Psalmista 78:

Kuuntele, kansani, mitä opetan, tarkatkaa sanojani, te kaikki.  Minä aion esittää viisaiden mietteitä,   tuon julki menneisyyden arvoituksia,vanhoja asioita, joista olemme kuulleet, joista isämme ovat meille kertoneet.  Me emme salaa niitä lapsiltamme   vaan kerromme tulevillekin polville Herran voimasta,   Herran teoista, ihmeistä, joita hän on tehnyt. (Ps. 78:1–4).

Psalmi tuo esiin vanhassa Israelissa noudatetun tavan. Lapsille kerrottiin oman kansan menneistä tapahtumista ja Jumalan teoista. Varsinkin perheenisän tehtävänä oli huolehtia tradition siirtymisestä sukupolvelta toiselle. Historia oli koko yhteisöä yhdistävä tekijä.

Yhteinen menneisyys on koossa pitävä voima. Ilman historiaa yhteisö, suku, kylä tai kansa on kuin muistisairas ihminen. Hän ei tiedä, kuka oikein on, mistä tulee ja minne on menossa. Siksi historian vaaliminen on merkityksellistä. Historia antaa yhteisölle juuret, jotka sitovat sen menneeseen aikaan. Se rakentaa yhteisön identiteettiä. Vain siten yhteisö voi suuntautua tulevaisuuteen. Kun tietää, mistä tulee, on riittävän vahva kohtaamaan tulevaisuuden.

Tänään paljastettava Otavan vanhan rukoushuoneen esittely- ja muistotaulu hoitaa tärkeää tehtävää. Se kertoo tämän kylän ja seudun historian yhdestä vaiheesta. Kyläkirkko pystytettiin rukoushuoneyhdistyksen ja otavalaisten yhteisillä ponnistuksilla ja vihittiin käyttöön vuonna 1929. Hanke vahvisti otavalaista identiteettiä ja yhteisöllisyyttä.

Muistotaulu on arvostuksen osoitus meitä edeltäneille sukupolville, heille, jotka ovat tämän rukoushuoneen rakentaneet ja jotka ovat täällä työskennelleet. Tähän joukkoon kuuluu myös isäni Auvo Häkkinen, joka toimi vuosina 1953–1955 kotiseurakuntansa Mikkelin maaseurakunnan nuorisotyöntekijänä. Hän asui tässä kyläkirkossa. Suntion tehtäviä hoiti Eino Kaurio, johon tutustuin Heinolan maaseurakunnassa työskennellessäni. Hän vietti siellä eläkepäiviään Vanha-Tuusjärven palvelukodissa. Otavan kyläkirkko liittyy siis myös minun henkilöhistoriaani.

Psalmin 78 sanat eivät tarkoita ainoastaan historian vaalimista. Ne korostavat lisäksi tradition välittämisen tärkeyttä tuleville sukupolville. ” … kerromme tulevillekin polville Herran voimasta, Herran teoista, ihmeistä, joita hän on tehnyt.” Tämä kyläkirkko ja muistotaulu kertovat siitä uskosta, jonka julistamista ja opettamista varten rukoushuone rakennettiin. Otavasta oli muodostunut 1920-luvulla merkittävä maatalouden, koulutuksen, sahateollisuuden ja laivaliikenteen keskittymä. Tänne tarvittiin myös omaa rukoushuonetta hengellisen elämän tarpeita varten. Lukemattomat otavalaiset ovatkin 86 vuoden aikana osallistuneet täällä jumalanpalveluksiin, kaste- ja vihkitoimituksiin sekä monenlaisiin muihin tilaisuuksiin. Täällä on pyydetty ja saatu Jumalan siunausta elämään, sen arkeen ja juhlaan. Tätä uskon perintöä on tarpeen jakaa myös tuleville sukupolville. Siitä tämä rukoushuone ja muistotaulu viestittävät.

Otava-seura ansaitsee kiitoksen tämän esittely- ja muistotaulun pystyttämisestä. Kiitollisin mielin paljastamme Otavan rukoushuoneen, monille rakkaan kyläkirkon, esittely- ja muistotaulun.