Päivän vieras -kolumni Itä-Hämeessä 21.10.2021

Ikäisteni suomalaisten tavoin vasemmassa olkavarressani on pienen kolikon kokoinen röpelöinen arpi. Vanhasta neuvolakortista paljastuu syy: olen saanut isorokkorokotuksen 9.6.1959. Samainen kortti kertoo minun saaneen calmette-, kurkkumätä-hinkuyskä-jäykkäkouristus- ja lapsihalvausrokotukset.

Suomessa isorokkorokotuksia annettiin 1980-luvulle saakka. Maailmanlaajat rokotuskampanjat tekivät 1950–1970-luvuilla lopullisesti selvää isorokosta, johon arvioidaan vielä viime vuosisadalla kuolleen yli 300 miljoonaa ihmistä.

Rokotusten ansiosta maassamme vakavien tartuntatautien uhka ei ole enää lasten arkea. Näin on ollut jo kahden sukupolven ajan. Toista oli ennen. Muistan yhä sikotaudin turvottaman kaulan, vesirokon kutiavat rakkulat ja vihurirokon punertamat kasvoni. Tuhkarokon sairastin parivuotiaana eikä siitä ole jäänyt mielikuvia.

Olen kiitollinen vanhemmilleni ja suomalaiselle yhteiskunnalle siitä, että terveydestäni on haluttu pitää huolta pienestä pitäen. Neuvolakortti merkintöineen on siitä näkyvä osoitus. Itse asiassa vanha kulunut kortti on merkki välittämisestä ja rakkaudesta.

Suomessa on yli 750 000 rokotusikäistä, joilla ei vielä ole koronarokotusta lainkaan. Osa ei voi ottaa koronarokotusta terveydellisistä syistä. Tällöin ratkaisu on ymmärrettävä ja hyväksyttävä.

Joitakin koronarokote pelottaa tai huolestuttaa. Myös kriittisyys rokotteita kohtaan on kuultava. Ihmisten huolia tai kysymyksiä ei pidä vähätellä. Niitä pitää kuunnella, niihin pitää vastata ja jakaa oikeaa tietoa.

Sen sijaan isolle joukolle rokottamattomuus on oma henkilökohtainen valinta. Rokottamattomista vain pieni osa vastustaa koronarokotusta aktiivisesti. Usein syynä rokottamattomuuteen on välinpitämättömyys. Tämä on ongelmallista, sillä kyse ei ole vain yksilöstä itsestään.

Suuri rokottamattomien joukko heijastaa nykyajan minäkeskeisyyttä. Elämme hyvin vahvaa yksilöä, omaa etua, hyvinvointia ja mielihyvää korostavaa aikaa. Silloin toisen hyvä ja yhteinen etu väistyvät omien tarpeitteni ja ajatteluni tieltä.

Oma lukunsa ovat uskonnollisin perustein koronarokotteista kieltäytyvät. Myös heitä on ollut niin kauan kuin rokotteita on ollut olemassa.

Huolestuttavaa on, että joissakin kristittyjen piireissä kieltäydytään uskonnollisista syistä ottamasta koronarokotteita ja ollaan suorastaan rokotevastaisia. Se on epätervettä hengellisyyttä ja silmien sulkemista tosiasioilta. Rokotteen ottaminen ei ole uskon asia vaan terveen järjen käyttämistä.

Raamattu opettaa raittiiseen kristillisyyteen. Jumala on antanut ihmiselle järjen ja ymmärryksen. Ihmisen kutsumus on käyttää niitä elämän hyväksi. Niiden hedelmiin kuuluvat myös nykyaikainen lääketiede ja farmasia, joiden saavutuksia ovat rokotteet.

Rokotus on yksi merkittävimmistä lääketiedettä mullistaneista keksinnöistä, ja se on pelastanut lukemattomia ihmishenkiä. Tämä on erityisen tärkeä muistaa tartuntatautien kohdalla, kuten nyt koronapandemian aikana. On vastuutonta jättää rokote ottamatta, sillä kyseessä ei ole vain minun terveyteni tai sairauteni vaan myös lähimmäiseni terveys.

Kukaan ei ole turvassa ennen kuin kaikki ovat turvassa. Tämä usein toistettu ajatus on totta erityisesti tartuntatautipandemiassa. Siksi jokainen rokote on teko lähimmäisenrakkauden puolesta.