Kunnioittava keskustelu

Viime aikoina on toistuvasti kiinnitetty huomiota julkisen keskustelun kärjistymiseen. Kehityksen huomaa varsinkin sosiaalisessa mediassa, jossa mielipiteet vellovat laidasta laitaan ja keskustelu muuttuu helposti epäasialliseksi.

Epäasialliseen keskusteluun liittyy usein tarkoituksellinen väärinymmärtäminen: osapuolet kärjistävät, liioittelevat ja vääristävät toistensa näkökantoja tavalla, joka ei vastaa todellisuutta ja jota keskustelukumppani ei enää tunnista omakseen.

Tyypillistä on myös mustamaalaaminen: osapuolet leimaavat keskustelukumppanin muiden silmissä älyllisesti tai moraalisesti arveluttavaksi henkilöksi, jonka mielipiteitä ei tarvitse ottaa vakavasti. Monesti keskustelu harhautetaan sivu-uralle. Keskustelu viedään kysymyksiin, joilla ei enää ole suoraa yhteyttä puheena olevaan asiaan.

Epäasiallista keskustelua on toisen osapuolen tietoinen loukkaaminen. Tällöin pyritään tarkoituksellisesti haavoittamaan toista osapuolta esimerkiksi vähättelevillä tai asiattomilla ilmaisuilla. Yhtä hyvin voi olla myös tietoista loukkaantumista. Asialliseen kritiikkiin vastataan loukkaantumalla tai asettumalla uhrin asemaan silloinkin, kun siihen ei ole perusteltua syytä.

Kirkolliskokouksen pyynnöstä piispainkokous selvitti kunnioittavaa keskustelua. Prosessi toi esille paitsi edellä kuvattuja epäasiallisen keskustelun piirteitä myös kunnioittavan keskustelun tuntomerkkejä.

Kunnioittavaan keskusteluun kuuluu keskustelijoiden pyrkimys arvostaa toista osapuolta. He myös osoittavat sen toisille, vaikka olisivatkin eri mieltä. Tämä on kunnioitusta toista kohtaan.

Olennaista on yrittää kuunnella ja ymmärtää. Keskustelijat pyrkivät vilpittömästi ymmärtämään toistensa lähtökohtia, johtopäätöksiä ja perusteluja silloinkin, kun päätyvät erilaisiin näkemyksiin. Jokainen voi puhua vain omasta puolestaan.

Tärkeää on, että keskustelijat keskittyvät itse asiaan ja haastavat toistensa perusteluja. He pidättyvät viemästä keskustelua esimerkiksi henkilökohtaisiin ominaisuuksiin, jotka ovat aiheen kannalta epäolennaisia. Yhdistävien asioiden huomaaminen on avuksi.

Kunnioittavaan keskusteluun liittyy mahdollisuus omien näkemysten rehelliseen ja avoimeen ilmaisemiseen. Omien ajatusten esille tuominen on tärkeää, tuntuivatpa ne keskeneräisiltä tai valmiilta. Perusteluihin kannattaa kiinnittää huomiota.

Välttämätöntä on muistaa niin sananvapaus kuin vastuu sanoista. Keskustelijat kunnioittavat toistensa ilmaisunvapautta, puolustavat sitä ja pidättyvät sen kanssa ristiriidassa olevista vaikutuskeinoista. He myös vastaavat reilusti sanomisistaan.

Merkittävää on avoimuus muutokselle. Keskustelijat ovat avoimia kuuntelemaan toista osapuolta, oppimaan häneltä ja tarvittaessa tarkistamaan omia näkemyksiään.

Kunnioittava keskustelu rakentuu keskusteluosapuolten keskinäiselle arvostukselle. Oleellista on kuuntelu ja pyrkimys ymmärtää lähtökohtia, joista ajattelu kumpuaa. Kunnioittavassa keskustelussa erilaiset näkemykset, vakaumukset ja ajattelutavat kohtaavat.

Kunnioittavassa keskustelussa ei kuitenkaan ole kyse pelkästään mielipiteistä, vaan pohjimmiltaan ihmisten kohtaamisesta. Siksi kaikki kiteytyy kultaiseen sääntöön: ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.” (Matt. 7:12).