Luterilainen takapiha

Luterilainen takapiha

Viidensadan vuoden takainen refomaatio on vaikuttanut monella tavalla yhteiskuntamme kehitykseen. Sen hyviä seurauksia on paljon.

Kaikkien myönteisten vaikutusten lisäksi reformaatiolla on myös siivoamaton takapihansa. Lännen kirkko jakaantui reformaation seurauksena. Siitä ei voi olla iloinen eikä ylpeä. Yli sata vuotta Euroopassa riehuneet uskonsodat alkaen talonpoikaiskapinasta 1524 ja päättyen vasta Westfalenin rauhaan 1648 merkitsivät noin kymmentä miljoonaa kuollutta. Näiden ja myöhempien vastakkainasettelujen äärellä on syytä syvään katumukseen.

Reformaatio rikkoi yhteyden monella tavalla. Jakaantuminen on vastoin Kristuksen tahtoa. Se on myös heikentänyt kristittyjen todistuksen uskottavuutta. Molemmilla osapuolilla oli oma vastuunsa jakaantumisesta ja molemmilla on vastuu myös sen korjaamisesta.

Viisikymmentä vuotta sitten aloitettiin luterilais-roomalaiskatolinen dialogi. Vuosikymmenten kärsivällinen ekumeeninen työ tuottaa hedelmää. Vaikka täysi yhteys on vielä saavuttamatta, luterilaiset kirkot ja katolinen kirkko ovat lähentyneet toisiaan. Siksi ne voivat yhdessä viettää reformaation 500-vuotismuistoa.

Reformaation aiheuttama pirstoutuminen merkitsi sitä, ettei uskonnosta tai tunnustuksesta enää ollut kaikkia yhdistäväksi tekijäksi. Hajaannus on johtanut arvojen markkinoihin, joiden tunnuksina ovat ”kaikki käy” ja ”ihan sama”. Yhteiskuntaa koossa pitäväksi voimaksi on tullut kulutus ja kaupankäynti. Talouselämän lainalaisuudet ulottuvat yhä useammille elämänalueille.

Luterilaisilla kirkoilla on ollut perinteisiä kirkkoja suurempi kiusaus taipua poliittisten ja muiden aatevirtausten edessä. Varsinkin länsimaissa ne asettuvat harvoin vastustamaan yleistä mielipidettä tai olemassa olevaa lainsäädäntöä silloinkaan, kun siihen olisi syytä.

Avoimuus nykyajan aatevirtauksille on pitänyt luterilaisia kiinni ajassa, mutta valitettavasti joskus vienyt myös vääränlaiseen mukautumiseen. Viime vuosina tämä on näkynyt esimerkiksi avioliittoon ja perheeseen sekä elämän pyhyyteen liittyvissä eettisissä kysymyksissä.

Saksalaisen kirjailija Ricarda Huchin mukaan luterilaisuuden yksin uskosta –oppi johti käytännössä siihen, että ”useimmat ihmiset heittivät halukkaasti harteiltaan hyvien tekojen taakan ja pitivät tämän kevennyksen tuomaa mielihyvän tunnetta Jumalan armona. He uskoivat olevansa laiskureiden maassa, jossa autuus lennähtää laiskimman syliin.”

Saksalainen teologi Dietrich Bonhoeffer puhui halvasta ja kalliista armosta. Halvalla armolla hän tarkoitti sitä, että syntiä katsotaan läpi sormien. Bonhoefferin mukaan oikea armo on kallista armoa. Siitä on maksettu äärimmäisen kova hinta: Jeesuksen kärsimys ja ristinkuolema. Kalliiseen armoon kuuluu aina parannuksen tekeminen ja Kristuksen seuraaminen.

Tämä oli uskonpuhdistuksen suuri löytö. Tälle tielle Kristus kutsuu seuraajiaan, luottamaan Jumalaan ja palvelemaan lähimmäistä.

Seppo Häkkinen