Kotimaa-lehden kolumni 8.3.2024

Kymmenenvuotias Shafiya haluaisi isona lääkäriksi. Se on hänen suurin unelmansa. Shafiya asuu Mauritanian pääkaupungissa Nouakchottissa, jossa asuvat Mauritanian köyhimmistä köyhimmät, orjien jälkeläiset. Shafiyan unelma vaatisi pitkän koulutien, mutta liian monien tyttöjen tie katkeaa jo teini-iässä pakkoavioliittoon.

Tyttöjen kohtelun taustalla on usein kulttuuriset tekijät, mutta myös väärät uskomukset Raamatusta. Useat Raamatun kohdat heijastavat aikansa sosiaalisia normeja. Kirjaimellinen Raamatun tulkinta vaikeuttaa nuorten naisten asemaa ja saattaa johtaa teini-iän pakkoavioliittoihin.

Toivon ja rukoilen, että Shafiya pääsee kouluun ja saa rauhassa kasvaa aikuiseksi.
Thaimaalainen Som sai ensimmäisen lapsensa 14-vuotiaana. Sosiaalityöntekijät ohjasivat pelokkaan tytön Thaimaan luterilaisen kirkon ylläpitämään Armonkotiin, jossa monet teiniäidit saavat uuden suunnan elämälleen. Somin lapsen isä ei ole Somin elämässä.

Thaimaassa moni muukin nainen joutuu selviytymään yksinhuoltajana, koska perheet ja suvut saattavat hylkiä avioliiton ulkopuolella syntyneitä lapsia. Usein myös turistituttavuudet jättävät naiset yksin. Ensikodissa tuoreita äitejä opastetaan elämän hallinnassa ja kannustetaan kouluttautumaan. Armonkodissa painotetaan Raamatusta nousevaa yhtäläistä ihmisarvoa. Jokainen on Jumalan rakas lapsi.

Suomi on tasa-arvon mallimaa, sanotaan. Meillä ei ole (virallisesti) pakkoavioliittoja ja sosiaaliturva tukee nuoria äitejä elämänpolulla. Mutta meillä on hälyttävän paljon sukupuolittunutta väkivaltaa. Jopa 47 prosenttia yli 15-vuotiaista naisista on kokenut elämänsä aikana väkivaltaa. Suomen luvut väkivallan kokemisesta ovat muihin maihin verrattuna korkeita.

Naistenpäivä on siis edelleen tärkeä. Eikä se ikävä kyllä ole vain feminististä vouhotusta. Faktat kertovat toisin. Kirkossakin on otettava todesta yhdenvertaisuus ja tasa-arvo ja työskenneltävä niiden puolesta. Ne ovat luomisessa jokaiselle taatut.

Ehkäpä tänä naisten päivänä pysähdymme pohtimaan, miten kohtelemme tyttöjä, miten rakennamme turvallista ympäristöä yhtäläisesti kaikille ja miten käytämme pyhiä kirjoituksia: Pyrkikää aina tekemään hyvää toisillenne ja kaikille ihmisille (1. Tess. 5:15).

Mari Parkkinen
Kirjoittaja on Mikkelin hiippakunnan piispa