Kotimaan kolumni 4.10.2024

Polarisaatio nousi keskeiseksi puheenaiheeksi viime viikolla järjestetyillä Mikkelin hiippakuntapäivillä.  Rauhaa käsittelevässä paneelissa mukana ollut CMI- Martti Ahtisaari Peace Foundationin edustaja Elisa Tarnaala muistutti meitä kirkon työntekijöitä kasvavan polarisaation vaaroista.  Polarisaatio heikentää yhteiskuntaa (kirkkoakin) ja sen vakautta. Jyrkkä polarisaatio yhden aiheen äärellä valuu muihin käsiteltäviin aiheisiin ja näin sen vaikutus laajenee.     

Polarisaatiota ilmiönä on tutkittu viime vuosina laajasti. Filosofi Bart Brandsmanin  polarisaatiomalli kuvaa ilmiön kehittymistä varsin ymmärrettävästi. Polarisaation kolme peruslakia ovat: me vastaan ne -ajatusrakenne, ilmiö tarvitsee bensaa leimahtaakseen ja polarisaatio toimii tunnetasolla.    

Me vastaan ne- ajatusrakenne ei itsessään ole vaarallinen, näinhän me ihmiset usein ymmärrämme identiteettimme. Mutta kun ajatusmallista tulee ehdoton, syntyy ongelmia. Bensaa liekkeihin –efekti lienee tuttu kaikille. Vastakkainasettelua lietsotaan vihapuheella ja negatiivisilla mielikuvilla vastustajasta. Polarisaatio toimii tunnedynamiikan tasolla, eli faktoilla ei ole suurta merkitystä, ja jos onkin, niin ne tulkitaan vain omasta näkökulmasta käsin.    

Brandsman tunnistaa viisi erilaista roolia: yllyttäjät, liittyjät, hiljaiset, sillanrakentajat ja syntipukit. Yllyttäjät lietsovat vihapuhetta ja mustamaalaavat, liittyjät katsovat sen oikeutetuksi ja jatkavat, hiljaiset ovat hiljaisesti keskellä, sillanrakentajat yrittävät rakentaa siltaa, mutta tulevat ehkä samalla vahvistaneeksi vastakkainasettelua kahdesta eri ryhmästä. Kun tilanne on täysin kärjistynyt, syntipukki saa syyt niskaansa molemmilta puolilta. Syntipukin osan saa usein viranomainen (tai kirkko), “joka ei tee asialle mitään”.    

Polarisaatio jyrkkenee, kun keskellä oleminen tulee liian vaikeaksi. Yllyttäjät lisäävät kierroksia puolesta tai vastaan ja keskustelu kovenee. Vaikuttaa siltä, että painostuksen alla on valittava puolensa. Mutta näin ei ole.   

Onneksi polarisaatioonkin voi vaikuttaa. Brandsmanin mallissa keskiöön nousevat ne hiljaiset keskellä olijat. Huomio siirretään äänekkäistä ääripäistä keskellä tapahtuvaan keskusteluun. Asioista saa edelleen olla eri mieltä, mutta keskustelun on oltava kuuntelevaa ja arvostavaa. On opittava olemaan rakentavasti erimielisiä.    

Minusta tämä kaikki sopii oikein hyvin myös kirkolliseen keskusteluun.  

Piispa Mari Parkkinen