Aloitin koulutieni syksyllä 1965 Lauritsalan kauppalan keskuskansakoulussa. Alaluokilla opettelimme virkkausta, tarkoitus oli tehdä äidille joululahjaksi sipulipussi. Alku sujui ihan kohtuullisesti. Opin tekemään valkoisesta pumpulilangasta pylväitä ja ketjusilmukoita. Sipulipussin virkkaaminen eteni käsityötunnista toiseen.

Sitten tapahtui jotain kamalaa. Lanka katkesi. Yritin tehdä lankaan solmun, mutta joko solmu ei onnistunut vaan aukesi tai sitten virkkaaminen ei siltä kohtaa muuten sujunut. Opettajalle en uskaltanut kertoa asiasta, puhumattakaan, että olisin pyytänyt apua.

Tuhersin yksinäni itku kurkussa useamman käsityötunnin. Muut etenivät virkkaamisessa hyvää vauhtia, mutta minun työni lopahti. Lopulta valkoinen lankakin oli likaantunut. Pelkäsin, etten saa pussia valmiiksi ennen joululomaa.

Viimein opettaja huomasi ongelmani, kun hän kiersi tarkastamassa virkkaamisen etenemistä. Nopeasti ja yksinkertaisesti hän sai tilanteen korjattua. Virkkaamiseni alkoi taas sujua. Pussi valmistui ajoissa ja ehti lahjapakettiin.

Kovan onnen sipulipussi oli lapsuudenkodissani käytössä. Äitini kuoltua viisitoista vuotta sitten pussi palautui minulle. Aina sipulipussin nähdessäni mieleeni palautuu hankala kokemukseni joulun alla vuosikymmeniä sitten.

Sinänsä tapahtuma oli harmiton ja suorastaan mitätön, ainakin näin aikuisen näkökulmasta. Mutta miten syvästi meihin voi jäädä elämään kokemus epäonnistumisesta, noloudesta, häpeästä, riittämättömyydestä, avuttomuudesta, syyllisyydestä? Miten jokin itsessään pieni asia voikin jäädä muistiin vuosikymmeniksi?

Nyt aikuisena olen oivaltanut, että sipulipussin katkennut lanka opetti minulle jotain olennaista joulun ytimestä.

Joulun sanoma on armollinen. Jumala tuli ihmiseksi – meidän pelastajaksemme ja maailman Vapahtajaksi – rakkaudesta meitä ja luomaansa maailmaa kohtaan. Rakkaus ei ole Jumalassa vain satunnaisesti ilmenevä ominaisuus, vaan ”Jumala on rakkaus”.

Rakkaus etsiytyy sinne, missä on epävarmuutta, arvottomuutta, häpeää, syyllisyyttä. Rakkaus ei laskelmoi eikä vaadi. Rakkaus ei aseta ehtoja eikä kysy arvoa. Rakkaus eheyttää, antaa arvon ja tuo anteeksiannon.

Joulun sanoma kuuluu niille, joiden sipulipussi valmistuu ajoissa ja joiden koko elämä sujuu hyvin. Sen sanoma kuuluu myös – ja aivan erityisesti – niille, joilta lanka katkeaa, itku meinaa tulla ja kaikki tuntuu epäonnistuvan.

Ensimmäinen joulu tuli arjen keskelle. Yötöissä olleet paimenet saivat ensimmäisinä kuulla sanoman Jeesuksen syntymästä. Eivät he osanneet tai ehtineet valmistautua. Moni asia oli muutenkin kesken ensimmäisenä jouluna.

Meissä voi olla paljon keskeneräisyyttä ja saatamme tuskailla monien ongelmien ja vaikeuksien kanssa. Mutta joulu tulee meistä ja meidän tilanteestamme riippumatta. Saamme vastaanottaa Jumalan suurimman lahjan, Jeesuksen.

Joulu on juhla, joka viestii: sinä olet arvokas, Jumalalle rakas ja tärkeä. Sen merkkinä on seimen lapsi.