Valkonauha-lehti 2/2024

Olen vieraillut useissa seurakunnissa syksyisen piispanvihkimykseni jälkeen, mutta aivan erityisesti niistä on jäänyt mieleeni Pyhtään seurakuntavierailu. Vietin tammikuisen päivän Pyhtään seurakunnan työntekijöiden, luottamushenkilöiden, kunnan edustajien ja seurakuntalaisten parissa. Ilta päättyi koskettavaan viikkomessuun kauniissa keskiaikaisessa kirkossa. Yritin ajatuksissani keskittyä työasioihin, mutta sydämelläni oli koko ajan oma lapseni, joka oli synnyttämässä toista vauvaansa. Myöhään illalla paluumatkalla oli pakko pysähtyä laittamaan viestiä: Onko kaikki hyvin? Yöllä sain helpottavan ja riemullisen uutisen: Kaikki hyvin, meille syntyi hetki sitten pieni poika.

Uuden elämän syntyminen tähän maailmaan on herkkää, haurasta ja ihmeellistä. Se koskettaa koko lähipiiriä syvältä sisimmästä. Kiitollisena ajattelen, miten lapseni perheellä asiat olivat hyvin. Kun me emme mieheni kanssa pystyneet juuri synnyttämisen hetkellä olemaan avuksi, vastasyntyneen isosisko sai olla lapseni puolison vanhemmilla hoidossa. Nuoren perheen tukiverkot toimivat silloin, kun niitä tarvittiin.

Tänä päivänä useat nuoret perheet asuvat kaukana omista perhetukiverkostoistaan. Tukiverkoiksi voivat muodostua myös ystävät tai samassa tilanteessa olevat lapsiperheet. Tukea saa myös seurakunnista. Monissa seurakunnissa on muun muassa Jelppi-toimintaa; apua muutamaksi tunniksi, jolloin äiti tai vanhemmat saavat hetken hengähtää. Toivon, että nuoret perheet etsisivät rohkeasti tukiverkkoja läheltä omaa elämää.

Viime aikoina sydämelläni ovat olleet myös äidit ja perheet kriisien keskellä. Surulliset uutiset Gazasta kertovat, että syntyvät lapset eivät ole enää normaalipainoisia vaan äitien aliravitsemuksen ja stressin takia normaalia pienikokoisempia. Voin vain aavistella, miten kipeää tekee nähdä oman lapsensa kärsivän.

Surullisena ajattelen myös teiniäitejä, jotka kulttuurin tai uskonnon tulkinnan vuoksi ovat joutuneet jättämään koulutien ja tulleet äideiksi aivan liian aikaisin avioliittoon pakotettuina.

Mutta kannan myös huolta myös niistä suomalaisista perheistä, joissa vanhempien työttömyystuesta leikataan lapsikorotus. Moni lapsi saattaa joutua luopumaan harrastuksistaan ja ruokakaupassa pohditaan, mitä ruokaa on varaa ostaa. Lapsiköyhyys on tätä päivää myös meillä.

Raamatussa kerrotaan, että nuori tyttö Maria kantoi kohdussaan Jeesusta ja synnytti hänet Betlehemin tallissa. Heidänkään elämänsä ei ollut helppoa. He joutuivat jättämään kotinsa, lähtemään pakolaisiksi ja lopulta Marian sydämen lävisti lapsen kuoleman miekka. Merkillistä, että kaikesta kärsimyksestä huolimatta Raamattuun on talletettu Marian ylistysvirsi. ”Minun sieluni ylistää Herran suuruutta, minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani”

Tuo Marian kiitoslaulu on rakastettu Raamatun kohta. Siinä Maria ei ylistä Jumalaa sen takia, mitä hän mahdollisesti saa Jumalalta vaan siksi, mitä Jumala on. Maria asettuu ihmisen paikalle Jumalan kasvojen eteen. Monesti me kiitämme niin kauan kuin kaikki on hyvin, mutta ihmismieli on kärkäs syyttämään Jumalaa, kun elämässä tulee vaikeuksia. Maria ylistää siksi, että Jumala on katsonut vähäiseen. Jumala on nähnyt pienen, heikon, avun tarpeessa olevan ihmisen.

Raamattu kertoo, että Maria sai apua läheisiltään selvitäkseen tehtävästään. Jo raskauden aikana Maria sai tukea sukulaisnaiseltaan Elisabetilta. Joosef pysyi Marian rinnalla vaikeuksissakin. Ja lopulta ristin juurella olivat naiset, Magdalan Maria ja äiti Maria.

Jumalan apu tulee usein toisten ihmisten kautta. Siksi on tärkeää olla herkästi kuulolla silloin, kun Jumala kutsuu auttamaan toista tarvitsevaa. Me kaikki tarvitsemme toisiamme täällä, ja se on myös Jumalan sanoma meille arkielämän keskellä.

Mari Parkkinen
Mikkelin hiippakunnan piispa