Uskonnon näkyminen julkisuudessa yhteinen etu

”Sotilasparaatien järjestäminen on arvokas perinne, ja niitä järjestetään puolustusvoimissa juhlapäivän kunniaksi. Paraatiin kuuluvat paraatikatselmus, kenttähartaus ja ohimarssi.”

Tämän puolustusvoimien Yleisen palvelusohjesäännön mukaisesti pidettiin itsenäisyyspäivänä valtakunnallinen paraati Haminassa. YLE välitti sen television ja radion kautta. Mutta paraatin kolmesta osasta yksi jätettiin YLEn ohjelmassa pois. Kenttähartauden tilalla oli Reserviupseerikoulun esittely.

Kuluneen vuoden aikana on erityisen paljon korostettu henkisen kriisinkestävyyden merkitystä. Puolustusvoimien kirkollisen työn tehtävänä on toimintakyvyn ylläpitäminen ja vahvistaminen. Kenttähartaus on tämän konkreettinen ilmentymä.

Kenttähartaus on itsenäisyyspäivän paraatin vastanottajan puheen tavoin aina tarjonnut aineksia muidenkin kuin paraatiin osallistuvien rakennukseksi. Se on merkinnyt myös yleisesti maanpuolustustahdon ja henkisen kestävyyden tukemista. Tälle on nyt erityisesti tarvetta. Siksi olisin suonut, että kenttähartauskin olisi ollut lähetyksessä mukana.

Ensi vuonna vietetään uskonnonvapauslain juhlavuotta. Vuonna 1923 tuli voimaan itsenäisen Suomen ensimmäinen uskonnonvapauslaki. Se uusittiin vuonna 2003. Professori Ilkka Huhta on kiteyttänyt, että vuoden 1923 laki tarvittiin negatiivisen ­uskonnonvapauden turvaamiseksi. Vuonna 2003 säädetty ­uusi uskonnonvapauslaki taas tarvittiin positiivisen uskon­nonvapauden turvaamiseksi.

Negatiivinen uskonnonvapaus merkitsee vapautta uskonnosta, positiivinen taas vapautta uskontoon. Molemmat ovat tärkeitä. Viime aikoina on ollut lukuisia esimerkkejä siitä, miten uskonto halutaan pois julkisuudesta pelkästään yksityiselämän piiriin.

Jokin aika sitten uutisoitiin päiväkodin seurakunnan kanssa järjestämästä Pääsiäispolku-tapahtumasta, jossa muun muassa esitettiin katkelmia pääsiäisen tapahtumista. Seurakunta ja päiväkoti olivat huolehtineet siitä, että uskonnollisista aiheista huolimatta tapahtumaan ei sisältynyt varsinaista uskonnonharjoittamista.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu katsoi päiväkodin toimineen syrjivästi, koska yhden perheen lapsi oli viettänyt tapahtuman ajan toisessa ryhmässä eikä hänelle järjestetty vastaavaa korvaavaa toimintaa. Kunta maksoi perheelle 1500 euroa korvauksia syrjivästä toiminnasta.

Yhdenvertaisuusvaltuutetun ratkaisua ovat kritisoineet muun muassa 22 varhaiskasvatuksen ja katsomuskasvatuksen asiantuntijaa eri yliopistoista. Valitettavasti jouluajan tilaisuuksia on kuitenkin joissakin päiväkodeissa peruttu ”varmuuden vuoksi”. Kulttuurimme köyhtyy ja joulun sisältö kapenee entisestään, jos joulutraditioita ei rohjeta siirtää uusille sukupolville.

Uskonto on olennaisesti kulttuuria luova tekijä, usein sen syvin ydin. Yhteinen etu on, että se näkyy myös julkisuudessa, myönteisen uskonnonvapauden hengessä.