Rukous on osa seurakuntavaaleja

”Seurakuntavaalit aloitetaan vaalivuonna marraskuun kolmantena sunnuntaina jumalanpalveluksen jälkeen.” Näin alkaa seurakuntavaalien ajankohtaa koskeva kirkon vaalijärjestyksen pykälä. Säännökseen sisältyy yksityiskohta, jolla on tärkeä merkitys kirkollisissa vaaleissa.

Seurakuntavaalit aloitetaan jumalanpalveluksen jälkeen. Näin tapahtui myös seurakuntavaaleja edeltäneissä kirkonkokouksissa, joilla tarkoitettiin seurakunnan äänivaltaisten jäsenten kokousta. Ne korvattiin vuonna 1970 nykyisillä vaaleilla. Muistan opiskeluajoiltani professori Martti Parvion opetuksen, että kirkonkokous on alun alkaen ollut osa kristillistä jumalanpalvelusta.

Vaalit ja jumalanpalvelus kytkeytyvät yhteen. Kyse on siitä, että rukous on olennainen osa kirkon päätöksentekojärjestelmää. Sen vuoksi nykyisessäkin Jumalanpalvelusten kirjassa on erikseen vaaleja koskeva rukousteksti liitettäväksi yhteiseen esirukoukseen.

Kirkon hallinto on osaltaan tarkoituksenmukaisuuskysymys. On mietittävä, millainen järjestelmä palvelee parhaiten kunakin aikana kirkon tehtävän toteuttamista. Siihen vaikuttavat väistämättä historialliset, oikeudelliset ja poliittiset tekijät. Se on luonnollista, koska kirkko toteuttaa tehtäväänsä juuri tässä maailmassa ja tässä ajassa.

Teologiset periaatteet tekevät kuitenkin kirkon hallinosta omaleimaisen. Sen vuoksi muun yhteiskunnan hallintomallien kopioiminen seurakuntien päätöksentekoon sellaisenaan on riittämätöntä. Kirkko julistaa myös omilla säännöksillään ja sen mukaisella hallinnolla.

Julkisuudessa on neuvottu etsimään sellaista ehdokasta, joka edustaa omia arvoja. Keskustelussa on vedottu sen puolesta, että kirkon päätöksentekoelimet saataisiin kuvastamaan sitä arvomaailmaa, joka vallitsee suomalaisessa yhteiskunnassa. Kampanjoissa on peräänkuulutettu demokratian toteutumista.

Seurakuntavaalien tarkoituksena on saada seurakunnille päättäjät, jotka edistävät Jumalan tahdon ja kirkon tehtävän toteutumista, eivät yksilöiden arvoja tai yhteiskunnan arvomaailmaa.

Professori Parvio muistutti usein meitä opiskelijoita siitä, että kirkossa kaiken tulee tapahtua epikleesin ilmapiirissä. Hieno teologinen käsite merkitsee Pyhän Hengen avuksi huutamista tai pyytämistä.

Seurakuntavaalien puolesta on syytä rukoilla ja pyytää vaaliin Pyhän Hengen johdatusta. Se on tärkeää myös siksi, että se suuntaa seurakuntavaalien painopisteen oikeaan kohtaan.

Jumalanpalvelusten kirjan rukous on nyt seurakunnissa ajankohtainen:

”Laupias ja armollinen Jumala. Sinä kutsut meitä palvelemaan toisiamme seurakunnassamme. Ohjaa valintojamme edessä olevissa seurakuntavaaleissa sinun kunniaksesi ja seurakuntamme parhaaksi. Anna luottamuksen ja rakkauden hengen kuljettaa meitä muutosten keskellä tulevaisuutta kohti. Lahjoita valituille palvelemisen ja alttiuden mieltä.”