Kuoleman varjon maa

Paljaalle silmälle näkymätön virus on tehnyt yhteiskunnastamme kuoleman varjon maan. Lehdet julkaisevat päivittäin tietoja covid-19 -tautiin sairastuneiden ja kuolleiden määrästä samaan tapaan kuin sodassa merkittiin tappiot haavoittuneista ja kaatuneista.

Koronaviruksen aiheuttama tauti on vaarallinen ja viranomaisten ohjeistukset on syytä ottaa vakavasti. Jokaisella on vastuu epidemian leviämisen ehkäisystä. Asiakkaiden kanssa tekemisissä olevilla vastuu korostuu.

Koronavirusepidemian myötä kuolemanpelko ja epävarmuus koskettavat suurinta osaa ihmisistä, vaikka viruksen aiheuttamaan sairauteen kuolleiden määrä Suomessa on pieni. Jokainen kuolema koskettaa monia. Kuolema pelottaa siitä huolimatta, että läheskään kaikki eivät sairastu tautiin, suurella osalla tauti on lieväoireinen ja enintään joka sadas koronaviruksen saanut kuolee.

Kirkon tutkimuskeskuksen 3.-5.4.2020 tekemän kyselyn mukaan joka kolmas suomalainen (35 %) koki, että huoli omasta tai läheisen kuolemasta kuormittaa erittäin paljon tai paljon. Kuolemaan liittyvä pelko oli laajasti jaettu kokemus, sillä vain seitsemän prosenttia ilmoitti, ettei huoli omasta tai läheisen kuolemasta kuormittanut lainkaan.

Erityisesti nuorelle sukupolvelle koronaepidemia on tuonut elämän rajallisuuden konkreettiseksi uudella tavalla. Sodanjälkeiset ikäluokat ovat saaneet elää yhteiskunnassa, joka on pystynyt tehokkaasti estämään tartuntatauteja.

Kuormittavuutta lisäävät covid-19 -taudin arvaamattomuus ja epävarmuus poikkeusolojen kestosta. Kriisiaika ja eristyksissä olo aktualisoivat ihmiselämän perimmäisiä kysymyksiä. Siksi kuolemakin pyörii ajatuksissa tavallista enemmän.

Itä-Suomen yliopistossa käynnissä olevan kansainvälisen tutkimuksen ”Merkityksen löytäminen pandemian aikana” mukaan lähes puolet suomalaisista vastaajista kertoi tulleensa tietoisemmaksi omasta kuolevaisuudestaan. Yliopistonlehtori Suvi Saarelainen toteaa, että elämän haurauden ymmärtäminen on vahvistunut.

”Pandemiauutisoinnissa uhkakuvat ovat korostuneet, ja se varmasti on vaikuttanut ihmisten ymmärrykseen siitä, että oma elämäkin on jollakin tavalla ohikiitävää. Yleensä kuolema on yhteiskunnassamme putsattu pois näkyvistä, mutta nyt yhtäkkiä se on tullut siihen arkeen ja tuonut vahvemmin ymmärryksen omasta kuolevaisuudesta.”

Länsimainen elämäntapamme on työntänyt kuoleman pois mielestä palvomalla ikuista nuoruutta ja tehokkuutta. Teknis-taloudellisia arvoja korostavassa kulttuurissa ihminen helposti etääntyy elämän peruskysymyksistä.

Koronaviruskriisi on konkreettinen muistutus elämän arvosta ja haavoittuvuudestamme. Epidemia on pakottanut muutkin kuin kuoleman ammattilaiset kohtaamaan kuoleman. Tässä koronavirus on tehnyt palveluksen.

Kriisiaika aktivoi ihmismielen käsittelemään olemassaolon kysymyksiä ja hengellisiä asioita, vaikkei uskonnon harjoittaminen olisikaan osa tavallista arkea. Silloin on tärkeää pystyä pitämään kiinni toivosta.

Raamatun lupaus on: ”Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus.” (Jesaja 9:1).