Kirjahyllyssäni on haurastunut, sata vuotta vanha kirjanen. Pelastin sen kymmenkunta vuotta sitten joutumasta kaatopaikalle. Kannessa on viirin muotoinen kuvio, jonka keskellä on Kristus-monogrammi ja fraktuuralla painettu teksti: Suomen ensimmäiset Kirkkopäivät Helsingissä 15-17.I.1918. Julkaisuun perehtyminen paljastaa mielenkiintoisia havaintoja. Myös Kirkkopalvelujen historiaan, nykyisyyteen ja tulevaisuuteen kirjanen avaa mielenkiintoisia näköaloja, joita kannattaa uuden valtuustokauden alkaessa pitää esillä.

Ensinnä ensimmäisten Kirkkopäivien ohjelma kuulostaa hyvin ajankohtaiselta. Sata vuotta sitten alustukset käsittelivät muun muassa maallikkotyön järjestämistä nykypäivien erikoistarpeiden mukaisesti, uskonnollista valistus- ja puolustustyötä, uskonnonopetusta kouluissa, sosiaalista kysymystä, kirkon ja valtion suhdetta sekä uskonnonvapautta. Kun lukee vaikkapa kirkkomme tuoreinta nelivuotiskertomusta vuosilta 2012-2015 tai kirkolliskokouksen tulevaisuusvaliokunnan mietintöä kyseisestä kertomuksesta, huomaa helposti samojen teemojen olevan kirkossamme esillä edelleen. Kirkkopäivien taustalla olleet ajatukset kirkkotietoisuuden vahvistamisesta ja kansankirkon tulevaisuudesta ovat yhä tärkeitä tulevaisuuden kysymyksiä. Ne ovat olleet ja ovat yhä myös Kirkkopalvelujen agendalla, onhan Kirkkopalvelujen tavoitteena rakentaa oikeudenmukaista yhteiskuntaa sekä auttaa kirkkoa onnistumaan ja uudistumaan.

Toiseksi Kirkkopäivät Helsingissä tammikuussa 1918 merkitsivät alkua useille kirkollisille uudistuksille. Kirkkopäivien yhteydessä pidettiin Suomen Kirkon Seurakuntaliiton perustava kokous. Runsaan viikon kuluttua Kirkkopäivien päättymisestä alkanut sisällissota tosin muutti olennaisesti tilannetta ja suunnitelmia. Joka tapauksessa vuonna 1919 toimintansa aloittanut Suomen Kirkon Seurakuntaliiton (myöhemmin Suomen Kirkon Seurakuntatyön Keskusliitto ja Suomen Kirkon Seurakuntatoiminnan Keskusliitto, SKSK) synty johti monien uusien työmuotojen perustamiseen ja kirkollisen elämän tehostumiseen. Keskeisenä työnäkynä on ollut toimia seurakuntien apuna ja kirkon ”työrukkasena”. SKSK:n peruja olivat työmuotopohjaiset kirkon keskukset ja sittemmin niistä muodostettu Kirkkohallituksen toiminnallinen osasto. Sittemmin 1990-luvulla SKSK ja Suomen Kirkon Sisälähetysseura päättivät yhdistyä ja Kirkkopalvelut ry. sai alkunsa. Edelleen Kirkkopalvelut toimii seurakuntien ja kristillisten toimijoiden valtakunnallisena yhteistyö- ja palvelujärjestönä. Se ei siis ole itsetarkoitus, vaan nimenomaan kirkon ”työrukkanen”, nimensä mukaan Kirkkopalvelut, paino sanan jälkimmäisessä osassa.

Kolmanneksi ensimmäisten Kirkkopäivien teologiseen linjaan on syytä kiinnittää erityistä huomiota. Kutsukirjeessä viitataan uskonpuhdistuksen nelisatavuotismuistoon. ”Ensimmäisten kirkkopäiviemme ohjelman yhdistävänä aatteena onkin: uskonpuhdistuksen perintö ja sen velvoitus. – – – Kansankirkkomme tehtävä on tärkeä kansamme tulevaisuudelle, samoinkuin on ollut sen entisyydelle. Mutta aseman ja tehtävien suuntaviivain tulee olla kirkkomme jäsenille ja työntekijöille selvät, että kirkkomme uusi työpäivä, joka nykyisistä käännekohdista lähtien alkaa, olisi, jos raskaskin kirkolle, ennen kaikkea siunauksellinen kansalle, jonka kanssa kansankirkko tahtoo jakaa ilot ja surut.” Vahvalla tavalla päivien etukäteismateriaaleissa ja kokouksen aikana vedottiin yhteyden edistämiseen erilaisten kirkollisten liikkeiden ja eri tavalla ajattelevien välillä. Yhä edelleen Kirkkopalvelut on linjannut arvoihinsa avaran kansankirkollisuuden, rohkean yhteiskuntavastuun ja palvelevan lähimmäisenrakkauden. Kirkkopalvelut pyrkii olemaan sillanrakentaja kirkon, yhteiskunnan ja ihmisten välillä. Sillä ei siis ole ”omaa evankeliumia” vaan se on Kirkkopalvelut, paino sanan ensimmäisessä osassa.

Hyvät valtuutetut. Nelivuotiskauden alussa olen halunnut avata näköaloja Kirkkopalvelujen historiaan ja kytkeä sitä nykyisyyteen. Tehtävämme on luotsata yhdistystä tulevaisuuteen, jotta se palvelisi entistä paremmin kirkkoa. Siksi on tärkeä muistaa se perustotuus, josta tuomiorovasti J.A. Mannermaa puhui Kirkkopäivien avaussanoissa: ”Ulkonaisella voimain kokoomuksella ja suurillakaan työjoukoilla ilman pyhintä uskoa ei sentähden Herran rakennustyötä tehdä. – – – Mutta se on juuri voimamme heikkoudessa ja rohkeutemme Herran rakennustyössä, että me piskuisenakin laumana rohkenemme yhdistää heikotkin voimamme toivoen Herraan, jonka voima tulee täydelliseksi heikkoudessa.”

Toivomme on yhä se, että Jumala antaa sen viisauden ja voiman, jota me tarvitsemme. Uuteen valtuustokauteen käymme pyytäen niin omalle työskentelyllemme kuin Kirkkopalvelujen toiminnalle ja henkilöstölle hyvän Jumalan runsasta siunausta.

 

Seppo Häkkinen