku ja mitä reittiä tehdä se? Harkinta ja päätökset on tehtävä ajoissa. Aikaa ei saa hukata joustamattomasti väittelemällä tai takertumalla toisarvoisiin yksityiskohtiin. Mitä lähempänä koskea ollaan, sitä voimakkaammin virta vie ja sitä pienemmäksi kirkon oman toiminnan tila käy. Kauempaa on helpompi ohjata haluttuun kohtaan kosken alussa.”

Toiseksi on tärkeää löytää uudistumisen oikea suunta. Apostolin mukaan oikea suunta löytyy mielenmuutoksesta, siis ihmisen sisimmän, ajattelun ja asennoitumisen muuttumisesta. Kyse ei ole vain teknisistä tai hallinnollisista muutoksista. Tästä oli kyse myös reformaatiossa 500 vuotta sitten.

Käsite ”reformaatio” tulee latinan kielen sanoista ”re” eli uudelleen ja ”forma” eli muoto. Se tarkoittaa sananmukaisesti uudelleen tai takaisin muotoon palauttamista. Reformaatio on oikeastaan takaisin ytimeen palaamista. Ollaksemme uskollisia reformaation perinteelle kirkon uudistuminen merkitsee pyrkimystä entistä syvemmälle siinä, mitä kirkko on ja mitä kirkolla on. Uudistaminen on etsiytymistä jo meille annetussa yhä enemmän ytimeen. Siksi meidän on löydettävä se voima, ”dynamiitti” (dynamis, Apt. 1:8), joka on evankeliumin sanomassa.

Kun kirkkomme käynnistää uudistusprosessin, apostolin kehotus mielenmuutoksesta ja uudistumisesta on tärkeä muistaa. Kun Martti Luther oivalsi evankeliumin syvimmän olemuksen, hän kirjoitti teeseissään, että ”kirkon todellinen aarre on Jumalan kunnian ja armon kaikkein pyhin evankeliumi” (teesi 62). Se on sanoma Kristuksesta, joka armahtaa riippumatta ihmisen omasta kyvystä muuttaa itseään ihanteiden ja odotusten mukaiseksi. Se on parasta ja arvokkainta, mitä tähän maailmaan on annettu. Se on kirkon kallein aarre. Siksi nyt on aika julistaa sanoin ja teoin yksinkertaista evankeliumin sanomaa Jeesuksesta Kristuksesta, hänestä joka tuli ihmiseksi vapauttamaan meidät synnin, pahan ja kuoleman vallasta, hänestä joka tuli vapauttamaan meidät rakastamaan lähimmäistämme ja huolehtimaan luomakunnasta. Tästä evankeliumin sanomasta myös me kirkon vastuunkantajat saamme elää ja sen varaan rakentaa niin Kirkkopalvelujen kuin koko kirkkomme elämän.

Rukoilemme reformaattorimme Mikael Agricolan sanoin:

Kaikkivaltias Herra, laupias Jumala, taivaallinen Isä, joka tahdot, että jokainen on uskollinen kutsumuksessaan. Me rukoilemme armoasi: Lähetä Pyhä Henkesi sydämiimme, että osaisimme oikein ajatella, kuunnella, nähdä ja työskennellä. Anna meidän neuvonpitomme, viranhoitomme, työmme ja kaikkien tekojemme onnistua. Suo kaiken kääntyä sinun pyhän nimesi kiitokseksi, meidän hyödyksemme ja lähimmäisten parhaaksi. Sinun rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta. Aamen.

 

Seppo Häkkinen