Kirjoitus Tiimalasi-lehden numerossa 2/2023

Hautamuistomerkki kuuluu hautaoikeuden haltijalle. Omaiset hankkivat, pitävät kunnossa ja myös aikanaan poistavat hautakiven tai muun muistomerkin sen jälkeen, kun hautaoikeus on lakannut.

Käytännössä tilanne on usein toinen. Hautaoikeus luovutetaan pitkäksi aikaa, enimmillään 50 vuodeksi kerrallaan. Vuosikymmenten aikana ihmiset muuttavat, omaiset kuolevat, suku hiipuu, hautaoikeuden haltijaa ei välttämättä enää tavoiteta. Joskus viimeinen hautaoikeuden haltija makaa itse haudassa. Kukaan suvusta ei halua hautakiveä.

Seurakunnat joutuvat ”laputtamaan” hautoja joko hautaoikeuden päättyessä tai haudan hoitamattomuuden vuoksi. Tällä tavoin yritetään saada selville, kuka vastaa haudan hoidosta ja kenelle hautakivi kuuluu. Prosessi on hidas, mutta välttämätön. Ellei hautaoikeuden haltijaa löydetä ja hautaoikeutta jatketa, hauta palautuu seurakunnalle.

Hautausmaan ylläpitäjälle jää näin hautamuistomerkki, joka ei ole sen omaisuutta, mutta jolle pitää jotain tehdä. Vaan mitä?

Kirkkojärjestyksen mukaan jos ”haudalla on taiteellisesti tai historiallisesti arvokkaita rakennelmia tai muistomerkkejä, joita ei voida pitää paikallaan, ne on asetettava sopivaan paikkaan hautausmaalla tai muulla tavoin huolehdittava niiden säilyttämisestä”.

Miten määritellään taiteellisesti tai historiallisesti arvokas muistomerkki? Vielä vaikeampi kysymys on, mitä tehdään niille sadoille ”matkalaukkukiville”, joita on valtaosa nykyisten hautausmaittemme muistomerkeistä.

Seurakuntien käytännöt vaihtelevat käytöstä poistettujen hautakivien kohtelussa. Yleinen periaate on, ettei asialla kiirehditä. Kun kivet aikanaan poistetaan haudalta, varastoidaan niitä vielä vähintään vuosi, ellei pitempäänkin siltä varalta, että omaiset tai sukulaiset tiedustelisivat niitä.

Jotkut seurakunnat sijoittavat hautakivet jonnekin syrjäiseen hautausmaan osaan tai aidan viereen riviin. Joissakin seurakunnissa kivet on haudattu maahan tai murskattu. Jonkin verran niitä otetaan myös uusiokäyttöön. Monissa seurakunnissa hautakivet dokumentoidaan kuvaamalla ennen kuin tehdään mitään toimenpiteitä. Museovirasto on julkaissut hautausmaiden inventointioppaan seurakuntien avuksi.

Hautausmaat ovat ihmisten historiaa ja muistomerkit näkyviä osoituksia sukujen ja paikkakuntien vaiheista. Ymmärrettävästi hautojen uudelleen käyttöön ottaminen ja aiempien muistomerkkien poistaminen herättävät tunteita ja toisinaan voimakastakin kritiikkiä seurakuntaa kohtaan.

Seurakuntien tulee hautausmaiden haltijoina suhtautua poistettaviin hautamuistomerkkeihin arvostaen ja kunnioittaen. Viisasta on etsiä ratkaisuja, joilla mahdollisimman moni voitaisiin säilyttää tuleville sukupolville.-

Samanaikaisesti olisi hyvä ymmärtää, että tietyissä tilanteissa vanhoja hautoja on tarkoituksenmukaista ottaa uudelleen käyttöön ja poistaa niillä olevat muistomerkit. Kaikkea ei ole mahdollista säilyttää ennallaan.