Itä-Savo -lehti 17.1.2021

Viime aikoina on toistuvasti kiinnitetty huomiota julkisen kielenkäytön kärjistymiseen. Havainto on helppo todeta niin paikallistasolla kuin kansallisessa ja kansainvälisessä keskustelussa.

Epäasialliseen keskusteluun liittyy usein tarkoituksellinen väärinymmärtäminen: osapuolet kärjistävät, liioittelevat ja vääristävät toistensa näkökantoja.

Tyypillistä on myös mustamaalaaminen. Keskustelukumppani leimataan muiden silmissä älyllisesti tai moraalisesti arveluttavaksi henkilöksi, jonka mielipiteitä ei tarvitse ottaa vakavasti. Monesti keskustelu harhautetaan sivu-uralle, jolla ei enää ole suoraa yhteyttä puheena olevaan asiaan.

Epäasiallista keskustelua on toisen osapuolen tietoinen loukkaaminen ja tarkoituksellinen haavoittaminen. Yhtä hyvin voi olla myös tietoista loukkaantumista. Asialliseen kritiikkiin vastataan loukkaantumalla tai asettumalla uhrin asemaan silloinkin, kun siihen ei ole syytä.

Tarvitsemme kanssakäymiseen kunnioittavaa keskustelua. Mitkä ovat sen tuntomerkkejä?

Kunnioittavaan keskusteluun kuuluu keskustelijoiden pyrkimys arvostaa toista osapuolta. He myös osoittavat sen toisille, vaikka olisivatkin eri mieltä.

Olennaista on yrittää kuunnella ja ymmärtää. Keskustelijat pyrkivät vilpittömästi ymmärtämään toistensa lähtökohtia, johtopäätöksiä ja perusteluja silloinkin, kun päätyvät erilaisiin näkemyksiin. Jokainen voi puhua vain omasta puolestaan.

Tärkeää on, että keskustelijat keskittyvät itse asiaan ja haastavat toistensa perusteluja. He pidättyvät viemästä keskustelua esimerkiksi henkilökohtaisiin ominaisuuksiin. Yhdistävien asioiden huomaaminen on avuksi.

Kunnioittavaan keskusteluun liittyy mahdollisuus omien näkemysten rehelliseen ja avoimeen ilmaisemiseen. Perusteluihin kannattaa kiinnittää huomiota.

Välttämätöntä on muistaa niin sananvapaus kuin vastuu sanoista. Keskustelijat kunnioittavat toistensa ilmaisunvapautta, puolustavat sitä ja pidättyvät sen kanssa ristiriidassa olevista vaikutuskeinoista. He myös vastaavat reilusti sanomisistaan.

Merkittävää on avoimuus muutokselle. Keskustelijat ovat avoimia kuuntelemaan toista osapuolta, oppimaan häneltä ja tarvittaessa tarkistamaan omia näkemyksiään.

Kunnioittava keskustelu rakentuu osapuolten keskinäiselle arvostukselle. Oleellista on kuuntelu ja pyrkimys ymmärtää lähtökohtia, joista ajattelu kumpuaa. Kunnioittavassa keskustelussa erilaiset näkemykset, vakaumukset ja ajattelutavat kohtaavat.

Kunnioittavassa keskustelussa ei kuitenkaan ole kyse pelkästään mielipiteistä, vaan pohjimmiltaan ihmisten kohtaamisesta. Siksi kaikki kiteytyy kultaiseen sääntöön: ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.”