Rukouspäivä kutsuu kaikkia rukoilemaan

Elämme erikoista ja vaativaa aikaa pandemiakriisin keskellä. Keskusteluissa korostetaan usein kriisin ainutlaatuisuutta. Helposti unohdamme, että kulkutaudit, katovuodet, tulvat ja muut luonnonmullistukset, tulipalot ja sodat ovat olleet meitä edeltäneiden sukupolvien todellisuutta. Monin paikoin maailmaa ne ovat sitä edelleen.

Pandemia on osoittanut yhteiskunnan haavoittuvuuden. Näkymätön virus on aiheuttanut maailmanlaajuisen kriisin. Länsimaisen ihmisen käsitys elämän hallinnasta on rikkoutunut. Mitä voisimme oppia aiemmilta sukupolvilta?

Kirkkovuodessa viides sunnuntai pääsiäisestä, tänä vuonna 17.5., on rukoussunnuntai. Sen taustalla on vanha rukouskulkuekäytäntö. Roomassa järjestettiin 300-luvulta lähtien rukouskulkueita rukoussunnuntain ja helatorstain välisinä arkipäivinä. Sieltä ne levisivät kristinuskon myötä myös meidän maahamme.

Näiden ns. käyntipäivien alkuperäisenä tarkoituksena oli Jumalan avun pyytäminen koettelemusten keskellä sekä toimeentulon ja hyvän sadon rukoileminen. Rukouskulkueet jäivät pois ja käyntipäivät katosivat kalentereista 1700-luvun lopulla. Mutta rukoussunnuntai kehottaa yhä meitä turvaamaan Luojaan.

Koronapandemia tuo meidät perusasioiden äärelle: elämä on lahja, josta on syytä kiittää, samoin terveys ja jokapäiväinen toimeentulo. Ruoantuotanto ja omavaraisuus kriittisillä toimialoilla on noussut arvoonsa. Keskinäinen riippuvuus toisistamme on korostunut.

Kriisiaikoina suomalaiset ovat aina etsineet rukouksesta turvaa, toivoa ja lohdutusta. Luterilaisen kirkon piispat liittyvät rukouspäivien perinteeseen kutsuen kaikkia rukoukseen:

”Joudumme kysymään, minkä varaan elämämme rakennamme. Yhteiset vaikeudet pakottavat meidät etsimään elämämme suuntaa ja kääntymään Jumalan puoleen. Miten oppisimme kantamaan toisiamme ja pääsisimme vakavan ajan yli? Epätietoisuuden ja ahdistuksen keskellä luotamme Jumalan armoon ja pyydämme hänen apuaan. Rukoilemme toivoa ja turvallista tulevaisuutta kaikille Suomessa asuville ja koko maailmalle.”

Usko ja tiede, rukous ja tieto on valitettavasti myös koronapandemiassa asetettu virheellisesti vastakkain. Luottamus Jumalaan ei sulje pois sitä, että toimimme tutkimustiedon mukaan ja noudatamme annettuja ohjeita. Viruksen tieteellinen selittäminen ei tee rukoilemista turhaksi. Me tarvitsemme voimaa kestääksemme.

Kristittyinä olemme kiitollisia tieteen lahjasta ja annamme kaiken tukemme tieteen ponnisteluille koronapandemian taltuttamiseksi. Samanaikaisesti voimme pyytää Jumalalta rukouksessa apua, viisautta ja siunausta.

Biolääketieteen professori, kliinisen mikrobiologian erikoislääkäri Pentti Huovinen on kiteyttänyt oivallisesti: ”Meille on annettu järki pyrkiä toimimaan viisaasti ja usko, jotta turvautuisimme Jumalaan.”