Päivän vieras -kirjoitus Itä-Häme -lehdessä 9.8.2022

Heinäkuun lopussa järjestetyn turkulaisen Down by the laituri -kaupunkifestivaalin mainoksessa on kuvattu Turun tuomiokirkko. Erikoiseksi julisteen tekee se, että Suomen kansallispyhäkön kellotornista on poistettu risti. Perusteluina järjestäjät totesivat, että ”kun nykyään maailma on tasa-arvoinen ja olemme kaikille vapaa tapahtuma, niin ristin voi jättää pois”. (HS 27.7.)

Mainoksessa on ironista se, että risti näkyy kuitenkin Suomen lipussa. Jos halutaan olla tasa-arvoinen ja kaikille vapaa, eikö loogisuuden vuoksi lipustakin olisi pitänyt poistaa risti? Kirkon kellotornin ristin poistaminen voidaan tulkita viestiksi siitä, etteivät kristityt ole tervetulleita. Todellisuuden kieltäminen ei edistä tasa-arvoa ja vapautta. Pikemminkin kuvien muokkaamisesta tulevat mieleen totalitaristiset valtiot.

Muutamia vuosia sitten kauppaketju Lidl poisti ristit Eridanous-tuotemerkkinsä pakkauksesta, jossa on kaksi sinikupolista kreikkalaista kirkkoa, Pyhän Spyridonin kirkko ja Ylösnousemuksen kirkko Santorinin saarella. Lidlin edustaja perusteli ristien poistamista suvaitsevuudella: ”Olemme yhtiö, joka kunnioittaa erilaisuutta.” (The Telegprah 4.9.2017). Kuvamanipulaatiosta syntyneen kohun seurauksena kauppaketju palautti ristit pakkauksiin.

Yhteiskunta rakentuu aina historian, kulttuurin ja ihmisten vaikutuksesta. Vaikka usko on leimallisesti yksityinen asia, samanaikaisesti uskonto on näkyvä osa julkista elämänpiiriä. Yhteiskunta ei voi olla uskonnollisista piirteistä, vaikutteista tai symboleista tyhjä. Päinvastoin uskonto on perinteisesti kuulunut maamme yhteiskuntajärjestykseen ja julkiseen elämään.

Uskonnon vaikutuksen on katsottu olevan yksi merkittävä tekijä pohjoismaisen yhteiskunnan kehityksessä ja hyvinvoinnin vahvistumisessa. On historiatonta poistaa tai peittää ristit ja työntää uskonto piiloon.

Uskontokuntiin kuulumattomien määrä ja uskonnollinen moninaistuminen on lisääntynyt. Se ei tarkoita, etteivätkö uskonnot symboleineen voisi näkyä yhteiskunnassa. Mikäli tällaisessa tilanteessa halutaan edistää suvaitsevaisuutta, tasa-arvoa ja vapautta, uskontoja ja katsomuksia ei pidä marginalisoida vaan pikemminkin antaa näkyä julkisuudessa.

Moderni elämänmalli ei ole hävittänyt uskonnollisuutta. Vaikka uskonnollinen epävarmuus, sitoutumattomuus ja myös uskonnonvastaisuus ovat vahvistuneet, valtaosalle maailman ihmisistä uskonnollinen katsomus on tärkeä. Miksei se saisi näkyä?

Monet kirkot ja uskonnolliset yhteisöt toimivat vahvasti yhteiskunnassa, erityisesti auttamis- ja kasvatustyössä. Luterilaisista arvoista ja ajatuksista on tullut niin elimellinen osa yhteiskuntaa, ettei niitä enää edes tunnisteta uskonnollisperäisiksi.

Risti on vahva symboli kristinuskosta. Kirkon vuosisatainen työ, virheistään huolimatta, on rakentanut yhteiskuntaamme. Suomea voi pitää onnistuneena yhteiskuntana maailmassa. Saakoon maamme historia siksi näkyä myös risteinä.